Missä iässä lapsi alkaa puhua kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitelläänkö päiväkodissa kuolemaa? Ap

Ei juurikaan ellei esim. joku ryhmän lapsista kuole. Kyllä se on sinun tehtäväsi selittää lapselle tämä asia. 

Tiedän että tuo asia on meidän vastuulla mutta lähinnä mietin kun tuo tuli niin puun takaa että onkohan päiväkodissa käsitelty tuota asiaa ja tänään sitten alkoi huolestumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi oli 3-vuotias, kun hänen isoisoisänsä kuoli, ja silloin juteltiin jonkun verran kuolemasta. Hiukan vanhempana, ehkä 5-vuotiaana, lapsella oli sellainen vaihe, että pelkäsi meidän vanhempien kuolevan. Nyt lapsi on 8-vuotias ja selvästi pohtii sitä, että iäkäs lemmikkieläin ei elä enää pitkään.

Mitä sanoit 5 vuotiaalle silloin? Ap

Toivottavasti teidän lemmikki elää vielä hyvän tovin.

Sanoin, että me aiomme elää vielä tosi pitkään ja siksi esimerkiksi harrastamme liikuntaa, jotta pysyisimme mahdollisimman terveinä ja hyvässä kunnossa. Ja kiitos, toivotaan lemmikille pitkää ja tervettä vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitelläänkö päiväkodissa kuolemaa? Ap

Ei juurikaan ellei esim. joku ryhmän lapsista kuole. Kyllä se on sinun tehtäväsi selittää lapselle tämä asia. 

Tiedän että tuo asia on meidän vastuulla mutta lähinnä mietin kun tuo tuli niin puun takaa että onkohan päiväkodissa käsitelty tuota asiaa ja tänään sitten alkoi huolestumaan.

Kaverit puhuu kaikenlaista. Voihan olla, että joku päiväkotikaveri on vaikka menettänyt läheisensä ja kuolema on sitä kautta tullut lasten kesken puheeksi. Lapset myös kuulevat televisiosta ja aikuisten puheista asioita, joita aikuinen ei välttämättä aina edes hoksaa lapsen kuulleen. Ne sitten jäävät pyörimään pieneen muutenkin maailmanmenoa vielä kovasti hahmottamaan pyrkivään päähän ja se yhdistettynä lapsen kehitystasoon voi aiheuttaa erilaisia pelkotiloja. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuolema ym. "oudot"puheet johtuvat varmasti siitä,mitä hän on nähnyt tai kuullut toisilta. Meillä puhuttiin lasten kanssa syntymästä, kuolemasta ja monista muista asioista melko avoimesti. Lapset saivat hyvästellä kuolleita läheisiä, ihmisiä ja lemmikkieläimiä. Eivät traumatisoituneet, kun asiat selitettiin heille.

"Miksi Papan poski on ihan kylmä?" kysyi 3v lapsi pappaa hyvästellessä.

Otan osaa, todella.

Meillä vain ei ole ollut tilannetta jossa läheinen tai lemmikki on kuollut. Olin nukuttamassa lasta ja yhtäkkiä hän alkaa itkemään ja sanoo että ettei halua kuolla. Sanoin että et sinä kuole eikä kukaan muukaan koskaan kuole.. mokasin ja nyt harmittaa. Miten ihmeessä korjaan tuon ettei "kukaan muukaan kuole". Väärin sanottu.. tiedän sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuolema ym. "oudot"puheet johtuvat varmasti siitä,mitä hän on nähnyt tai kuullut toisilta. Meillä puhuttiin lasten kanssa syntymästä, kuolemasta ja monista muista asioista melko avoimesti. Lapset saivat hyvästellä kuolleita läheisiä, ihmisiä ja lemmikkieläimiä. Eivät traumatisoituneet, kun asiat selitettiin heille.

"Miksi Papan poski on ihan kylmä?" kysyi 3v lapsi pappaa hyvästellessä.

Otan osaa, todella.

Meillä vain ei ole ollut tilannetta jossa läheinen tai lemmikki on kuollut. Olin nukuttamassa lasta ja yhtäkkiä hän alkaa itkemään ja sanoo että ettei halua kuolla. Sanoin että et sinä kuole eikä kukaan muukaan koskaan kuole.. mokasin ja nyt harmittaa. Miten ihmeessä korjaan tuon ettei "kukaan muukaan kuole". Väärin sanottu.. tiedän sen.

Lapsi ei todennäköisesti edes muista, että sanoit "ei koskaan". Lapset eivät analysoi jokaista sanomista samaan tapaan kuin joillain aikuisilla on tapana. Unohda koko juttu ja keskustele rauhallisesti kuolemasta, jos se lapselle vielä tulee puheeksi. 

Jos pelkoitku jatkuu, ota lempeästi kyselemällä selvää, ovatko kaverit pelotelleet kuolemalla. Niin on voinut käydä, että joku lapsi on sanonut sinun lapsellesi, että tämä kuolee yöllä tms. Jos näin on, asiaa on syytä käsitellä pelottelua harrastavan lapsen ja tämän vanhempien kanssa. 

Minä ajattelin kuolemaa joskus alakoulussa ollessani. Olin ehkä 7 tai 8. Alkoi siitä, kun mummu kertoi jonkun tuttunsa kuolleen ja puhui äitini kanssa tästä ja satuin kuulemaan. Oli kesä ja menin ulos mummulan portaille istumaan ja mietin itsekin kuinka kamalaa olisi "kadota" täältä ja jotenkin se ajatus, ettei minua enää olisi pelotti paljon. Aina välillä tämän jälkeenkin asia ahdisti. Myöhemmin sitten toisista syistä.

Kiitos teille kaikille. Nämä vastaukset kyllä helpotti. Ap

Noin viisivuotiaana ovat kyselleet kuolemasta, kuopus paljonkin. Kukaan läheinen ei ole kuollut. On kysellyt kuoleeko äiti, pappa, hän itse, ja koska.

Olen siinä käsityksessä, että lapselle ei saa suoraan valehdella asiassa. Olen lempeästi myöntänyt, että kaikki elollinen kyllä kuolee, mutta että X, Y, ja Z ovat aivan terveitä ja hyvävoimaisia, ja että "tiesitkö että ihminen voi joskus elää jopa yli sata vuotta". Sitten on laskettu kauanko siihen on, että lapsi tai edes äiti on 100, ja lasta on helpottanut tämä käsittämätön aikajänne. Mutta suoraan en ole luvannut elää niin kauan :)

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkoitku jatkuu, ota lempeästi kyselemällä selvää, ovatko kaverit pelotelleet kuolemalla. Niin on voinut käydä, että joku lapsi on sanonut sinun lapsellesi, että tämä kuolee yöllä tms. Jos näin on, asiaa on syytä käsitellä pelottelua harrastavan lapsen ja tämän vanhempien kanssa. 

Ja sitten esim. oman lapseni isä on kuollut jo ennen lapseni syntymää ja siitä on aina puhuttu. Ihan varmasti se on jollekin kaverilleen voinut olla tosi pelottaa, koska ihan takuulla siitä puhui  aina myös kavereilleen. Ja nähnyt sen, että kun ihminen on kuollut ei häntä voi tavata koskaan.

Yleensä nuo kuolemanpelko ajatukset tulevat lapselle noin 5-vuotiaana.