Työelämän tekee hankalaksi vain toiset ihmiset..

Ei minulla ole tuollaisia kokemuksia. Tosin, työni on itsenäistä ja olen introvertti.

N53

Sepä se

Sasse sano Sasse

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin tänään. En jaksa enää selän takana pahan puhumista, ilkeilyä, valehtelijoita ja draamailijoita. Teen hyvin työni, mutta se ei riitä, vaan kaikkea pahaa puhutaan minusta jopa esimiehelle asti. Eläkkeeseen on vielä aikaa. Miten tätä jaksaa?

Kauheasti teillä on aikaa tällaiseen kaikkeen sitten. Lisää töitä, sillä se hoituu.

Joo sama

Kun tässä pari vuotta hakeutunut aktiivisesti työtehtäviin, niin kyllä se melkoista sirkusta on - kuinka pitää mielistellä yhtä jos toistakin tahoa saadakseen duunia ja sitten tulee ne kadevakiporukat, jotka ei jaksa uutta ihmistä sotkemaan kuvioita.

Se loputon kokoustaminen turhista asioisfa like o m coodness

Esimiehet ovat pahimpia pahan olon tuojia.

Kyllä, pahimmillaan se on tuollaista.

Erityisen ongelmallisia ovat ne paikat, joissa tehdään hyvin suorittavaa, rutiininomaista työtä naisvaltaisella alalla. Eli sairaalan pitkäaikaisosastot, palkanlaskennan tyyppiset näpyttelyhommat, asiakaspalvelut jne. Niissä on aina joku vuosikymmeniä siellä ollut, joka ei ole päässyt elämässään eteenpäin, eikä työ tarjoa mitään tyydytystä tai onnistumisenkokemuksia. Kiksit päivään pitää hommata kiusaamalla muita. Kaikkia uusia ja kaikkia niitä, joilla on toivoa päästä sieltä eteenpäin. Osaavat ihmiset ovat näille uhka.

Toinen ongelma on nuorten aikuisten kaveriporukka. Siinä klikki syntyy paljon nopeammin. Vuosi kavereiden kanssa hengailua töissä tekee seuraaville hyvin vaikeaksi porukkaan mukaan pääsyn. Ei riitä, että tekee työnsä hyvin, kun pitäisi olla seurustelu-upseeri, mutta porukkaan ei pääse mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Se loputon kokoustaminen turhista asioisfa like o m coodness

Ne kokoukset järjestää yleensä yksittäiset tyypit, jotka tarvitsevat sparrausapua ja tukea ajattelulleen. Tuntuu, että he eivät osaa tehdä itsenäisesti mitään, pitää olla 5 ihmistä ympärillä kuuntelemassa, kun he ajattelevat.

Ne on niitä turhia kokouksia.

Samaa mieltä.

Ensimmäisessä Ok työssä meillä oli kunnon työpaikkakiusaaja. Sotki asioita, puuttui muiden töihin, arvosteli, kanteli ja valehteli. Eipä juuri ollut aikaa tehdä töitä. Ihan hirveän raskas työpaikka tehdä niitä töitä.

Jossain työpaikoilla piti kertoa elämäntarina työkavereille. Mulkoilivat jos joku ei avautunut elämästään. Sitten sai kuulla näitä juoruja muista … Huoh! Oikeat ongelmat jäi ratkomatta ja työt tekemättä kun oli niin ”kiire”.

Nyt saan onneksi tehdä töitä yksin.

Joopa.

Melkoista sirkusta ja cakiduunarit oijoi miten ne katsoo nenän vartta pitkin uusia. Varsinkin keikkatyöläisiä. Ootko sä pätevä jne..

Vierailija kirjoitti:

Esimiehet ovat pahimpia pahan olon tuojia.

Joskus myös alaiset. Meillä esimiehet ovat aika hyvin käyttäytyviä, mutta toki vaativat joskus alaisilta työsuorituksia. Ikävää sinänsä.