olen miehelleni toiseksi paras vaihtoehto
Vuosia sitten mieheni yritti vikitellä ensin ystävääni, joka ei lämmennyt ja mies siirtyi sitten vikittelemään minua (kun muita sinkkuja naisia ei ystäväpiirissä enää ollut jäljellä). Nyt melko pitkän yhdessäolon jälkeen takaraivossa piilee ajatus siitä, että tulen ikuisesti olemaan se "toiseksi paras vaihtoehto" ja mies on kanssani vain kuluttaakseen aikaa ja odottaa että joku ykkösvaihtoehto ilmaantuu lähelle. Mies ei halua naimisiin (ollaan kumpikin vielä alle 30v.) Mutta itsestäni lähinnä tuntuu että eron jälkeen menisi varmasti seuraavan kanssa naimisiin. Inhottaa nämä omat ajatukset, mutta kyllähän jokainen haluaisi olla se "ykkös vaihtoehto", eikö?
Miten tästä ajattelukuviosta pääsisi eroon?
Tuosta, kuten kaikista ajattelukuvioista, pääsee eroon vain lopettamalla niiden ajatusten pyörittämisen päässään. Ihmisellä tosiaan on valta valita itse mitä ajatuksia päässään hautoo ja pyörittelee.
Harvapa meistä sitä kumppania saa jonka haluaisi jos mitään rajoituksia ei olisi, useimmat otamme sen jonka saamme ja joka vaikuttaa riittävän yhteensopivalta. Ei sillä ole mitään väliä vaikka se olisi ollut kymmenes vaihtoehto, sen jälkeen kun siihen on päätetty sitoutua ja laittaa yhdessäolo toimimaan. Sen jälkeen juuri hän on se yksi ja ainoa vaihtoehto.