Mitä mieltä tästä äidistä?
Tämä äiti sairastaa skitsofreniaa ja sekamuotoista persoonallisuushäiriötä. Hankki lapset yksin tanskalaisen sperman ja hedelmöityshoitojen avulla.
Pitää vauvat päivittäin vain turvakaukalossa istumassa, jotta hänellä olisi vapaat kädet toimia. Lapset päiväkotiinmennessä (9 kk) eivät osaa edes itse istua. Ei saa lapsiaan syömään, ts. tarjoaa tänään jotain ja jos ei kelpaa niin jääkaappiin. Näin tehdään viikon ajan (vähintäin) sama kuivunut lautanen otetaan esiin, lapsi ei syö ja lautanen taas jääkaappiin ja seuraavana päivänä taas sama kukku esiin. Jos emäntä viitsii ruokaa laittaa, niin makuahan täytyy olla, eli suolaa ja mausteita PALJON. Ja taas lapset ei syö. Neuvolassa neuvotaan lisärasvan käyttöön liian vähäisen painonnousun vuoksi. Ja sitten kun muksut saatu nukkumaan (isot mehupullot - laimennussuhde 1:9 ja tämä äiti tekee taas " kunnon" mehua, eli suhde lähinnä 50:50) niin sitten laittamaan niitä herkullisia broilerinkoipia, joista lapset eivät saa palaakaan. Heitähän varten on se viikkoa vanha kuivunut kasa siellä jääkaapissa.
Mummi sitten heittelee kylääntullessaan jätöksiä pois ja tarjoaa lapsille itsetekemäänsä perunalaatikkoa, hernekeittoa yms. ja uppoaa lapsiin kuin kuuma veitsi voihin. Muutenkin mummi antaa lasten touhuta vapaana turvakaukalostaan ja pitää jopa sylissä. Niinpä lapset (ainoana suomenkielen sanana) toistuvasti kysyy mimmaa (mummia).
Mutta mitä tämä äiti tekee? Erkaannuttaa lapset ainoasta heidän tietämästään ja rakastamastaan sukulaisesta. Kieltää mimman käynnit ja muuttaa puhelinnumeronsa salaiseksi, ettei mimma vaan tavoita lapsiaan.
Ja muuta tästä äidistä? Syö itse omenaa ja hetken päästä antaa ruodon lastensa syötäväksi - kyllähän ne suubakteerit kuitenkin leviävät. Ja ruokapöydässä piereskelee lasten syödessä (täytyyhän käytöstavat oppia), saanut kuulemma traumoja siitä kun ei lapsena saanut pieriä.... - siis ruokapöydässä.
Tämä äiti nukkuu psyykelääkkeiden vaikutuksesta erittäin hyvin alakerrassa lasten nukkuessa yläkerrassa, kuorsaten kuin tuomiopäivän pasuuna. Mimman yöpyessä paikalla lapsi oksensi kolme kertaa äidin tietämättä asiata mitään. Mimma korjaa jäljet ja miettii mitenköhän sitten kun hän ei ole paikalla. Mutsi ei todellakaan tiedä onko lapsilla yöllä jokin hätä, saatikka että saisivat jotain lohdutusta siihen. Tämä äiti kun sairastui oksennustautiin ja mimma kysyi miten hoidat lapset, niin antaa huutaa vaan sängyissään.
Onko hyvä äiti? Hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta kun nainen töissä, lapsilla vaatteet ja " ruoka" , ei päihteidenkäyttöä, eikä pahoinpitelyä, niin hyvä koti on.
Päiväkodissa: poika reilu 2 v. erittäin reihakas, ei osaa äidinkieltään, vain päiväkodissa oppimaansa kieltä. Juoksee joka miehen perään ja etsii isäänsä. Hän menee heti herättyään tarhaan ja tarhasta poistullessaan lähes saman tien nukkumaan. Ei siis osaa suomea äidistään huolimatta.
Nuorempi, nyt 2 v. istuu, istuu, istuu. Hymyä tai muita ilmetä hoitajat eivät hänestä ole nähneet...
Ja kaikista muistakin sukulaisistaan äiti on lapsensa eristänyt ( tädeistään, serkuistaan) koska suku on niin huonoa häneen verrattuna. Lasten elämä on siis tasan tarkkaan päivällä hoitoon, iltapäivällä pois ja nukkumaan. Mitä viikonloput itävät sisällään, sitä voimme vain arvailla.
Mutta jos tulevaisuudessa taas ihmetellään mielenterveysongelmien kasvua sun muuta, niin oliskohan tässä syy?
Kommentit (43)
Mistä tiedät näin tarkkaan- ja jos tiedät, niin tiedät varmaan mitä sinun tulee tehdä.
Eli ilmoittaa lastesuojeluun ( nimettömänäkin voit ilmoittaa) tai lasten päiväkotiin ( nimettömänäkin voit ilmoittaa). Näin saat nukkua yösi rauhassa.
TSEMPPIÄ!
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä monta kertaa- sosiaalityöntekijöiden on " pakko" reagoida tai he laiminlyövät velvollisuuksiaan. Sitten yhteys sosiaalijohtajaan jne...- pomollakin on pomo. Huostaanotto on tutkitusti Suomessa hidas prosessi.
Ajattele LASTEN ETUA!
Ps.
Itse kadun, kun kerran jätin lastesuojeluilmoituksen tekemisen väliin.
Voimia!
Niin, miksi mahdan kirjoittaa täällä? Tämä kyseinen äiti joutui toisen lapsen syntymän jälkeen sairaalaan, eli vielä silloin kun kuopus makasi kapaloissaan synnärillä. Tällöin mummi soitti, soitti, soitti ja soitti. Ja hän soitti kunnan elimiin (sosiaaliviraston läpi, johtajaa myöten), vastaus aina sama : " soita tähän numeroon, ja piip
, piip, soita tähän numeroon" . MLL:n läpi soitti (sieltä sai 64-v. tädin HETKEKSI apuun), sai jopa kaupassa kiinni itsensä peruspalveluministerin Liisa Hyssälän, mutta kuten vaaliteema nykyään on " vanhusten huolto" ja sitä sontaa tuli silloinkin. Loppujen lopuksi mummi puhui sitten jo " häirikkönä" jonkun vahtimestarin kanssa. Koko sairaalassaolojakson mummi sitten (mimma 67 v. henkilö) hoisi lapset, vastasyntyneen ja vajaa 2-v. pojan. Apua tuli vain muutamaksi tunniksi " vanhalta" MML:n tädiltä. Tämän jälkeen " terveeksihoidettu" (lue meidän yhteiskunnassa hoidossa heiteillä olevat mielenterveyspotilaat), otti lapset hoitoonsa ja lopun tekstin saa lukea aloitustekstistä.
Tässä yhteiskunnassa, rakas Lydia eivät myöskään lapset (vanhusten ohessa) saa asiallista hoitoa, vaikka soittaisi itse ministerille.
Sivusta olen katsonut ja kauhulla näen näiden " peräkammaripoikien/tyttöjen" tulevaisuuden. Ja lastensuojelu ei näitä tapauksia näe. Viimeisenä tekona sitäkin yritettiin, mutta kun oli uudet rattaat, kaukalot ja lelut lattialla: KAIKKI HYVIN! Tämän maan lastensuojelu/sosiaaliturva ei edes tiedä ongelman ydintä. Sitä vaan paasataan viinan hinnan laskua ja VAIN SIKSI täytyy ottaa lapsia huostaan, mutta todellisuus on todella ikävää.
Hyvä, jos äidit nojatuoleissaan näpyttelevät nettiin " mielipiteitään" ja pitävät esim. tämän kirjoituksen kirjoittajaa sekopäänä, mutta silloinhan pää pistetään pensaaseen ja uskotellaan että eihän nyt " meidän yhteiskunnassa näin tapahdu" !!!! Ainoastaan juoppojen lapset kärsivät ja joutavat huostaanottoon!
Ja sanon ihan suoraan, että tähän taas vastakommenttiaan yrittävät eivät kykyne/halua nähdä pahuutta/vastoinkäymisiä " meidän naapurissa" , kyllä " tämän kirjoittajan täytyy olla avun tarpeessa" . Näitä kärsiviä lapsia on myös tässä " täydellisessä" (teidän naapurissanne ja teidän lähipiirissänne) yhteiskunnassa, ja kuka heidän äänensä tuo kuuluville ellei joku asiaa vierestä seurannut aikuinen (siis emilynin mukaan ihan häiriintynyt persoona)? Onkohan tuo emilyn nähnyt koskaan todellista pahoinvointia elämässään?
Muistutan, että aikoinaan insestiä ei tunnustettu, näistä puhuvat lapset/ihmeiset olivat täysin häiriintyneitä. Ja nämä lapsethan eivät saaneet mitään apua, piiskattiin vaan ja pahimmillaan pistettiin hourulaan ja näitä " kunnon äitejä" silitettiin päähän ja voivoteltiin ikävää tapahtunutta...
Eli pistäkää nuppunne taas piiloon ja ajatelkaa, että häiriintyneen tekstiä tämä, ei tästä tarvitse välittää... " Kyllä sitä apua aina jostain saa, jos todellakin on näin" . Olettekos koskaan kokeilleet Suomen sosiaalihuollon antamaa apua lapsi-, vammais, -omaishuolto tai vanhushuollon piiristä?