Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ottavat joka vierailullani esille vanhoja asioita, miten loppumaan?
29.09.2021 |
Esimerkiksi aiheena saattaa olla se että olin koulukiusattu yläasteella. Aihe on todella epämukava ja vaikea, enkä halua puhua siitä. En kertonut vanhemmille aikanaan koska he eivät olisi osanneet auttaa kuitenkaan, ovat sen tyylisiä ihmisiä että "koita kestää" on ainoa asia mitä olisivat sanoneet. Valitettavasti joskus parikymppisenä menin kertomaan millaisia kouluvuoteni olivat. Se oli virhe.
Olen nyt jo 30+ mutta joka kerta he ottavat jonkun tällaisen ikävän asian esille josta olen puhunut. Eivät tunnu ymmärtävän sosiaalisia vihjeitä lainkaan. Esimerkiksi että ilme muuttuu vihaiseksi tai olemus ärtyneeksi. Edes suoraan sanominen ei auta. "En halua puhua tästä, älä ota enää esille" ei auta. He puhuvat kaikesta, eksistä, entisistä kavereista yms. Aiheista jotka ovat historiaa, joita en mieti elämässäni enää ja olen mennyt eteenpäin. Joka kerta pitää kivahtaa että en halua tuosta puhuttavan, sitten hiljenevät, kunnes kuukausien päästä seuraavalla vierailulla ihan sama juttu.
Harkitsen etten enää vieraile heillä. Tilanne on näin paha. Ei ole ainoa ongelma tämä, toinen vanhemmistani on kiusaajahenkinen. Siksi varmaan ottaakin näitä asioita aina esille. Saattaa myös olla oikeasti jotenkin sosiaalisesti heikkolahjainen.
Vertaistukea? Mitä tehdä?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Pidä vierailut lyhyinä ja puhu ainaostaan tämän hetken tapahtumista.
Joka kerta kun ottavat ikäviä juttuja puheekis sanot uudestaan ettet aio vanhoista jo käsitellyistä asioista keskustella. Vaikka viisi kertaa peräkkäin. Katsos heillä saattaa vanhemmiten olla huono omatunto kun eivät aikanaan huomanneet sun hätää tai tehneet asialle mitään. Sanot napakasti ja tosiaan, toistat tarvittaessa. Äläkä päästä hiljaisuutta vallalle vaan jatkat juttua leffasta minkä näit viimeksi tms. kevyttä smalltalkia.
Älä katkase yhteydenpitoa kokonaan, on surullista ettei tässä maassa osata keskustella vaan ennemmin ghostataan ihmisiä. Onhan teidän kaikkien päästävä tosta eteenpäin. Heistä voi myös tuntua, että ovat jotenkin kadotttaneet suhun yhteyden kun et enää asu kotona. Siksi puhuvat asioista ja ihmisistä, jotka vielä tunsivat. Älä reagoi ärtymyksellä vaan naurahda ja totea vana jotain tyyliin "ai vieläkö sä sitä muistelet" tai "noh, tosta nyt on jo aikaa, nyt on uudet kujeet". Ja jatkat kevyttä rupattelua jostain toisesta aiheesta. Kyllä se perille alkaa mennä.
Koska se sitten alkaa mennä perille? Koska olen jo vuosia käyttäytynyt noin. Silti joka kerta käy sama juttu. Alkaa ahdistaa. Lisäksi toinen vanhemmistani on sen verran itsekeskeinen että silloin kun minulla oli vaikeaa, hän vaan draamaili kotona jotain omiaan. On myös ollut todella ilkeä ja sekava kun olin lapsi, muun muassa haistatellut ja haukkunut suutuspäissään minua. Olen jatkanut noita vierailuja koska toinen vanhempani on minulle tärkeä. Kun olen suuttunut tälle ilkeälle vanhemmalle, minua syyllistetään siitä että kuinka raaskin jättää onnittelematta synttäreinä yms. Olin jo lähellä katkaista välit viimeisimmän sekoilun jälkeen, mutta päätin vielä antaa tilaisuuden. Nyt välit ovat näennäisen ok, mutta käytännössä ahdistun todella paljon mm. tuosta että leppoisa yhdessäolo ei onnistu, vaan aina otetaan esille jotain vanhoja asioita joista olen puhunut silloin kun en vielä tajunnut etten voi kertoa tällaista vanhemmilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sanotaan että narsisteja ei kannata pitää elämässään, ja olen samaa mieltä. Mutta kun sellaista on omassa perheessä, tilanne on vaikeampi. Sitä toisaalta haluaisi pitää perheen elämässään, mutta he tekevät sen hyvin vaikeaksi. Hyvin hyvin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Pidä vierailut lyhyinä ja puhu ainaostaan tämän hetken tapahtumista.
Joka kerta kun ottavat ikäviä juttuja puheekis sanot uudestaan ettet aio vanhoista jo käsitellyistä asioista keskustella. Vaikka viisi kertaa peräkkäin. Katsos heillä saattaa vanhemmiten olla huono omatunto kun eivät aikanaan huomanneet sun hätää tai tehneet asialle mitään. Sanot napakasti ja tosiaan, toistat tarvittaessa. Äläkä päästä hiljaisuutta vallalle vaan jatkat juttua leffasta minkä näit viimeksi tms. kevyttä smalltalkia.
Älä katkase yhteydenpitoa kokonaan, on surullista ettei tässä maassa osata keskustella vaan ennemmin ghostataan ihmisiä. Onhan teidän kaikkien päästävä tosta eteenpäin. Heistä voi myös tuntua, että ovat jotenkin kadotttaneet suhun yhteyden kun et enää asu kotona. Siksi puhuvat asioista ja ihmisistä, jotka vielä tunsivat. Älä reagoi ärtymyksellä vaan naurahda ja totea vana jotain tyyliin "ai vieläkö sä sitä muistelet" tai "noh, tosta nyt on jo aikaa, nyt on uudet kujeet". Ja jatkat kevyttä rupattelua jostain toisesta aiheesta. Kyllä se perille alkaa mennä.
On todella vaikea vain kevyesti naurahtaa, kun suutun oikeasti ja ahdistun niin että haluaisin lähteä kotiin. Mutta tietysti voisi yrittää väkisin tuota taktiikkaa. Tässä vaan alkaa miettiä että mitä järkeä. Elämäni on nykyään aika mukavaa, vain heillä vieraillessa on omituista riitaa ja pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä vierailut lyhyinä ja puhu ainaostaan tämän hetken tapahtumista.
Joka kerta kun ottavat ikäviä juttuja puheekis sanot uudestaan ettet aio vanhoista jo käsitellyistä asioista keskustella. Vaikka viisi kertaa peräkkäin. Katsos heillä saattaa vanhemmiten olla huono omatunto kun eivät aikanaan huomanneet sun hätää tai tehneet asialle mitään. Sanot napakasti ja tosiaan, toistat tarvittaessa. Äläkä päästä hiljaisuutta vallalle vaan jatkat juttua leffasta minkä näit viimeksi tms. kevyttä smalltalkia.
Älä katkase yhteydenpitoa kokonaan, on surullista ettei tässä maassa osata keskustella vaan ennemmin ghostataan ihmisiä. Onhan teidän kaikkien päästävä tosta eteenpäin. Heistä voi myös tuntua, että ovat jotenkin kadotttaneet suhun yhteyden kun et enää asu kotona. Siksi puhuvat asioista ja ihmisistä, jotka vielä tunsivat. Älä reagoi ärtymyksellä vaan naurahda ja totea vana jotain tyyliin "ai vieläkö sä sitä muistelet" tai "noh, tosta nyt on jo aikaa, nyt on uudet kujeet". Ja jatkat kevyttä rupattelua jostain toisesta aiheesta. Kyllä se perille alkaa mennä.
Koska se sitten alkaa mennä perille? Koska olen jo vuosia käyttäytynyt noin. Silti joka kerta käy sama juttu. Alkaa ahdistaa. Lisäksi toinen vanhemmistani on sen verran itsekeskeinen että silloin kun minulla oli vaikeaa, hän vaan draamaili kotona jotain omiaan. On myös ollut todella ilkeä ja sekava kun olin lapsi, muun muassa haistatellut ja haukkunut suutuspäissään minua. Olen jatkanut noita vierailuja koska toinen vanhempani on minulle tärkeä. Kun olen suuttunut tälle ilkeälle vanhemmalle, minua syyllistetään siitä että kuinka raaskin jättää onnittelematta synttäreinä yms. Olin jo lähellä katkaista välit viimeisimmän sekoilun jälkeen, mutta päätin vielä antaa tilaisuuden. Nyt välit ovat näennäisen ok, mutta käytännössä ahdistun todella paljon mm. tuosta että leppoisa yhdessäolo ei onnistu, vaan aina otetaan esille jotain vanhoja asioita joista olen puhunut silloin kun en vielä tajunnut etten voi kertoa tällaista vanhemmilleni.
Täytyykö sinun aina vierailla siellä? Mitä jos tapaisit tätä toista vanhempaa jossain muualla, kahvilassa tai kävelylenkillä?
Jos tämä ei onnistu ja olet jo asiasta suoraan sanonut, niin seuraavalla kerralla varoitat, että jos noista vanhoista asioista vielä puhutaan, lähdet pois. Ja seuraavalla kerralla, HETI, toteutat uhkauksesi. Järjestelmällisesti, et kerta kaikkiaa jää noita kuuntelemaan.
Et voi itse ahdistua kerta toisensa jälkeen, asialle täytyy tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä vierailut lyhyinä ja puhu ainaostaan tämän hetken tapahtumista.
Joka kerta kun ottavat ikäviä juttuja puheekis sanot uudestaan ettet aio vanhoista jo käsitellyistä asioista keskustella. Vaikka viisi kertaa peräkkäin. Katsos heillä saattaa vanhemmiten olla huono omatunto kun eivät aikanaan huomanneet sun hätää tai tehneet asialle mitään. Sanot napakasti ja tosiaan, toistat tarvittaessa. Äläkä päästä hiljaisuutta vallalle vaan jatkat juttua leffasta minkä näit viimeksi tms. kevyttä smalltalkia.
Älä katkase yhteydenpitoa kokonaan, on surullista ettei tässä maassa osata keskustella vaan ennemmin ghostataan ihmisiä. Onhan teidän kaikkien päästävä tosta eteenpäin. Heistä voi myös tuntua, että ovat jotenkin kadotttaneet suhun yhteyden kun et enää asu kotona. Siksi puhuvat asioista ja ihmisistä, jotka vielä tunsivat. Älä reagoi ärtymyksellä vaan naurahda ja totea vana jotain tyyliin "ai vieläkö sä sitä muistelet" tai "noh, tosta nyt on jo aikaa, nyt on uudet kujeet". Ja jatkat kevyttä rupattelua jostain toisesta aiheesta. Kyllä se perille alkaa mennä.
Koska se sitten alkaa mennä perille? Koska olen jo vuosia käyttäytynyt noin. Silti joka kerta käy sama juttu. Alkaa ahdistaa. Lisäksi toinen vanhemmistani on sen verran itsekeskeinen että silloin kun minulla oli vaikeaa, hän vaan draamaili kotona jotain omiaan. On myös ollut todella ilkeä ja sekava kun olin lapsi, muun muassa haistatellut ja haukkunut suutuspäissään minua. Olen jatkanut noita vierailuja koska toinen vanhempani on minulle tärkeä. Kun olen suuttunut tälle ilkeälle vanhemmalle, minua syyllistetään siitä että kuinka raaskin jättää onnittelematta synttäreinä yms. Olin jo lähellä katkaista välit viimeisimmän sekoilun jälkeen, mutta päätin vielä antaa tilaisuuden. Nyt välit ovat näennäisen ok, mutta käytännössä ahdistun todella paljon mm. tuosta että leppoisa yhdessäolo ei onnistu, vaan aina otetaan esille jotain vanhoja asioita joista olen puhunut silloin kun en vielä tajunnut etten voi kertoa tällaista vanhemmilleni.
Täytyykö sinun aina vierailla siellä? Mitä jos tapaisit tätä toista vanhempaa jossain muualla, kahvilassa tai kävelylenkillä?
Jos tämä ei onnistu ja olet jo asiasta suoraan sanonut, niin seuraavalla kerralla varoitat, että jos noista vanhoista asioista vielä puhutaan, lähdet pois. Ja seuraavalla kerralla, HETI, toteutat uhkauksesi. Järjestelmällisesti, et kerta kaikkiaa jää noita kuuntelemaan.
Et voi itse ahdistua kerta toisensa jälkeen, asialle täytyy tehdä jotain.
Ongelma on että he asuvat kaukana, joten joudun yöpymään jos vierailen. Ja esimerkiksi läheiselle bussipysäkille on kilometrien kävelymatka jos haluan yllättäen lähteä. Tavallaan olen siellä kiusaajan vankina jos vierailen. Siksi varmaan mikään sanominen ei oikein tehoa. Olen kyllä ajatellut että voisin sanoa toiselle vanhemmalle että hän on tervetullut käymään minun luonani. Ja jatkossa en vain menisi enää heille käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitten tiedä mitä tuosta seuraa. Voi olla että ilkeä vanhempani alkaa syyllistämään tai laittamaan minulle enemmän viestiä, joihin en halua vastata. Jos hänelle sanoo etten halua olla yhteyksissä, hän menee kertomaan toiselle vanhemmallani että hän sanoi ettei halua olla sitten yhteyksissä. Ja menetän yhteyden tähän toiseen vanhempaan myös. Näin kävi joskus kun sanoin etten halua puhua. Ilkeä vanhempi laajensi tämän koskemaan kaikkia. Toinen vanhempani ottaa jo nykyään vähemmän yhteyttä, luulee kai etten kaipaa yhteyttä.
Ohhoh, sulla on yhtäkkiä niin kiirettä, ettei millään kerkeä nyt käymään. Eikä nyt. Eikä ensi kuussa, eikä varmaan ensi vuonnakaan. Voi harmi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, sulla on yhtäkkiä niin kiirettä, ettei millään kerkeä nyt käymään. Eikä nyt. Eikä ensi kuussa, eikä varmaan ensi vuonnakaan. Voi harmi :(
Niin, kiirettähän tässä on kyllä ollut. Etten taida nyt ehtiä. Saa nähdä koska helpottaa. Siihen voi mennä aikaa. Ja sitten kutsu vain toiselle käymään, jos haluaa nähdä. Ja tätä hamaan loppuun asti. Kaipa tuo onnistuu. Sitten pitäisi vielä jaksaa se kun mahdollinen syyllistäminen alkaa, ilkeä vanhempi saattaa vuosien päästä oikeastikin kaivata minua tai ainakin sitä ettei pääse kiusaamaan minua. Ehkä silloinkin on vaan kova kiire.
Onhan tuo vanhojen asioiden kaiveleminen rasittavaa. Äitini on vähän samanlainen, usein jaksaa mietiskellä, että mitäköhän joillekin vuosikymmenien takaisille naapureille kuluu. Utelee minun eksistä ja entisistä kavereista. Olen ollut nykyisessä parisuhteessani yli vuosikymmenen, enkä todellakaan jaksa mietiskellä että mitä eksälleni Markolle kuuluu jonka kanssa seurustelin joskus parikymppisenä. Samaten on ärsyttävää, kun äiti ihmettelee kerta toisensa jälkee että miksi en ole enää kavereita Tiinan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta olen pahoillani tuosta tilanteesta. Itsellä ei ole läheskään noin paha tilanne, enkä osaa kuvitella, mitä tuollaisessa tilanteessa tekisin. Minua ärsyttää jo nykyinenkin tilanne: äitini aina silloin tällöin ottaa puheeksi esim exäni (josta erosin lähes 10 vuotta sitten ja josta hän ei edes pitänyt ollenkaan), nuoruuden haasteet, tms. En todellakaan halua puhua niistä, en halua edes ajatella niitä. En pidä siitä yhtään, että niitä nostetaan esiin, oli keskustelun sävy ja aihe muuten mikä tahansa. Jotenkin on todella kummallista, että hän näitä silloin tällöin nostaa, koska ei meillä kukaan muukaan nosta toisten vaikeita hetkiä tai "entistä elämää" keskusteluun. Toivon todella, että osaan itse välttää tällaisia nostoja nyt ja myös vanhempana. Yritän pitää mielessä sen, miltä se toisesta tuntuu. Kunpa muut tekisivät samoin.
Pidä vierailut lyhyinä ja puhu ainaostaan tämän hetken tapahtumista.
Joka kerta kun ottavat ikäviä juttuja puheekis sanot uudestaan ettet aio vanhoista jo käsitellyistä asioista keskustella. Vaikka viisi kertaa peräkkäin. Katsos heillä saattaa vanhemmiten olla huono omatunto kun eivät aikanaan huomanneet sun hätää tai tehneet asialle mitään. Sanot napakasti ja tosiaan, toistat tarvittaessa. Äläkä päästä hiljaisuutta vallalle vaan jatkat juttua leffasta minkä näit viimeksi tms. kevyttä smalltalkia.
Älä katkase yhteydenpitoa kokonaan, on surullista ettei tässä maassa osata keskustella vaan ennemmin ghostataan ihmisiä. Onhan teidän kaikkien päästävä tosta eteenpäin. Heistä voi myös tuntua, että ovat jotenkin kadotttaneet suhun yhteyden kun et enää asu kotona. Siksi puhuvat asioista ja ihmisistä, jotka vielä tunsivat. Älä reagoi ärtymyksellä vaan naurahda ja totea vana jotain tyyliin "ai vieläkö sä sitä muistelet" tai "noh, tosta nyt on jo aikaa, nyt on uudet kujeet". Ja jatkat kevyttä rupattelua jostain toisesta aiheesta. Kyllä se perille alkaa mennä.