Epävarmuus ensimmäisessa (vaativassa) työpaikassa

Olen 27-vuotias ja jokin aika sitten maisteriksi valmistuttuani aloitin oman alani työt unelma-alallani, unelmieni työpaikassa. Työ on ensimmäinen "kunnollinen" työpaikkani ja vaativaa asiantuntijatyötä (sis. mm. asiakkaiden tapaamista, työryhmätyöskentelyä). Toki minulla on ennen tätä paljonkin kokemusta kaikenlaisesta kesä- ja osa-aikatyöstä, mm. monenlaista asiakaspalvelua ja siivousta, mutta nämä ovat olleet vaativuustasoltaan itselleni helppoja hommia.

Nyt minua vaivaakin paha epävarmuus! On tunne, että "vain esitän asiantuntijaa". Tunne, että kuka tahansa kadulta repäisty normaali ihminen hoitaisi työtehtäväni yhtä hyvin kuin minä. Toisinaan tuntuu myös, että joudun joko kyselemään kokeneemmilta kollegoilta ohjausta aivan liikaa tai toisena vaihtoehtona räpeltämään itsekseni jotain, minkä lopputulos ei ole kummoinen. Tällaiset ajatukset lienevät tuttuja muillekin uraansa aloittaneille?

Tiedän kyllä, että minulla on hyvä koulutus, jonka turvin selviydyn vaativistakin työtehtävistä. Minulla on myös reipas ja oma-aloitteinen työote, ja olen ilmeisesti myös muiden silmissä pärjännyt ihan mukavasti, sillä parin kuukauden sijaisuuden jälkeen sain yllättäen vakityön työpaikaltani. Kolleganikin ovat kannustavia olen saanut hyvää palautetta, mutta silti arveluttaa oma pärjäämiseni heihin verrattuna.

Haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia konkareilta ja muilta epävarmoilta vasta työelämään astuneilta. Miten kauan teillä meni, että pahin epävarmuus jäi? Koska alkoi tuntua, että et vain "esitä asiantuntijaa"? Muita ajatuksia tähän aihepiiriin liittyen?