taistelu ruuasta

Katselin eilen dokkaria miesten ja naisten pituuserosta. Siinä väitettiin, että naisten lyhyys johtuu melko pitkälti siitä, että he ovat hävinneet taistelun ruuasta miehille aina näihin päiviin saakka.

Ja onhan se hupaisaa: nainen tarvitsee proteiinia kuukautisten ja synnytyksen takia, tyttölapsille proteiini olisi erittäin tärkeää, jotta luusto ja erityisesti lantion seutu kehittyy normaalisti (edelleenkin joissakin kulttuureissa naisten isoin kuolinsyy on synnytys, kun lantionseutu on ahdas, väärin kehittynyt ravinnon niukkuudesta johtuen).

Silti monissa kulttuureissa se on miehet, joille se proteiini syötetään, vaikka he tarvitsisivat enneminkin hiilihydraattipitoista ruokaa. Ensin syövät raavaat miehet ja sitten poikalapset ja sitten tyttölapset, jos jotain on jäänyt ja viimeiseksi aikuiset akat.

No monissa kulttuureissa painotetaan, että miesten työ on  (ehkä joskus ollut) vaativampaa ja siksi he tarvitsevat kaiken proteiinin. Se hupaisin asia kuitenkin oli ko. dokkarissa, että siinä tutkittu heimo, jossa edelleenkin miehet hoisivat metsästyksen ja naiset keräilyn ja kodinhoidon, niin naisten päivät olivat raskaammat kuin miesten. Miesten hommelit vaativat hetkellistä suurta, voimaa vaativaa ponnistusta, naisten jatkuvaa toimeliaisuutta ja kestävyyttä. Näissä kulttuureissa miesten työlle asetetaan suuri arvo, naisten työlle ei mitään arvoa. Miehet saattavat syödä kaiken proteiinin ja naiset voivat olla kasvissyöjiä. Surullisinta oli, että naiset itse ruokkivat lapsiaan eriarvoisesti. Poikalapset ruokittiin heti, tyttölapsia opetettiin odottamaan, itketettiin.

Tunnetusti modernina aikana, länsimaissa, naisten keskipituus on kasvanut. Tossa dokkarissa annettiin myös ymmärtää, että jos kehitys jatkuu samana, naiset tulevat olemaan joko yhtä pitkiä tai pitempia kuin miehet.

Asia on siis pihvi. Pitäkää kiinni kyljyksistänne, naiset. Ja jos miehen otatte, ottakaan mieluummin kasvissyöjä tai joku hiilihydraattipertti.

PS Terveisiä iskälle sinne jonnekin, olit todellinen mies: meillä, köyhässä kodissa, lapset söivät aina ensin, sit äiskä ja iskä jakoi sen, mitä pöytään jäi. Nää machokulttuurit, huh. Mies syö ensin, vaikka ruuan omien lastensa suista, menee sitten johonkin valtion viraston työpaikkaan, jossa kerää itselleen lahjuksista ja muusta korruptiosta omaisuuden ja leikkii paikallista kuningasta. Vastaavat duunit hoitaa meillä tavisnaisten yhä pienenevä armeija. Mut tolla menettelyllä keskitason tai jopa sen alle menevä äijänkutale voi elää herroiksi naisten ja lasten kustannuksella.