Huono itsetunto, suosittele lääketieteellisiä kirjoja sen hoitoon

Huono itsetunto ei ole sairaus.

Sellaisia ei ole. Hoida elämäsi sellaiseen kuntoon, että olet siihen tyytyväinen. Ja mene lenkille.

Mitä jos lakkaisit lukemasta niitä kirjoja ja tekisit jotain kivaa?

Lääketiede (edes psykiatria) ei hoida itsetuntoa. itsetuntoa hoitavat psykologit ja tieteenalan nimi on psykologia.

Mikä vika on ei-lääketieteellisissä opuksissa? Itse olen parantunut noin 10 vuotisesta vaikeasta masennuksesta noiden huuhaa-hömppä-höpöhöpö-valetta kirjojen avulla.

Mikset samantien vaadi että sinulle lähetetään postissa lääkefirman kehittelemä pilleri, joka poistaa huonostaitsetunnosta aiheutuneet(ja siihen vaikuttaneet ajatusvääristymät) hermoyhteydet päästäsi?

Yksi hyvä kirja, jonka on LÄÄKÄRI kirjoittanut, on nimeltään Alisuorittajan manifesti.

Mitä huono itsetunto on? No sitä ettei tunne itseään hyvin.

Itseäni on auttanut itseeni tutustumisessa ja itseni ymmärtämisessä pahat ja halveksittavat epälääketiede saasta-kirjat.

En oo kyllä vielä yhtään potilasta kirjalla hoitanut...

Mikään niistä kirjoista ei sano sitä minkä itse löysin avuksi omaan "huonoon itsetuntooni": itsetunnosta kokonaan eroon pääsemistä. 

Huono itsetuntohan käytännössä on sitä, että itseä koskevat ajatukset ja mielikuvat ovat kielteisiä. Ihminen tuntee itsensä tavalla tai toisella huonoksi, ainakin muita huonommaksi. Itse tunsin itseni noloksi, tökeröksi, vähän tyhmäksi, rumaksi ja parantumattomaksi mokailijaksi. Ajattelin, ettei kukaan ihminen voi pitää minusta ja ihan syystä, olenhan oikeasti niin nolo tapaus. Ainoa mitä voin tehdä on yrittää edes näytellä vähän parempaa, olla paljastamatta sisäistä huonouttani. 

Mitä sitten erilaiset hyvän itsetunnon oppaat neuvovat? Sitä että tämä minäkuva pitäisi muuttaa positiivisemmaksi. Keinoja tähän ovat sekä konkreettiset elämän- ja toimintatapojen muutokset, joilla pyritään poistamaan häpeän aiheita itsestä, että ajattelutapojen muutokset, joilla minäkuvassa yritetään keskittyä siihen mikä itsessä on positiivista eikä negatiivista. Esim. jos olenkin ruma, niin saatan olla mukava empaattinen ystävä, ja minun kannattaa keskittyä tähän hienoon ominaisuuteeni eikä pakkomielteisesti tuijotella itseäni peilistä. Tai sitten mennä kauneusleikkaukseen jos en voi tai halua vaihtaa keskittymisen kohdetta.

Itse olen kuitenkin havainnut että itsetuntoa, siis mielikuvaa siitä miltä näyttää muiden silmissä tai edes omissaan, ei tarvitse olla ollenkaan! Ei siis tarvitse ajatella ollenkaan sitä millainen on tai mitä muut minusta ajattelee. Sellaisen tilan saavuttaminen on paljon pysyvämpi vapautus itsetunto-ongelmista kuin se että saa jotenkin aivopestyä ajatuksensa itsestään positiivisemmaksi. On paljon mukavampaa kun voi vain OLLA miettimättä MILLAINEN on :)