Lue keskustelun säännöt.
Kun ei ole enää mitään annettavaa avioliitossa
19.11.2014 |
Meillä on liitto jotenkin nyt lipsunut siihen, että emme jaksa huomioida toista, teemme välillä jopa tahallamme toiselle kiusaa. Esim. jos mieheni tietää minun nukkuvan univelkoja pois, saattaa laittaa makuuhuoneen valot päälle kesken unien tai tulee siihen viereen touhuamaan jotain tikusta asiaa, etten missään nimessä saisi nukutuksi. Mieheni harrastaa tätä enemmän kuin minä, vaikken minäkään mikään puhdas pulmunen ole.
Käymme pariterapiassa, jossa mies keskittyy lähinnä minun ja toimintani kritisoimiseen. Turhauttavinta on, että hän keksii päästään tilanteita ja väittää niitä tosiksi. Miten raivosin hänelle siitä ja tästä, vaadin sitä ja tätä. Usein olen ihan ymmälläni, enkä voi puolustautua, kun koko tilannetta ei koskaan edes ollut. Itken sitten vaan terapiasessiot läpeensä, kun hyökyttäminen tuntuu niin pahalta.
Meillä on puolivuotias vauva, joten en haluaisi erota. Meillä on pitkä (yli 10 v.), hyvä liitto takana. Tuntuu kuitenkin, että takki on täysin tyhjä. En enää tiedä, mitä tehdä, mitä sanoa, kun kaikki ymmärretään väärin, tavalla tai toisella. Olen ihan tyhjä ja turta. Mies vaatii mielestäni kohtuuttomia, haluaisi mennä ja harrastaa enemmän, vaikka nytkin on menossa huomattavasti enemmän kuin minä. Ei haluaisi hoitaa vauvaa työpäivän jälkeen edes tuntia, koska hän on siinä vaiheessa kuulemma työpäivänsä tehnyt.
Kommentit (18)
Join the club.
Helpottaa 3 vuoden pääsyä, mutta miten siihen asti?
Itse mietin, että pitäisikö erota, että saisi nukkua 50% öistä ja maata edes joskus sohvalla. Mieskin ehkä silloin tajuaisi. Vai kestäisikö vain vielä vuoden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:36"]
Ei haluaisi hoitaa vauvaa työpäivän jälkeen edes tuntia, koska hän on siinä vaiheessa kuulemma työpäivänsä tehnyt.
[/quote]
Sano että niin olet sinäkin. Sinulle maksetaan lapsen hoitamisesta päivisin kotona, loppuaika on vanhempien yhteistä, ja silloin vastuu jaetaan puoliksi. Sinulla on myös illat vapaata, ihan kuten miehelläsi.
Jätä se sika, jollei sen jakeluun mikään mene, tämä sillä ehdolla, että tuo mitä kerroit pitää kutinsa!
Tollanen kiusanteko on jo sairasta. Eroaisin heti.
Ehkä olette väsyneitä pienen vauvan vanhempia. Väsymys tuo ihmisestä esille ne pahimmat puolet. Neuvoisin teitä tavalla tai toisella turvaamaan itsellenne ne unet, jotta jaksaisitte hoitaa vauvan sekä parisuhteenne. Terapiassa jo olettekin, sitä ei kannata vielä lopettaa, vaikka nyt turhauttaisikin. Kokeeko miehesi, että vauva on tullut teidän väliinne ja keskität kaiken huomion vauvaan? Teillä kuitenkin on pitkä suhde takana, luulisi, että tuntisitte toisenne jo hyvin. Väsyneenä ei kannata tehdä mitään kauaskantoisia ratkaisuja, pyytäkää apua ja nukkukaa ensin pahimmat univelat pois. Kuulostaa myös siltä, ettei miehesi nyt aivan ole kartalla siitä, mitä vauvan tulo perheeseen tarkoittaa. Hänelle nyt reality check ja tosiasioiden tunnustus: vauvavuoden aikana täytyy laittaa ainakin osat omista tarpeista odottamaan. Yrittäkää sopia molemmille esim. yksi oma juttu viikossa, mikäli se nyt on teidän henkireikänne. ÄÄh, mikseivät ihmiset vaan osaa aikuistua ja käyttäytyä kuten pienen lapsen (vauvan) vanhempi??? Vauvan tarpeet ajavat nyt miehesi tarpeiden edelle ja hän saisi luvan ottaa osaa teidän perheen hyvinvoinnin ja jaksamisen luomiseen.
Onko mahdollista jutella neuvolassa tästä? Kotiapua? Kirjoita vaikka muistilappu mukaan pariterapiaan, niin muistat varmasti ottaa siellä esille nuo asiat, jotka sinua vaivaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot siellä terapiassa, että valehtelee tuo mies. Jotenkin ihan järjetöntä vaikka itselläkin ollut samankaltaista, olen tosin jo eronnut. Mutta sisua vaan peliin, käytä järkeä, älä itse sorru samoihin lapsellisiin kiusantekemisiin kuin mies. Kukaan muu ei ole koskaan hoitanut minun lapsiani, paitsi tietysti töissä ollessani päiväkoti, niin en osaa sanoa tuosta vastuunjaosta onko se realistinen ajatus. En kyllä arvosta tuollaisia miehiä.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:36"]
Ei haluaisi hoitaa vauvaa työpäivän jälkeen edes tuntia, koska hän on siinä vaiheessa kuulemma työpäivänsä tehnyt.
[/quote]
Sano että niin olet sinäkin. Sinulle maksetaan lapsen hoitamisesta päivisin kotona, loppuaika on vanhempien yhteistä, ja silloin vastuu jaetaan puoliksi. Sinulla on myös illat vapaata, ihan kuten miehelläsi.
[/quote]
Olen sanonutkin. Hänen näkemyksensä on, että hän joutuu hoitamaan vauvan 100% itse työpäivänsä jälkeen. En ymmärrä, miten sen itselleen perustelee, kun minä kuitenkin hoidan iltatoimet (mm. imetyksen vuoksi) ja ne alkavat jo pian miehen tultua kotiin. Viikonloppuisin ei halua hoitaa, "kun olen hänellä vauvaa jo koko viikon hoidattanut, hän lepää/harrastaa nyt". Ihan kuin mies olisi aivan harhainen, väittää kivenkovaan valhetta totuudeksi (ja syyttää siitä sitten minua). Tuntuu hirveältä, yritä siinä sitten korjata tilanne.
Ennen kuin kukaan ääliö ehtii kommentoimaan: lapsi hankittiin miehen aloitteesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatit käyttäytyvät noin. Hirveä tilanne ja tiedän omasta kokemuksesta juurikin nuo syytökset asioista ja tilanteista joita ei ole koskaan edes tapahtunut..tai ainakaan meille...ystävälle ehkä ja se tapahtuma åistetään esim. Sinun tekemäksesi tai sanomaksesi. Lisäksi todella pahaan narsistiseen häiriöön tai jopa psukopaatin käytökseen liittyy juuri tuo toisen kontrollointi esim.pakko hereillä pitämisenä. Juontaa juurensa täysin empatiakyvyttömyydestä. Sinuna lainaisin muutaman kirjan kirjastosta ja alkaisin käymään juttelemassa jollekin ammattilaiselle tilanteesta ja kydyä neuvoa kuinka toimia.
Terapiassa sanon kyllä, että mies valehtelee, mutta terapeutti kommentoi asiaa tyyliin "no X:stä joka tapauksessa tuntuu tältä, mikä sinun näkökulmasi on?" eli terapiassa ei edes haeta sitä todellista totuutta vaan näkemyksiä ja tunteita, minkä kyllä tavallaan ymmärrän.
Olen puhunut ja puhunut miehelle siitä, miten vauvan tarpeet menevät nyt VÄLIAIKAISESTI kaiken muun edelle. Että juuri nyt ei voi mennä ja harrastaa entiseen malliin. Hänen näkökantansa kuitenkin on, että hän osallistuu vauvan hoitoon hyvin ja että hän on ansainnut harrastuksensa. Minun menoni (joita on ollut vauvan syntymän jälkeen kaksi) ovat hänen mielestään silkkaa kiusantekoa, koska olen kuitenkin kotona päivät. Miehellä on myös omituinen käsitys siitä, mikä on minun "omaa aikaani". Esimerkiksi ruokakauppareissut, hammaslääkärissä käynti, lasten vaatteiden myyminen kirppiksellä jne. on kuulemma sitä. Sen sijaan esim. miehen monen tunnin luuhaaminen rautakaupassa ei ole hänen omaa aikaansa vaan siivoamiseen verrattavissa oleva kotityö.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen käytös kuulostaa siltä että haluaa huomiota. Jos meillä mies tekee omia juttujaan niin menen ympärille härimään. Ja jos yrittää sohvalla nukkua niin laittelen valoja päälle
Jättäisin vauvan äijälle ja painuisin jonnekin nukkumaan. Vaikka hotelliin. Aamuksi kotiin kun mies lähtee töihin.
Tuo kiusaaminen on käsittämätöntä. Teiltä molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti mies kaipaa huomiota joo. Ei vaan ole rahkeita sitä hänelle nyt antaa, eikä suoraan sanottuna intoakaan tällä hetkellä.
Mies ei ole väsynyt, nukkuu kuin tukki 8-9 tuntia yössä, ei herää vauvan kitinään. Minä hoidan vauvan yöheräilyt ja muutenkin olen huonouninen, joten jäätävä väsymys päällä. Silloin kun vauva on miehen hoidossa, saatan vaan möllöttää ja tuijottaa mitään näkemättä eteeni, kun en vaan jaksa muutakaan.
Imetän edelleen vauvaa pari kertaa yössä, joten en haluaisi hotelliin mennä (korvike vauvalle olisi OK, mutta pelkään rintatulehdusta itselleni).
Tähän asti olen sisukkaasti ajatellut, että vauvavuosi on poikkeustila eikä kannata erota, mutta eilen huomasin hiljaa mielessäni laittavani jo ns. lusikoita jakoon eli mietin, olisiko ero sittenkin paras ratkaisu. Väsymykseen se ei tietenkään auttaisi kuitenkaan.
Ap
Etkö voi pumpata maitoa kun olet yön poissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:36"]
Ei haluaisi hoitaa vauvaa työpäivän jälkeen edes tuntia, koska hän on siinä vaiheessa kuulemma työpäivänsä tehnyt.
[/quote]
Sano että niin olet sinäkin. Sinulle maksetaan lapsen hoitamisesta päivisin kotona, loppuaika on vanhempien yhteistä, ja silloin vastuu jaetaan puoliksi. Sinulla on myös illat vapaata, ihan kuten miehelläsi.
[/quote]
Olen sanonutkin. Hänen näkemyksensä on, että hän joutuu hoitamaan vauvan 100% itse työpäivänsä jälkeen. En ymmärrä, miten sen itselleen perustelee, kun minä kuitenkin hoidan iltatoimet (mm. imetyksen vuoksi) ja ne alkavat jo pian miehen tultua kotiin. Viikonloppuisin ei halua hoitaa, "kun olen hänellä vauvaa jo koko viikon hoidattanut, hän lepää/harrastaa nyt". Ihan kuin mies olisi aivan harhainen, väittää kivenkovaan valhetta totuudeksi (ja syyttää siitä sitten minua). Tuntuu hirveältä, yritä siinä sitten korjata tilanne.
Ennen kuin kukaan ääliö ehtii kommentoimaan: lapsi hankittiin miehen aloitteesta.
Ap
[/quote]
Jos ei sitä amoitetta lapsen hankintaan 10 vuodessa(!) tullut, se kertoo kyllä selvästi ettei lapsi ollut teidän kummankaan elämälle yhtään tärkeä juttu. Ei olisi kannattanut tehdä. Kurjaa, ettei naiset ja miehet enää seuraa yhtään nenäänsä näissä asioissa. Itse valitsin lasteni isän tuoksun perusteella ja hyvin menee. Olemme siopivia biologisesti toisillemme ja sitä kautta myös henkisesti. Toki nyt katsoin, että ihan urpoja ja huonotapaisia en edes vaivautunut haistelemaan. Siis 10v ilman lasta...!
Mitä vaihtoehtoja sinulla on? Erota ja jäädä yh:ksi, jolloin voit unohtaa kirppisharrastuksesikin? Ihan penikoita olette kumpikin, miten voi olla mahdollista, että olette olleet yhdessä 10 vuotta? Peruskoulussako?
Noh... Onko sinulla mitään paikkaa, mihin voisit mennä vauvan kanssa ottamaan aikalisää suhteellenne? Vanhempiesi luo? Isovanhempiesi luo? Joku taho, jossa voisit olla edes muutaman päivän ja yön, jonka aikana miehesi voisi todella miettiä, haluaako hän ylipäätänsä perhe-elämää kanssanne (vauva ei taida merkitä miehelle paljoa, jos ei halua olla hänen kanssaan työpäivän jälkeen). Mikäli hän hoksaa poissaolonne aikana, että haluaa pitää perheensä, niin aloitatte sitten puhtaalta pöydältä. Jos näin ei käy, teidän on parempi olla erossa. Tuo toistenne kiusaaminen ja tulehtuneet välit vaikuttavat väistämättä lapseenne. Ja vauvakin aistii alakulon ja epätoivon, mikä sinulla on (tai tulee olemaan tilanteen jatkuessa). Voisiko tuo erolla uhkaaminen herättää miehen? Tilanteennehan ei voi jatkua tuolla tavalla. Kuulostaa kauhealta. Tsemppiä!
Olemme 30-vuotiaita, yhdessä 20-v. lähtien. Lapsi on ollut toiveissa koko ajan, mutta ensin opiskelimme ja loimme uraa, asuimme ulkomailla jne.
Minun vanhempani ovat koko ajan menossa eivätkä oikein välitä ottaa vieraita yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Asuvat lisäksi kaukana, vaikka toki juna kuljettaa. Isovanhemmat ovat kaikki jo kuolleet.
Täytyy miettiä tuota hotellijuttua, miten saisi sen onnistumaan. Pumpulla on herunut huonosti maitoa, mutta ehkä sen verran saisi, että tulehdusta ei tulisi. Lisäksi mietityttää, heräisikö mies syöttämään vauvaa. Pari kertaa olen kokeillut, kuinka pitkän itkun jälkeen herää, vartin jälkeen täytyi lopettaa kokeilu kun säälitti se pienen itku.
Ap