YLEn sivuilla juttua avioerosta.

Tai miehistä, jotka eivät koskaan halua nähdä lastaan.

Meillä on etäisä jolla olisi mahdollisuus ottaa niin paljon kuin haluaa, lapsia luokseen. Tarjottu on.

Eivät vaan kelpaa.

Jotenkin tuo artikkeli syyllistää naisia mielestäni. Tiedän tosi monta isää jotka eron jälkeen "eivät halua antaa aikaa exän pitää hauskaa elareilla". Miksi tästä ei puhuta? Vai luulevatko kaikki että mies puhuu eron jälkeen totta kun sanoo että exä ei anna tavata lapsia? Minun exäni väitti näin 10 vuotta mutta ei koskaan tullut katsomaan lapsia vaan kulutti aikaansa baareissa ja vinkui että en anna tavata. Ja mitään en sen hartaammin toivonut kuin että pieni poika voisi viettää aikaansa selvinpäin olevan isänsä kanssa. Eihän siinä sitten hyvin käynyt.

Onneksi mun mies ei tapaa entisen liiton lapsia. Parempi elää ydinperheenä.

Keskenkasvuiset, viinaanmenevät luuseripaskiaiset jaksavat vinkua. Perustetaan näille vastaryhmä, ei enää jaksa kuunnella tuollaista paskaa.

Miksi se on aina äiti, joka ei muka anna tavata lapsia? Miksei koskaan puhuta niistä isistä (tai äideistä) jotka ei pidä kiinni tapaamissopimuksesta vaan tapaavat kun heille sattuu sopimaan tai eivät tapaa ollenkaan?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:29"]

"Patrik Martonen on keskittynyt avioeron kokeneiden miesten tukemiseen. Hän harmittelee, että Suomessa hyvin usein isät saavat nähdä lapsiaan joka toinen viikonloppu. Isän lisäksi siitä kärsivät lapset. Vanhemmuus on kipeä asia, Martonen muistuttaa."

Miksi koskaan ei puhuta miehistä jotka eivät HALUA nähdä lapsiaan kuin joka toinen viikonloppu?

Meillä on näin.

[/quote]

Koska aihe on tabu. Saa puhua ainoastaan vieraannuttaja-äideistä, mutta lapsistaan välinpitämättömistä miehistä ei saa puhua mitään, ellei sitten siinäkin yhteydessä haukuta naiset. Missään en ole nähnyt puhuttavan niistä miehistä, jotka on halunneet aikoinaan isäksi mutta sitten myöhemmin hylänneet lapsensa.

Myös meillä on ollut näin siitä saakka, kun mies alkoi seurustella itseään huomattavasti nuoremman lapsettoman naisen kanssa. Aluksi oli viikko-viikko-systeemi, josta mies HALUSI luopua seurustelunsa vuoksi. Tapaamiset muutettiin ensin joka viikonlopputapaamisiksi, sitten hän halusi muuttaa ne joka toinen-viikonloppu tapahtuviksi ja nyt viime aikoina on tavannut lapsia enää kerran kuukaudessa. Mä en halua tähän yhteyteen taas sitä haukkuryöppyä "miksi valitsit tuollaisen miehen lastesi isäksi?", koska olin tuntenut mieheni lapsesta saakka ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän vain itse piti suhdettamme liian arkisena sen jälkeen kun oltiin oltu naimisissa yli 10 vuotta, seksielämäkin sujui, mutta mies kaipasi uutta ja erilaista ja sen tosiaankin uudesta, itseään 15 vuotta nuoremmasta kumppanistaan on saanut.

Mulla nyt ei ole tuollaista tilannetta, mutta kun miettii näitä "vieraannutettuja isiä" jotka on eniten pitäneet julkisuudessa meteliä, esim. se P.R. joka kirjoitti kirjankin sosiaalitoimen mielivaltaisesta käytöksestä, mutta sitten samasta miehestä lopulta selvisikin että hänet oli tuomittu insestistä ja lukemattomia kertoja rattijuoppoudesta, lisäksi vainoamisista sekä mies- että naispuolisia työkavereitaan kohtaan ja parista kavalluksesta. Toinen hyvä Isät lasten asialla-aktiivi on ollut tämä MW, joka on kirjoitellut "turhakodeista" (turvakodit) ja pitänyt myös kovaa meteliä sossutantta-armeijan mielivaltaisesta käytöksestä. Ja sitten se youtube-videoita levittänyt isä, jolta ne lapset oli muka viety väkivaltaisesti pois...sama mies onkin skitsofreenikko, joka uskoo että CIA ja SUPO ovat yhdessä punoneet juonia häntä vastaan ja on hakannut harhojensa aikana täysin syyttömän naapurinsa. Bloginsa on melkoista tajunnanvirtaa.

En väitä, että kaikki vieraannuttamisesta huutavat miehet ovat tuollaisia, mutta kovaäänisimmissä on valitettavasti ikävän paljon myös em. porukkaa, rikollisia, jotka eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa.

Ohis, mutta tavallaan vähän aiheeseen liittyvää.

Meillä tuli eksän kanssa ero kuopuksen ollessa vasta vatsassa. No, sovittiin että lapset asuvat kanssani ja eksä muutti lähelle. Sovittiin että saa tavata lapsia niin paljon kuin haluaa ja etenkin nuorimmaista kun tämä syntyy. 

Kyläilikin ahkerasti mutta tosiaan kyläili. Sanoin sitten että voisi hän vaikka ottaa yökylään vanhempia lapsia, mennä puistoon jne. No, kyläilyt jatkuivat ja sovittiin että kyläilyt siirtyvät isän luokse (en jaksanut kaiken muun kodinhoidon ja lastenhoidon lisäksi vielä eksäänikin ruokkia yms.).

Kerran mentiin eksälle ja vauva oli mukana. Eksä kertoi että hänellä on 2 leffalippua jotka pitäisi käyttää että jos sitä menisi jonkun leffan katsomaan. Ilahduin kovasti ja ajattelin että hän on viemässä vanhinta lasta leffaan. No eksä meinasi että minä olisin lähtenyt hänen kanssaan leffaan. Sanoin että ei tässä nyt kuule oikein ehdi kun on nämä lapset eikä minulla ole niille kaikille hoitajaa. 

"Ai nii joo kun sulla on noi lapset" Joo. Surullista. No, nyt monta vuotta myöhemmin eksä ei halua nähdä lapsiaan koska hänellä on vaimo ja 2 lasta... Niin, mitenkäs nämä kolme?

Ymmärtääkseni on myös varsin yleistä, että tehdäkseen kiusaa lastensa äidille, mies ei maksa suosiolla elatusmaksuja vaan Kelan pitää ne periä. Siinäkin se isä ajattelee niiiiiin paljon lastensa etua.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:18"]Ohis, mutta tavallaan vähän aiheeseen liittyvää.

Meillä tuli eksän kanssa ero kuopuksen ollessa vasta vatsassa. No, sovittiin että lapset asuvat kanssani ja eksä muutti lähelle. Sovittiin että saa tavata lapsia niin paljon kuin haluaa ja etenkin nuorimmaista kun tämä syntyy. 

Kyläilikin ahkerasti mutta tosiaan kyläili. Sanoin sitten että voisi hän vaikka ottaa yökylään vanhempia lapsia, mennä puistoon jne. No, kyläilyt jatkuivat ja sovittiin että kyläilyt siirtyvät isän luokse (en jaksanut kaiken muun kodinhoidon ja lastenhoidon lisäksi vielä eksäänikin ruokkia yms.).

Kerran mentiin eksälle ja vauva oli mukana. Eksä kertoi että hänellä on 2 leffalippua jotka pitäisi käyttää että jos sitä menisi jonkun leffan katsomaan. Ilahduin kovasti ja ajattelin että hän on viemässä vanhinta lasta leffaan. No eksä meinasi että minä olisin lähtenyt hänen kanssaan leffaan. Sanoin että ei tässä nyt kuule oikein ehdi kun on nämä lapset eikä minulla ole niille kaikille hoitajaa. 

"Ai nii joo kun sulla on noi lapset" Joo. Surullista. No, nyt monta vuotta myöhemmin eksä ei halua nähdä lapsiaan koska hänellä on vaimo ja 2 lasta... Niin, mitenkäs nämä kolme?

 
[/quote]
Toiset vaimot ja lapset on vaan parempia kuin toiset.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:18"]Ohis, mutta tavallaan vähän aiheeseen liittyvää. Meillä tuli eksän kanssa ero kuopuksen ollessa vasta vatsassa. No, sovittiin että lapset asuvat kanssani ja eksä muutti lähelle. Sovittiin että saa tavata lapsia niin paljon kuin haluaa ja etenkin nuorimmaista kun tämä syntyy.  Kyläilikin ahkerasti mutta tosiaan kyläili. Sanoin sitten että voisi hän vaikka ottaa yökylään vanhempia lapsia, mennä puistoon jne. No, kyläilyt jatkuivat ja sovittiin että kyläilyt siirtyvät isän luokse (en jaksanut kaiken muun kodinhoidon ja lastenhoidon lisäksi vielä eksäänikin ruokkia yms.). Kerran mentiin eksälle ja vauva oli mukana. Eksä kertoi että hänellä on 2 leffalippua jotka pitäisi käyttää että jos sitä menisi jonkun leffan katsomaan. Ilahduin kovasti ja ajattelin että hän on viemässä vanhinta lasta leffaan. No eksä meinasi että minä olisin lähtenyt hänen kanssaan leffaan. Sanoin että ei tässä nyt kuule oikein ehdi kun on nämä lapset eikä minulla ole niille kaikille hoitajaa.  "Ai nii joo kun sulla on noi lapset" Joo. Surullista. No, nyt monta vuotta myöhemmin eksä ei halua nähdä lapsiaan koska hänellä on vaimo ja 2 lasta... Niin, mitenkäs nämä kolme?   [/quote] Toiset vaimot ja lapset on vaan parempia kuin toiset.

[/quote]

Näin se taitaa mennä. Mutta ei ne aina äitejä ole jotka vieraannuttavat eron tultua isät ja lapset toisistaan.

Mietin tässä itse parhaillaan näitä ratkaisuja. Olen raskaana. Lasta yritetty lähes kaksi vuotta. Olemme naimisissa, 40-v. synttärit häämöttää. Nyt yhtäkkiä raskausaikana miestä ei kiinnosta enää minä eikä tuleva lapsi. Käy kotona syömässä, vaihtamassa vaatteet, nukkumassa ja haastamassa riitaa. Illat pitkät on pois, en enää muista, koska olisi viikonloppuna ollut kotona. Harkitsen eroa ennen lapsen syntymää. Mietin vaan, millaiset riidat siitäkin sitten seuraa ja miten kamala ihminen mahdan miehen mielestä sitten olla, kun tämän hänelle ilmoitan. Mutta mitä muutakaan voin tehdä? Mies ei halua keskustella asiasta. Olen pyytänyt, että vietettäisiin aikaa yhdessä, yritettäisiin korjata suhdetta. Mies ei halua. Minkäs teet?

Taisi osua arkaan paikkaan kommenteista päätellen :)

Tilastoja en tiedä, mutta onhan se totta, että on paljon isiä, joita ei lapset enää eron jälkeen kiinnosta. Mutta on myös paljon niitä äitejä, jotka tekevät kaikkensa ettei isä näe tai näkee erittäin vähän lapsiaan eron jälkeen. Ja lisäksi tehtaillaan kaiken maailman insestisyytöksiä yms.