Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai diagnoosin ja nyt minä vaan itken.
19.11.2014 |
Add -diagnoosin sai monen vuoden tukimusten jälkeen. Nyt myös lääkitystä kokeillaan.
Periaatteessa nyt kun kaikki on "selvää" ja kaiken pitisi olla hyvin, niin minä vasn itken ja ahdistaa.
Tähän asti olen toiminut ja selvitellyt ilman ongelmia. Miks minä nyt ahdistaa ja itkettää? Säälin myös lasta. On sellainen olo että "en mä tätä halunut", vaikka tämä selvyyden saaminenhan on ollut se pointti. Jotenkin pelottaakin.
Kommentit (25)
Itse olen saanut (ja tiedän lukemattomien muidenkin saaneen) runsaasti toivoa, voimia ja rohkaisua siitä, kun empaattiset ja lämminhenkiset ihmiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta :) Varsinkin jos rukoustilanne on turvallinen ja tapahtuu pienessä piirissä, niin lämpimästi rohkaisen kokeilemaan: http://www.healingrooms.fi/?sid=35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADD olisi vielä ihan ok, mutta meillä epäilen ADHD:ta. Ilman tuota hyperaktiivusuutta olisi vielä ihan ok, vaikka tiedän, että ADD voi olla myös tosi hankala. Tavallaan pelkään lapsen saavan tuon diagnoosin ja pysyvän tuollaisena koko elämänsä. Kuulostaa varmaan ihan hirveältä, mutta rakastuin lapseeni kunnolla kun hän oli kuumeessa monta päivää ja oli ihan eri ihminen. Rauhallinen, nukkui sylissä, meni itse nukkumaan huoneeseensa kun väsytti ja oli tosi tasainen luonne. Mietin miltö tuntuisi olla rauhallisen lapsen äiti. Olin itse koko ajan hyvällä tuulella ja elämä tuntui ihanalta. Kun lapsi palasi taas normaaliksi, hermot kiristyi itselläni, lapsi aloitti hyppimisen ja pomppisisen, vastaan väittämisen ja jatkuvan pälättämisen, riehui illat ja nukkumaan ei halua mennä. Tässä toivoisi, että viimeistään koulussa olisi lähtenyt tuo hypervaihe ja uhmakkuus, mutta tuntuu että ei ole lähtemässä. En tiedä miten reagoin kun/jos diagnoosi saadaan. Voi olla että se on helpotuskin. (Huomaan myös päiväkodin ja erityislasten kanssa työskentelevän tutun epäilevän jotain neurologista lapsella)
Älä itse. Tuon kanssa pärjää eikä se kenenkään elämää pilaa. Esim nuoren päihdeongelma pilaa eli ole onnellinen terveestä lapsestasi. Älä sääli häntä vaan tee se kaikki mitä vanhempi voi.
Meillä 9 v poika "sai" adhd diagnoosin lokakuussa. Mulla varsin ristiriitaiset tunteet. Toisaalta tietää että nyt saa apua haasteellisiin asioihin, esim omantoiminnan ohjaus, mutta toisaalta taas pettynyt tms. olo. Kai sitä toivoi että olisi nuo vaikeudet menneet kasvaessa ohi.. Pojalla ei vielä lääkitystä, mutta joudutaan luultavasti aloittamaan.
Tsemppiä ja voimia ap: lle
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 08:34"]Miksi aloitatte noilla oireilla lääkityksen? Vai onko lapsella hyperaktiivisuutta tmv.?
[/quote] Sinun kiusaksesi, että saisit juljisesti paheeksua turhaa lääkitystä.