Raha-asiakysymys!!!!
Kysyisin muilta miten teillä hoidetaan raha-asiat. Meillä on ihan järkyttävät tappelut täällä kun mulla alkaa äitiysloma nyt maanantaina. Onko muilla niin, että nainen kun on kotona äitiysloman, niin elää sitten sillä äitiysrahalla ja mies elää omalla tilillään ja kaikki laitetaan tasan puoliksi ja nainen on sitten se, joka jää vähemmälle. Eli sitten omaa rahaa ei ole ollenkaan niin paljon naisella. Meillä mies on ajamassa asiaa näin.
Toinen juttu on sellainen, että meillä on töissä nyt ristiriitatilanne mun palkka-asioista. Tilanne on siis sellainen, että asia on liitossa hoidossa ja siitä kinatessa voi asiassa mennä aika pitkään. Eli esim. tässä kuussa mulle ei ole tulossa yhtään rahaa mistään. Onneksi kerkesin laittaa säästöön kesälomarahoista, että pystyn maksamaan meidän pankkilainan suoraveloituksen ja oman osuuteni ruokamenoista tässä syyskuussa. Muuta rahaa ei sitten olekaan, ei sitten euroakaan, kunnes tulee äitiysraha, mistä ei ole vielä tietoa paljonko se on (just tän työpaikkahomman takia sitä ei ole vielä Kelassa päätetty). Mies ei suostu antamaan rahaa, jos en näytä henkilökohtaisia tilejäni ja todista, että mulla ei esim. jollain salaisella säästötililllä ole rahaa. Todellakin mies tietää mun tilanteeni ja stressini tästä raha-asiasta.
Olisi kiva tietää onko muilla tällaista, onko muillakin raha-asiat näin tulenarka aihe ja onko näin, että avioliitossa kun ollaan ja yhteinen lapsi tulossa niin ollaan näin paljon vain omillaan. Että jos naisen rahat loppuu, niin mies EI SITTEN OSALLISTU! Mitäs mä sitten teen??
Ja sitten miten muilla jaetaan rahat kun naisen tulot putoaa äitiysloman alkaessa?? Mä olen niin tasa-arvon nainen, että en halua, että vain nainen " uhrautuu" ja mies porskuttelee minkään muuttumatta raha-asioissa...
Mä hankin kohta avioeron, kun tää rahahomma on nyt niin vetänyt kaiken kireeks niin pitkän aikaa... hermot todella alkaa mennä eikä ratkaisuja tunnu ilmaantuvan...
Eli ehdotuksia miten asiat hoidettaisiin otetaan vastaan erittäin mielellään! Kiitos jo etukäteen!
terveisin Alisa
Kommentit (22)
Meillä on yhteinen tili miehen kanssa, joten en ole vastaavan asian kanssa joutunut painimaan, mutta mielestäni ihan käyttökelpoinen ratkaisu on, että menot suhteutetaan prosentuaalisesti tuloihin. Elikkä käytännössä niin, että esim ruokamenoihin kumpikin laittaa vaikka 10% nettotuloistaan, eli paremmin ansaitseva maksaa käytännössä enemmän, mutta suhteessa saman. Lainanlyhennys sama. Mielestäni kuulostaa todella epäreilulta, että äitiysloman ajan joutuisit maksamaan saman summan, mitä miehesikin. Toivottavasti ymmärsit, mitä ajoin takaa.
K rv 34
Että kun se lapsi kuitenkin on yhteinen päätös, yhdessä hoidetaan ja kannetaan vastuu niin miksei sitten yhdessä " kestettäisi" sen tuoma pienennetty kuukausitulo?? Se kotona olo lapsen kanssa ei kuitenkaan ole yhtään sen helpompaa kuin töissä oleminen!
Me ei vielä olla ukon kanssa naimisissa, mutta yhteinen asuntolaina ja lapsi on ( toinen masussa :)) ja meillä on yhteiset rahat, toki omat tilit. Nyt kun hoidan poikaa kotona kelan kotihoidontuella ( pikkasen vaille 300 e jää kouraan ) ei omat rahani riitä juuri mihinkään. Mies auttaa aina kun tarvitsen ylimääräistä rahaa.
Sun kannattais kysästä sun mieheltä, että mites sitten kun lapsi syntyy, kunpi maksaa lapsen menot? Lapsilisä ei siihen riitä alkuunkaan... Entä jos ette halua laittaa lasta hoitoon äippäloman päätyttyä? Kumpi tinkii menoistansa ja jää kotiin hoitamaan lasta? Käsitin että olette naimisissa ja omaasuntokin on? Eikö nyt olis korkea aika miehenkin ymmärtää se ettei äippälomalla oleva ihminen yksinkertasesti kylve rahassa...
Tosi inhottava tilanne sulla, toivottavasti saat asiat selvitettyä!
Ukollas on aika jyrkkä mielipide. Toivottavasti saatte keskustelemalla raha-asiat sumplittua.
Miksei nyt, kun olet kotona hoitamassa lastanne voisi ajatella niin, että ukkosi maksaa ns. sulle palkkaa. Kotimamina ollessa ne rahat ei ole tosiaankaan niin älyttömiä, että menot voisi maksaa jämptisti puoliksi. Tuskin ukkosi koti-isänä suostuisi siihen ettet sinä puolestaan antaisi rahojasi hänelle käyttöön, joten ei hän voi vaatia siis. . .en voi ymmärtää tuommosta!! Ja, että sun pitää todistaa ettei rahaa ole :O
Meillä kerran kävi niin, että kun olin työttömänä en saanut työttömyyskorvausta penniäkään ukon palkan takia. Olisiko mun pitänyt sillon elää ilman rahaa? Sillon meillä oli vielä eri tilit, mutta alusta asti on laskut maksettu millon kummankin tililtä sen kummemmin kirjaa pitämättä meneekö puoliksi vai ei. Ja monasti kyllä menoja oli aina niin, että molempien tilit meni pohjia myöten.
Talolainan oton jälkeen on ollut yhteinen tili ja se on tosi kätevää. Ukkohan sinne enimmät rahat ansaitsee, varsinkin nyt ku mulla loppu soppari ja oon " vaan" kotimamina vaihteeksi.
Mutta kumpikin käyttää tiliä tasavertaisesti siittä huolimatta, kuka ne rahat sinne on ansainnu.
Kiitos vaan vastauksista! Meillä tosiaan on aika pattitilanne. Mä kun en halua tehdä niin, että käytän äippärahat ja sitten pyydän mieheltä... meillä pitää olla selvät sävelet miten rahaa tulee ja sitten itse saa päättää mihin loput laittaa. Meillä on aika tarkkaan ollut omat rahat ja nyt onkin tiukka paikka kun pitää tällaisessa tilanteessa toisen joustaa ja antaa omistaan enemmän.
Mä en epäile ettenkö pärjäis vähemmälläkin, mutta mä en halua, että mua kohdellaan näin ja että vain mun tarvii uhrautua. Nimenomaan tasa-arvoa mä haluan, ja sitä asennetta, että nyt ollaan perhe, eikä kaksi erillistä " kämppistä" . Aika vaikeeta miehelle tuntuu olevan hyväksyä se, että tosiaan tällainen yhteinen " projekti" (=vauva) on tosiaan YHTEINEN ja vaatii totaalista osallistumista molemmilta.
Sekin on omien rahojen syynä, että meillä on niin eri asiat mihin halutaan " omat osuutemme" laittaa. Esim. mies omistaa hevososuuksia mihin mä en todellakaan halua osallistua ja sitten mä saatan ostella jotain naisellisia hömpötyksiä mihin mies tuskin haluaa osallistua.
Mutta vielä otetaan vastaan ehdotuksia ja käytäntöjä miten raha-asiat hoidetaan eri perheissä äitiysloman aikana!!!
Kiva kun moni jo vastasi, kiitos teille!
kyllä meillä on sellai että ollaan naimisissa ja kaikki maksetaan yhessä! kaikki on aina laskettu niin että vaikka meillä on omat tilit niin sillti rahat on yhteisiä ja olenki ehottanu että yhistetään tilit,ois paljon helpompaa maksaa kaikki samasta.. tsemppii tosi paljon!
k.h.p tyttö 00 ja asukki 41+0
Meillä on miehen kanssa ollut ns. yhteiset rahat siitä asti, kun ollaan yhdessä asuttu. Välillä ollaan molemmat oltu opiskelijoita, välillä toinen töissä, välillä molemmat töissä, välillä toinen vanhempainvapaalla (sekä mä että mieheni). Meille tällainen järjestely on sopinut, ollaanhan toisistamme vastuussa muutenkin.
Meillä on kummallakin oma tili ja lisäksi yhteinen säästötili. Kerran, pari kuussa (palkkapäivien mukaan) katsotaan, mitä laskuja on mkasettavana, nostetaan " talouskukkaroon" tietty summa ruokarahaa ja mietitään, onko isompia hankintoja. Sitten jätetään kummallekin tietty summa rahaa omalle tilille, ja sen rahan käyttöön ei toisella ole mitään sanomista. Loput (jos jää) sitten säästötilille.
Mulla ei ole mitään apuja ap:lle, mutta oli ihan kiintoisaa lukea kommentteja. Meillä on kolme yhteistä tiliä ja kaikkiin molemmilla kortit käytössä. Joskus mietitty, olisiko hyvä olla molemmilla omat tilit yhteisten lisäksi. Mutta näiden kommenttien jälkeen pidämme vastedeskin kaikki yhteisenä.
Meillä tilanteet vaihdelleet tosi paljon, koska olemme molemmat vielä opiskelijoita. Vuorotellen ja yhtäaikaa ollaan oltu töissä, välillä ei kumpikaan. Yhtä paljon molemmat ovat " osallisina" tilin saldoon ja siitä nautitaan tasapuolisesti, riippumatta kumpi nyt sitä palkkaa sattuikaan missäkin kuussa saamaan. Muutaman kerran pitkän ja rankan työputken jälkeen työputken tehnyt on saanut " palkinnon" siitä. Jotain, mistä on haaveillut, ja siitä on sovittu etukäteen.
Mitenhän tämä elo on mennyt näin " tasapuoliseksi" . Mitenhän onnistuisi jossain toisessa maassa, kun äitiyslomalainen ei saa mitään. Ja yhteiskunnissa, joissa pienten lasten äitien on lähes pakko jäädä kotiin miehen elättäessä perhettä...
Meillä myös kaikki omaisuus yhteistä. Ollut siitä päivästä kun yhteen muutettiin, vaikka olin silloin työttömänä enkä tienannut juuri mitään. En voisi kuvitellakkaan että toiselta pitäisi vaikka lainata rahaa. Ja kun ollaan molemmat töissä niin mies teinaa melko tarkkaan puolet enemmän kuin minä. Ollaan yhdessä ajateltu asia niin että molemmat tekee täyttä viikkoa ja varmasti ahkerasti töitä niin tulotkin on yhteiset, vaikka ne tuleekin eri tileille. Mies maksoi silloi puolet enemmän laskuja. Ja nyt kun olen kotihoidon tuella, mies maksaa kaikki laskut. Minä maksan ns. juoksevat menot (kaupassa käynnit yms) niin pitkälle kuin rahat riittä ja kun ne loppuu laitetaan miehen tililtä mun tilille lisää. Kaikista isommista hankinnoista (mm. vaatteista) sovitaan etukäteen, eikä kumpikaan ole koskaan tuhlannut niin ettei toinen tietäisi. Sovitaan yleensä summat mitä käytetään toistemme lahjoihin jouluna (saattaa kuulostaa kummalta, mutta toimii hyvin), näin ei tule tilannetta että rahat loppuu kun toinen on tuhlannut. Ja koska minäkin teen kotona mielestäni täyden päivän edestä töitä, vaikka tietenkin erilaista on, on minulla mielestäni oikein puoleen yhteisistä tuloistamme. =) Ja itsestään selvää on että jos minä tienaisin enemmän jakaisin puolisoni kanssa silti kaiken. Kyllä perheen kuuluu huolehtia toisistaan.
Jos miehesi haluaa puoliksi laittaa eikä olisi oikeuden mukaisempaa että molemmat maksaa vaikka tietyn prosenttiluvun laskuista tulojen mukaan, ei puolia summasta. Näin voisi tulla hieman tasapuolisempaa, vaikka ei se niinkään tasan mene.
Tipy+ipana 11kk + papuliini rv 17+2
Meillä on yhteiselon alusta lähtien neuvoteltu niin, että meillä on neljä tiliä, molemmilla omat, yksi yhteiskassatili ja yksi asunnon/lainanhoito/säästötili. Nythän ei kyllä mitään ole säästössä, kun olen ollut kotona jo muutaman vuoden...
Meillä on kuukausibudjetti, laitamme molemmat sen mukaan omilta tileiltämme rahaa yhteiselle käyttötilille. Olemme siis laskeneet, mikä määrä pitää kummankin laittaa, että on suhteessa saman verran tuloista. Sieltä maksetaan kaikki laskut ja ruuat, molemmilla on sinne kortti. Asuntotililtä maksetaan laina, molemmat laittavat myös sinne rahaa.
Nyt, kun olen ollut kotihoidontuella, on käytännössä kaikki mennyt molemmilta, mikä on tullutkin. Mies laittaa yhteiselle tilille paikkoa sitä mukaa, kun se tyhjenee, jos hänellä on jotain laitettavaa omallaan. Hän kun tienaa enemmän, voi myös hieman enemmän käyttää omia rahojaan omiin juttuihinsa, mutta minullekin jää omiin tarkoituksiin jotain. Ja ennen kaikkea koemme, että osallistumme yhtä lailla yhteiseen taloudenpitoon.
Kyllä kun yhdessä ollaa, niin myötä- ja vastamäessä toisiaan autetaan. Ei siitä mitään tule, että toinen jatkaa rahallisesti ennallaan, kun toisen tulot putoavat. Varsinkaan, kun se on yhteinen valinta se lapsen saaminen, jonka tähden ne tulot putoavat. Ja minusta sama juttu, jos toinen joutuisi työttömäksi, ei sekään yleensä nk. oma " vika" ole, vaan firman päätös.
Menkää perisuhdeneuvontaan tai kunnan talousneuvojalle, jos ette kaksistaan saa solmua auki.
Voi, kun tämä ketju olisi ollut täällä jo muutama kuukausi sitten. Silloin meillä oli täysin vastaava riita.
Tähän saakka olemme olleet erillisissä rahoissa ja omistaneet eri suuruisilla osuuksilla asuntoa, autoja yms. vaikka naimisissa olemmekin olleet muutaman vuoden. Meillä rahojen erillisyys on liittynyt osittain miehen edellisen liiton lapsiin ja elatusmaksuihin. On meillä silti ollut yhteinen tili yhteisten laskujen maksua varten, mutta sieltä on maksettu tv-lupa, lehdet, sähkö, vesi yms. Ruuat olemme ostaneet vuorotellen omalta tililtä. Nyt kun on ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa, halusin tilanteeseen muutoksen ja selvyyden.
Päädyimme riidan päätteeksi loppujen lopuksi sellaiseen ratkaisuun, että molempien tulot tulevat yhteiselle tilille ja sieltä siirretään sama summa käyttörahaa molempien omalle tilille henkilökohtaiseen käyttöön. Yhteiseltä tililtä maksamme kaikki yhteiset menot eli myös ruuat ja kaikki vauvan hankinnat. Huono puoli tässä on se, että joutuu hankkimaan kahdet pankkikortit molemmille ja maksamaan siitä lisämaksun, mutta emme parempaakaan tapaa keksineet...
Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun!
Tv. Kamu 34+6
Kysypä, miten hän haluaisi asioiden olevan siinä tapauksessa, jos hän jäisi työttömäksi. Tai vaikka sairastuisi/vammautuisi. Jatkettaisiko sittenkin samalla systeemillä?
On todella kurja tilanne nuo rahariidat. Voisit myös miehellesi muistuttaa mitä avioliitto merkitsee, elatusvelvollisuutta puolisosta. Avioliittolaissa tämä lukee.
Puolisoiden elatusvelvollisuus avioliiton aikana
Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Tämä löytyy mm http://www.om.fi/17898.htm
Ihanaa olis tietysti, jos saisitte riidat pikaisesti sovittua ilman lakikirjoja.
Oli perhemuoto sitten mikä tahansa. Toinen suuri riidanaihe onkin sitten ne lapset...
Toivottavasti saatte tilanteen selvitettyä! Kuten tuossa sanottiinkin, on avioliitossa molemmilla elatusvelvollisuus toista kohtaan. Tosin tiedän tapauksia, joissa tuota käytetään hyväksi. Toinen tuhlaa huoletta ja olettaa toisen maksavan kaiken välittämättä todellisesta tilanteesta...
En osaa mitään uutta neuvoa. Meillä on omat tilit, mutta rahat kuitenkin yhteisiä. Kumpikin maksaa itselleen tulevat laskut. Olen vuorotellen ollut työttömän ja äitiyslomalla, jolloin tuloni eivät koskaan ole olleet huimat. Mies tavallaan osallistuu siten rahallisesti enemmän. Vaikka toisaalta minun tilini menee aina sieläksi. On selvää, että se maksaa meillä, jolla rahaa. Harvemmin sitä jää, vaan aina kaikki menee. Tämä perhe on meidän yhteinen projektimme ja siihen yhdessä panostamme, kumpikin kykyjensä mukaan! Ei meillä lasketa, meneekö kaikki tasan. Huolehditaan vain siitä, että kokonaisuutena rahat riittävät siihen, mihin pitääkin.
Esikoisesta jäädessä äitiyslomalle+ollessani hoitovapaalla KAIKKI menot pistettiin 50/50. Miehen palkka on minun palkkanix4 (!). Äitiyslomalla+erit. hoitovapaalla tietenkin vielä enemmän...
Toisen lapsen kohdalla tilanne oli jo vähän muuttunut. Yksi suuri syy todella paljon suurentuneet menot (isompi asuntolaina jne). Tällöin mies maksoi hieman enemmän asuntolainaa+lasten menoista puolet+lasten ja kodin vakuutukset. Valitettavasti oman rahan osuus joka menojen jälkeen jää käteen, on yhä sellainen, että minulle jää 0¿ ja miehelle satoja euroja.
Et ole siis yksin tälläisessä tilanteessa.
Minun miehelleni on tärkeää kerätä " vararahastoa" pahan päivän varalle, ja sitten hän kerää häärahastoa (jos joskus saisimme aikaiseksi mennä naimisiin), joten ei nyt ihan itseensä kaikkea tuhlaa kylläkään.
Menimme naimisiin (ja muutimme yhteiseen talouteen) ollessamme opiskelijoita. Alusta lähtien oli päivän selvää, että meillä olisi kaikki rahat yhteisiä. Mies tienasi kesätöillään aina mua enemmän, talvisin saatiin yhtä " suurta" opintotukea... Alkuun oli jonkin verran kiistaa rahasta, mies kun oli oppinut kotoaan tosi huolettoman suhteen rahaan eikä meinannut käsittää, ettei kahden opiskelijan talous todellakaan kestä tuhlailua. Mutta kun tämän asian yli päästiin, niin rahasta ei olla riidelty. Nyt ollaan molemmat valmistuttu ja töissä, palkat suurin piirtein yhtä isot. Palkat menee yhteiselle tilille, josta menee lainanlyhennykset ja maksetaan kaikki laskut ja tehdään ruokaostokset. Molemmille tehdään vaatehankintoja jne. tarpeen mukaan. Lapsi tietenkin tulee ensin, meillä siis esikoinen 3v. ja toinen tulossa. Ei meillä ole ikinä laskettu, että kumpi kuluttaa enemmän ja kumpi tienaa enemmän... Yhteiseen hyvään kaikki menee! Molemmille meidän perhe on tärkeysjärjestyksesä ykkönen.
Joten mammaloman aikana toimitaan ihan kuten ennenkin... Minä tuon vähemmän rahaa talouteen kuin tällä hetkellä ja siihen sopeutuu koko perhe hankintoja vähentämällä. Muutaman kuukauden kotihoidontukiajan ollaankin sitten _todella_ pihisti :) Kaikki yhdessä :)
Neuvoksi antaisin sen, että jutelkaa!!! Kerro miehellesi, miltä sinusta tuntuu ja miksi sinusta tuntuu siltä. Jos teidän perheelle kaikkien rahojen yhteen pottiin laittaminen tuntuu liian radikaalilta, niin etäs sittne prosenttiosuuksilla pelaaminen? Eli molemmat laittaa tietyn prosentin tuloistaan yhteisiin menoihin? Laskette ensin, että paljonko teillä menee kuukaudessa lainanlyhennyksiin, vastikkeeseen, ruokakuluihin, vauvan kuluihin jne. ja tuon summan keräätte molemmilta samoilla prosenttiosuuksilla (esim. 80% nettotuloista yhteiselle tilille ja 20% omaan käyttöön). Jos kotihoidontuelle jäät, niin silloin kyllä tilanne on ihan väkisellä se, että mies joutuu satsaamaan euromääräisesti todella paljon enenmmän perheeseen kuin sinä. Mutta niin se vaan menee. Yhteinen lapsi, yhteinen vastuu.
Meillä oli aluksi sellaista, että molemmat käyttivät vain omia rahojaan ja se joka kävi kaupassa maksoi (jos koko perheellä, niin mies yleensä). Mutta tuolloin se mua ei haitannut, kun mulla oli niin hyvä äitiyspäiväraha. Mutta äippäloman jälkeen jäin työttömäksi ja uusi duuni löytyi 60km päästä ja halusin tehdä sitä osa-aikaisena. Joten käteen palkasta ei jäänyt juuri mitään.
Silloin sanoin miehelle, että kaikkea en suostu maksamaan. Jos haluat lukea sanomalehtä, ole hyvä ja tilaa ja maksa itse, mä pärjään ilmankin. Samoin tein televisioluvan kanssa, en suostunut maksamaan jne. Meillä oli ihan kamalia riitoja rahasta.
Sit lähdimme miehen duunikomennukselle ulkomaille ja mullahan tulot oli siellä tietty NOLLA. Joten miehen piti antaa mulle rahaa. Siitä lähtien hänen ei ole ollut vaikea hyväksyä sitä, että hän elättää myös minua.
Nyt olen töissä, mutta niin paska palkalla ja osa-aikaisena taas, että mies meidän perheen elättää. Hän maksaa myös meidän lomamatkat jne. ihan yksin kokonaan.
Tsemppiä!! Pidä puolesi!!!!
on pakko vastata. Meillä ei olla ikinä riidelty rahasta, en ainakaan rehellisesti muista. Ei meillä oli edes kinaa siitä. Rahat on yhteset eikä kumpikaan mihinkään täysin turhaan tuhlaa. Jos jos toinen jotain haluaa niin yhdessä päätetään hankkia, ja sitten säästetään muusta, mitä sitä riitelemään. =)
Tipy
tulot ja menot, juuri koskaan ei ole ollut riitaa rahasta. Minun palkastani menee lainanlyhennys, mies maksaa laskut, ruoat ja muut juoksevat kulut. Molemmille jää kuukausittain tilille rahaa, jota sitten voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Toki isommista hankinnoista keskustellaan aina.
Voi vain kuvitella, kuinka kurja tilanne aloittajalla on :( Tosi epätasa-arvoista. Toivottavasti sinun ei tarvitse sietää tuollaista kauaa ja saatte asiat puhuttua. Tsemppiä. Ihan rehellisesti sanottuna, itse olisin aivan raivoissani moisesta kohtelusta.
Voisitko kirjoittaa miehellesi vaikka kirjeen, jossa kerrot, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä toivoisit tilanteen parantamiseksi. Monesti nämä raha-asiat taitavat olla niitä, että kun ne ottaa puheeksi, niin riitelyksi menee. Josko kirjeen avulla saisit rauhallisen keskustelunavauksen?
Meillä on alusta asti, kun on yhteen muutettu niin rahat olleet tavallaan yhteisiä.. Toisen tuloista menee lainanlyhennyt, ja toinen maksaa sitten enemmän laskuja ja ruokaostoksia! Yhdessä neuvotellaan vaateostoksista ja muista hankinnoista, suht pienistäkin. Kumpikaan ei ole mikään tuhlaaja-tyyppi joten näin on tosi hyvin pärjätty! Ja nyt siis kun olen " työttömänä" kotona esikoisen 11kk kanssa ja saan vähemmän rahaa (vaikka liitolta saankin) niin maksan sitten tietysti vähemmän laskuja! Mutta siis pointti on että yhteisissä rahoissa ollaan!
Minusta olisi erittäin outoa, että kun yhdessä asutaan, ja yhteinen lapsikin on niin molemmilla olisi jämptisti omat rahat? Silloinhan pitää todella tarkkaan laskea kuukautiset ruokaostoksetkin, että menevät tasan puoliksi? Ja että laskut maksetaan puoliksi? Ja naiselle sitten kun sattuu saamaan huonompaa palkkaa on vähemmän rahaa käyttää itseensä? Suoraan sanoen mä en missään olosuhteissa suostuisi tollaiseen!!
Joo, mut tää on nyt siis vaan mun mielipide!
Mielenkiintoinen aihe.. mielelläni itsekkin kuulen, miten muilla?
-Alpukka