Miltä synnytys tuntuu?

Synnytyksessä avautumisvaiheen kivut tuntuvat yleensä siellä missä synnyttäjä tuntee myös menkkakivut (tosin kipu on n.100 kertaa kovempaa ja 1000 kertaa kovempaa viimeisten senttien kohalla). Itselläni tää siis tarkotti hirveetä poltetta alaselässä, alavatsalla, pakaroissa ja takareisissä. Alapäähän sattui vasta ponnistusvaiheessa..ja kyllähän se siltä tuntuu niinkuin joka paikka repeäis ja sattuu ihan hullun lailla, mutta se ponnistuskipu on oikeestaan helpottavaa, sillä tietää että kohta se on ohi ja käärö sylissä. Siinä vaiheessa ponnistais vaikka päällään seisten pellepuvussa kunhan sen lapsen saa ulos. Ja vaikka tää kuulostaa ihan kauheelta, niin itsekin olen tuon käynyt kahdesti läpi sekä kerran sektion, eli kyllä siitä selviää koska sen on valmis toistamaan:D on se vauva sen kaiken arvoinen, niin cliche kuin se onkin.

Tuntui menkkakivuilta. Alaselkään sattui. Tunsin kuinka vauvan pää työntyi ulos ja iho kiristyi, se oli siistiä.

:)

No kipeäähän se ottaa. Puudutuksia on olemassa ja ne toimivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta mä oon sanonut neuvoksi kaikille, joiden kanssa asiasta on ollut puhetta, että kannattaa opetella rentoutuskikkoja ja muistaa etenkin leuan rentouttaminen. Vaikka suunnittelisi ottavansa maailman kaikki puudutteet, pitää niiden kipujen kanssa olla kuitenkin jopa tuntitolkulla.

Mulla oli ekassa synnytyksessä epiduraali, mutta sen kokemuksen jälkeen kirjasin synnytyssuunnitelmaan kivunlievityskohtaan, että "ei epiduraalia, ei ilokaasua". Ne puudutteet saattavat toimia niinkin, että vievät osan kivuista, mutta jättävät osan, kuten mulla. Kun sitten pitää sen epiduraalin takia maata, ei olekaan niin hääviä.

En ehtinyt saamaan puudutusta. Kovin kipu tuntui lonkkaluiden välillä ja alapäässä kiristi helvetisti. Avautumisvaihe oli pientä verrattuna ponnistuskipuun siinä vaiheessa kun supistus oli ohitse ja piti odottaa seuraavaa.

Mulla tuli aivan liian aikaisin ponnistamisen tarve ja samalla supistuskivut tuntui sekä alavatsalla, että selässä. Se oli aika helvetinmoista, kun taisteli niiden kipujen keskellä ponnistamista vastaan. Kätilö suositteli monet kerrat epiduraalia, mutten olisi sitä halunnut ottaa. Lopulta se oli kuitenkin paras vaihtoehto, koska liikkumalla tai synnytyslaululla en saanut avautumista jatkumaan (jymähti seitsemään senttiin samalla kun alkoi ponnistuttaa) ja paikat oli pakko saada rentoutumaan, joten otin epiduraalin. Se tekikin tehtävänsä ja avauduin nopeasti loppuun. En tiedä oliko puudute edelleen päällä, kun ponnistin vai eikö sen aiemman rääkin vuoksi enää vaan tuntunut missään, mutta ponnistaminen oli helpottavaa eikä tehnyt kipeää.
Mutta kuten moni muukin on sanonut, nämä on tosi yksilöllisiä juttuja. En olisi osannut edes ajatellakaan, että alkaa ponnistuttaa etuajassa. Mutta kaiken tuon jälkeen ja kaiken kaikkiaan 30h kestäneestä synnytyksestä huolimatta, kyselin mieheltä että millos tehdään tämä uudestaan vielä kun olin jalat telineillä tikattavana :D

25 jatkaa
Se kipu itsessään tuntui minusta hyvin samalta kuin suonenveto, tosin paljon voimakkaammalta ja inhottavammassa paikassa, kun se tuntuu kramppaavan syvällä vatsassa ja selässä.

Epiduraalin jälkeen tuntui vain paineen tunnetta. Ennen sitä sietämätöntä kipua alavatsalla. En ole synnytystä lukuunottamatta tuntenut ikinä kunnon kipua. Siihen ei osaa varautua kun aiemmat kipukokemukset ovat tyyliin kuukautiskipu, päänsärky, varpaan lyöminen tuolinjalkaan jne. Ponnistusvaihe tuntui maailman isoimmalta kakkahädältä, pakko työntää. Samalla kuitenkin kauhea ummetuksen tunne kun vauva liikkui tosi hitaasti eteenpäin.

Avautumisvaiheen kivut olivat aivan kamalat, yllättivät täysin voimakkuudellaan. Sain epiduraalin, jonka laitto jostain syystä tuntui todella kivuliaalta (saattoi johtua omasta selkävammastani). Epiduraali vei kivut vähäksi aikaa kokonaan pois. Vaikutus alkoi loppua vähitellen ja kun sain uuden annoksen, se ei enää auttanut lainkaan. Ponnistamisen tarve on myös todella voimakas. Kuten joku kirjoittikin, ponnistusvaiheessa kaikkein inhottavinta on se odottaminen supistusten välillä, kun se vauva painaa siellä jossain matkan varrella aivan väärässä paikassa, ja paineentunne on hirmuinen. Oli kivulias ja pelottava kokemus, mutta se johtui monista eri tekijöistä ja uskon, että joillekin synnytys on oikeasti ihan mukava kokemus.

Sattui aivan helvetisti siihen saakka, että epiduraali potkaisi. Siihen loppui huolet hetkeksi! Kiireelliseen sektioon jouduin, kun olin 9 cm auki eli ponnistusta vaille jäi alatiesynnytys.

Oma kokemukseni on että ponnistamisvaihe ei ole mitään verrattuna avautumisvaiheen altoileviin kipuihin. Mutta tärkein ja auttavin neuvo minkä itse sain oli että keskittyy hengittämiseen ja antaa supistusten vain tulla. Spinaali oli taas toisella kuin taivas. Helpotti n. minuutissa kaikki kivut.

Samalta kun olisi kovalla kakalla, ei tarvitse pelätä.

-mies-

Puudutus kyllä toimii useimmilla. Mutta kivuton synnytys lienee tosi harvinainen. Itse kuvailisin ponnistusvaihetta valtavaksi kakkahädäksi. Se tuntuu kutakuinkin siltä kuin olisi paskottava pitkulainen amerikkalainen jalkapallo. Helpotus on valtava kun lapsi syntyy. Kyllä se elämyksenä on verraton.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"]Samalta kun olisi kovalla kakalla, ei tarvitse pelätä.

-mies-
[/quote]

Mieshän sen parhaiten tietää.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"]Samalta kun olisi kovalla kakalla, ei tarvitse pelätä. -mies- [/quote] Mieshän sen parhaiten tietää.

[/quote]

No numero 3 joka oletettavasti on nainen, kertoi ihan saman, mutta pidemmän kaavan mukaan.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa, hienoja kokemuksia molemmat. Ekalla kerralla sain epiduraalin, toisella kertaa mentiin luomuna. Synnytykseen pitää valmistautua. Hölmöä olisi mennä soitellen sotaan. Nykyään on olemassa erilaisia nettivalmennuskursseja, joihin voi osallistua jos oma sairaala ei mitään kurssia järjestä.

Naiset kokee synnytyskivun erilaisena, kaikki eivät pidä kipua mitenkään järkyttävänä, en itsekään. Liike ja ääni ovat tehokkaita apuja avautumisvaiheessa, kannattaa olla pystyasennossa, esim. istua pallon päällä. Tietyt äänet auttavat rentoutumaan, samaten leuan pitäminen rentoja. Kuulostaa huuhaalta, mutta toimii. Pahinta on jos jää sänkyyn makaamaan, maatessa kivuta tuntuvat pahimmilta. Ponnistaminen voi tuntua helpottavalta, mutta useimmille se on synnytyksen kovin vaihe. Mutta sekin on yksilöllistä. Kannattaa opiskella eri synnytysasennoista, itselleni sopi kylkiasento, sekä polvillaan pystyyn nostettua sängynpäätyä vasten.

Olen taas raskaana ja jos kaikki menee synnytän kesällä. Odotan innoissani :) Aion tehdä rentoutumisharjoituksia, ne auttoi mulla edellisessä synnytyksessäkin tosi paljon.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"]Samalta kun olisi kovalla kakalla, ei tarvitse pelätä. -mies- [/quote] Mieshän sen parhaiten tietää.

[/quote]

No numero 3 joka oletettavasti on nainen, kertoi ihan saman, mutta pidemmän kaavan mukaan.
[/quote]

No kyllähän ne miehet sitten tietää miltä synnytys tuntuu! Perun sanani.

Olettaisin että samalta kuin paskoisi vesimelonia. Kumpaakaan en ole silti kokenut.

No mutta onha kova paska kumminki neljäsosa ellei kuudesosa siitä mitä lapsen pää on :( mutta kiitos hyvistä vastauksista!
Ap

Ja missä se kipu on suurin pimpissä vai mahassa?
Ap