Voiko lähihoitaja kieltäytyä kuivattamasta vanhuksia hengiltä?

Toinen, missä omaisten mielipidettä ei oteta huomioon. Esim. pikkukeskoset. Tiedän tapauksen, missä vanhemmat pyysivät, että antakaa kuolla. Ei annettu ja nyt heillä on kotona hoidettavana 10 vuotias liikuntakyvytön epileptikko, syvästi kehitysvammainen, joka vaatii ympärivuorokautista hoitoa.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:26"]

"Keuhkokuume olisi armollisin tapa kuolla luonnollisesti, mutta ei sitäkään saa tehdä, jos satut olemaan jossain hoitolaitoksessa. Joten parempi olisi olla kotona yksin ja toivoa, että naapurit löytäisi sitten muutaman päivän päästä."

Jos olet hoitotahtoosi kirjannut, ettet halua iv-hoitoja niin ei yhdenkään kuolevan pneumoniaa väkisin hoideta. Edelleen peräänkuulutan sen hoitotahdon perään. Usein se on asia, josta loukkaannutaan ja haukutaan hoitaja luullen että tämä toivoo potilaan kuolemaa kun asian ottaa puheeksi. Omaiset on suoraan sanottuna usein niin pihalla, etteivät ymmärrä väistämätöntä kuolemaa. Luullaan että riittävällä nesteytyksellä ja antibiooteilla on vielä mahdollisuus saada mummo/pappa kotikuntoiseksi. Ja jos omaiset näitä vaativat, usein lääkäri on sen verran tossukka ettei uskalla sanoa suoraan mikä on tilanne, vaan pääsee helpommalla kun määrää tipan esim kahdeksi viikoksi.

Nykyään on sen verran hieno juttu, että siihen omaan hoitoon voi edes jotenkin vaikuttaa. Usein vaan kuvitellaan, että lääkäri tietää parhaiten eikä haluta ottaa kantaa.

nro 11

[/quote]

Vaikka olisit minkä hoitotahdon kirjoittanut, lääkäri päättää. Ja yleensä lääkäri päättää oikeusjuttujen ja omaisten iltasanomiin soitettujen puheluiden takia jatkaa hoitoja, vaikka vanhus haluaisi toisin.

Jos lääkäri tottelee hoitotahtoa, omaiset haluavat lööpin, että mummomme tapettiin janoon.

En ole nähnyt työssäni yhtään ainoaa hoitotahtoa toteutettavan. Jokaisen hoitoja on jatkettu, vaikka mummolla olisi ollut joku lappunen, ettei halua elvytettävän tai hoitoja. Elvytys aloitetaan, vaikka se jatkaa elämää vain pari päivää tahdosta riippumatta.
[/quote]
Höpö höpö, ei tasan aloiteta elvytystä. Se on vaivalloinen ja aikaavievä operaatio, eikä yksikään anestesialääkäri ota elvytettäväkseen ja teholla jatkohoidettavakseen mitään raatoa jolla on DNR -päätös.

Äitini kuollessa syöpään kuusikymppisenä ei tippa todellakaan auttanut vaan pahensi asiaa suuresti: kädet ja keho turposi, keuhkot kuplivat vettä jne. Onneksi se tajuttiin edes siinä vaiheessa ottaa pois. 

Vertaisin eutanasiaa ja aborttia toisiinsa. Siinä puututaan aktiivisesti kuoleman hetken ajankohtaan ja tehdään sitä edistäviä toimenpiteitä. Sen sijaan kuolevan ihmisen olon helpottaminen kuolemaa odottaessa on asiallista, vaikka se olisikin sitten jonkun toimenpiteen tekemättä jättämistä tai toisen asian tekemistä (kivunlievitys, nukutus). 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:26"] "Keuhkokuume olisi armollisin tapa kuolla luonnollisesti, mutta ei sitäkään saa tehdä, jos satut olemaan jossain hoitolaitoksessa. Joten parempi olisi olla kotona yksin ja toivoa, että naapurit löytäisi sitten muutaman päivän päästä." Jos olet hoitotahtoosi kirjannut, ettet halua iv-hoitoja niin ei yhdenkään kuolevan pneumoniaa väkisin hoideta. Edelleen peräänkuulutan sen hoitotahdon perään. Usein se on asia, josta loukkaannutaan ja haukutaan hoitaja luullen että tämä toivoo potilaan kuolemaa kun asian ottaa puheeksi. Omaiset on suoraan sanottuna usein niin pihalla, etteivät ymmärrä väistämätöntä kuolemaa. Luullaan että riittävällä nesteytyksellä ja antibiooteilla on vielä mahdollisuus saada mummo/pappa kotikuntoiseksi. Ja jos omaiset näitä vaativat, usein lääkäri on sen verran tossukka ettei uskalla sanoa suoraan mikä on tilanne, vaan pääsee helpommalla kun määrää tipan esim kahdeksi viikoksi. Nykyään on sen verran hieno juttu, että siihen omaan hoitoon voi edes jotenkin vaikuttaa. Usein vaan kuvitellaan, että lääkäri tietää parhaiten eikä haluta ottaa kantaa. nro 11 [/quote]   Vaikka olisit minkä hoitotahdon kirjoittanut, lääkäri päättää. Ja yleensä lääkäri päättää oikeusjuttujen ja omaisten iltasanomiin soitettujen puheluiden takia jatkaa hoitoja, vaikka vanhus haluaisi toisin. Jos lääkäri tottelee hoitotahtoa, omaiset haluavat lööpin, että mummomme tapettiin janoon. En ole nähnyt työssäni yhtään ainoaa hoitotahtoa toteutettavan. Jokaisen hoitoja on jatkettu, vaikka mummolla olisi ollut joku lappunen, ettei halua elvytettävän tai hoitoja. Elvytys aloitetaan, vaikka se jatkaa elämää vain pari päivää tahdosta riippumatta. [/quote] Höpö höpö, ei tasan aloiteta elvytystä. Se on vaivalloinen ja aikaavievä operaatio, eikä yksikään anestesialääkäri ota elvytettäväkseen ja teholla jatkohoidettavakseen mitään raatoa jolla on DNR -päätös.

[/quote]

Nyt puhuttiin omasta hoitotahdosta. DNR-päätös on eri ja sen tekee lääkäri. Mutta jos mummolla on lappunen, missä on elvytyskielto, sillä pyyhitään perse.

Kuuluuko lähihoitajan lakisääteisiin tehtäviin vanhusten hengiltä kuivattaminen?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:45"]

Kuuluuko lähihoitajan lakisääteisiin tehtäviin vanhusten hengiltä kuivattaminen?

[/quote]

Sinun ei varmaan auta kuin alkaa ajaa aloitetta eutanasiasta vai miten ajattelit asian ratkaistavan käytännössä?

Hoitotahto on "lappunen", joka skannataan potilaspapereihin ja jonka lääkäri sanelee myös omaan tekstiinsä. Se on tietysti eri juttu, jos jostain piirongin laatikosta löytyy ruutupaperi jossa lukee ettei saa elvyttää tai tehohoitaa. Älkää nyt sekoittako asioita.

Kyllä minä noissa tippa- ja nesteytysasioissa luotan hoitohenkilökuntaan. Sen sijaan en luota pätkääkään kuolemaa edeltävien päivien/ viikkojen / mahdollisten kuukausien unilääke ja psyykelääke tilanteeseen. Noita vastaan voisin tehdä hoitotahdon, mutta epäilen sille käyvän juuri noin kuin täällä on sanottu: sillä pyyhitään peräpeiliä.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:27"]

Kun minä olen vanha, toivon, että saan kuolla rauhassa, eikä joku innokas lähäri ole tuputtamassa koko ajan vettä, kun olen jo menossa ja nielemisrefleksi ei enää toimi. Haluan arvokkaan kuoleman, enkä ketään tättähäärää tunkemassa puuroa väkisin kurkkuuni ja juottamassa väkisin.

[/quote]

Sama. Haluan että minulla on kivuton ja lämmin olo. En halua turhia häiriköintejä vaan haluan olla rauhassa. Sitten kun olen vanha.

[/quote]

Niinpä. Tämän takia olen ajatellut, että haluan asua kotona niin kauan, kuin pystyn. Kun menen todella huonoon kuntoon, panen ovet lukkoon ja haluan kuolla yksin ja rauhassa. Ei mitään elvytyksiä katkenneine kylkiluineen ja tippoineen ja väkisin juottamisineen siksi, että elän vielä muutaman kuukauden pitempään.

Kunhan ei dementia iskisi, niin ei kukaan minun tietämättäni kyörää minua yli-innokkaiden lähihoitajien hoidettavaksi. Ihmisen pitää kuolla joskus, joten annetaan meidän kuolla rauhassa.

[/quote]

Ymmärtääkseni nälkään kuoleminen on hyvin tuskallinen ja hidas kuolema. Sitäkö todella toivot itsellesi siellä yksinäsi lukkojen takana?

Tämäkin on outo ajatus, että ihmisen pitäisi kuolla yksin jossain, unohdettuna. Ihminen on yhteisöllinen laumaeläin. Kuolema pyritään meillä ulkoistamaan siten, että ihmisten pitäisi kuolla hiljaa yksinään kituen jossain nurkassa. Kun kuitenkin elämänsä ehtoopuolellakin oleva ihminen kaipaisi kuitenkin ympärilleen ja viereensä muita ihmisiä tuomaan turvaa ja lohtua.

Suhtaudutko yhtä kylmästi myös niihin muihin ihmisiin, jotka nyt ovat vanhoja ja lähellä elämän ja kuoleman rajaa?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:26"]

"Keuhkokuume olisi armollisin tapa kuolla luonnollisesti, mutta ei sitäkään saa tehdä, jos satut olemaan jossain hoitolaitoksessa. Joten parempi olisi olla kotona yksin ja toivoa, että naapurit löytäisi sitten muutaman päivän päästä."

Jos olet hoitotahtoosi kirjannut, ettet halua iv-hoitoja niin ei yhdenkään kuolevan pneumoniaa väkisin hoideta. Edelleen peräänkuulutan sen hoitotahdon perään. Usein se on asia, josta loukkaannutaan ja haukutaan hoitaja luullen että tämä toivoo potilaan kuolemaa kun asian ottaa puheeksi. Omaiset on suoraan sanottuna usein niin pihalla, etteivät ymmärrä väistämätöntä kuolemaa. Luullaan että riittävällä nesteytyksellä ja antibiooteilla on vielä mahdollisuus saada mummo/pappa kotikuntoiseksi. Ja jos omaiset näitä vaativat, usein lääkäri on sen verran tossukka ettei uskalla sanoa suoraan mikä on tilanne, vaan pääsee helpommalla kun määrää tipan esim kahdeksi viikoksi.

Nykyään on sen verran hieno juttu, että siihen omaan hoitoon voi edes jotenkin vaikuttaa. Usein vaan kuvitellaan, että lääkäri tietää parhaiten eikä haluta ottaa kantaa.

nro 11

[/quote]

Vaikka olisit minkä hoitotahdon kirjoittanut, lääkäri päättää. Ja yleensä lääkäri päättää oikeusjuttujen ja omaisten iltasanomiin soitettujen puheluiden takia jatkaa hoitoja, vaikka vanhus haluaisi toisin.

Jos lääkäri tottelee hoitotahtoa, omaiset haluavat lööpin, että mummomme tapettiin janoon.

En ole nähnyt työssäni yhtään ainoaa hoitotahtoa toteutettavan. Jokaisen hoitoja on jatkettu, vaikka mummolla olisi ollut joku lappunen, ettei halua elvytettävän tai hoitoja. Elvytys aloitetaan, vaikka se jatkaa elämää vain pari päivää tahdosta riippumatta.
[/quote]

Lääkäri ei voi kävellä hoitotahdon yli. Olet tavannut ilmeisesti todella monta ammattitaidotonta lääkäriä ja lisäksi itse olet epäpätevä hoitaja, jos et tällaista lääkäriä ole osannut ohjeistaa.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:27"]

Kun minä olen vanha, toivon, että saan kuolla rauhassa, eikä joku innokas lähäri ole tuputtamassa koko ajan vettä, kun olen jo menossa ja nielemisrefleksi ei enää toimi. Haluan arvokkaan kuoleman, enkä ketään tättähäärää tunkemassa puuroa väkisin kurkkuuni ja juottamassa väkisin.

[/quote]

Sama. Haluan että minulla on kivuton ja lämmin olo. En halua turhia häiriköintejä vaan haluan olla rauhassa. Sitten kun olen vanha.

[/quote]

Niinpä. Tämän takia olen ajatellut, että haluan asua kotona niin kauan, kuin pystyn. Kun menen todella huonoon kuntoon, panen ovet lukkoon ja haluan kuolla yksin ja rauhassa. Ei mitään elvytyksiä katkenneine kylkiluineen ja tippoineen ja väkisin juottamisineen siksi, että elän vielä muutaman kuukauden pitempään.

Kunhan ei dementia iskisi, niin ei kukaan minun tietämättäni kyörää minua yli-innokkaiden lähihoitajien hoidettavaksi. Ihmisen pitää kuolla joskus, joten annetaan meidän kuolla rauhassa.

[/quote]

Ymmärtääkseni nälkään kuoleminen on hyvin tuskallinen ja hidas kuolema. Sitäkö todella toivot itsellesi siellä yksinäsi lukkojen takana?

Tämäkin on outo ajatus, että ihmisen pitäisi kuolla yksin jossain, unohdettuna. Ihminen on yhteisöllinen laumaeläin. Kuolema pyritään meillä ulkoistamaan siten, että ihmisten pitäisi kuolla hiljaa yksinään kituen jossain nurkassa. Kun kuitenkin elämänsä ehtoopuolellakin oleva ihminen kaipaisi kuitenkin ympärilleen ja viereensä muita ihmisiä tuomaan turvaa ja lohtua.

Suhtaudutko yhtä kylmästi myös niihin muihin ihmisiin, jotka nyt ovat vanhoja ja lähellä elämän ja kuoleman rajaa?

[/quote]

Jos siihen läheiset kutsuisi, he tietenkin heti kyöräisivät tehohoitoon ja kuolema medikalisoituisi sitten. Kun menee heikkoon kuntoon, ei nälkää ja janoa enää koe. Jo vanhat intiaanit kuoleman lähestyessä lähtivät yksinäisyyteen kuolemaan rauhassa. 

Joku toinen voi toki tykätä kuolemasta sairaalassa letkuissa ja tipoissa verhon takana, kun toisella puolella korisee keuhkotautipotilas ja hoitajat vaihtuvat vuorossa. Kukin tavallaan saa haluta, mitä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:50"]

Siinä vaiheessa kun 90v. Ei enää kykene nielemään, niin se kuivuminen poistaa myös kivuntunteen. Suosittelen lukemaan Juha Hännisen kirjoja aiheesta. Hän toimii terhokodin ylilääkärinä.

[/quote]

Jahaa. Onko Juha Hännisellä omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kuolla ja samalla kärsiä kuivumisesta? Kokeilisi ensin itse, tulisi sitten vasta neuvomaan.

Kuollessaan dementoitunut tai alzheimeria sairastava ihminen ei yleensä tunnista enää nälän eikä janon tunnetta. Tämä siis pitkälle edenneessä sairaudessa, jossa nielemisrefleksi ei enää toimi.

Usein omaiset vaativat tässä tilanteessa tippaa ja nenämahaletkua ja vaikka ja mitä, pitääkseen rakkaan ihmisen elossa. Hoitajien ja lääkärien avulla onneksi monet ymmärtävät, että nämä keinot vain pidentävät kärsimyksiä eivätkä ole kuolevan kannalta järkeviä.

Morfiinia voi laittaa pistoksenakin ja näin kipua usein vanhoilla ihmisillä hoidetaankin viimeisinä hetkinä. Tippa kerryttää vain nestettä kudoksiin ja saa aikaan kivuliaan turvotuksen.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:50"]

Siinä vaiheessa kun 90v. Ei enää kykene nielemään, niin se kuivuminen poistaa myös kivuntunteen. Suosittelen lukemaan Juha Hännisen kirjoja aiheesta. Hän toimii terhokodin ylilääkärinä.

[/quote]

Jahaa. Onko Juha Hännisellä omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kuolla ja samalla kärsiä kuivumisesta? Kokeilisi ensin itse, tulisi sitten vasta neuvomaan.
[/quote]

Taidat olla melko humoristi.

Jos vanhus kieltäytyy syömästä tai juomasta, on eettisesti väärin tunkea suuhun yhtään mitään. Kuinka moni vanhus on kuollut pneumoniaan, kun nieluun tungetaan väkisin ruokaa. Kuoleman lähestyessä ruokahalu heikkenee, mikä on aivan luonnollista. Eikö vanhus saa itse päättää, milloin haluaa lopettaa syömisen. Laitoksessa vanhus odottaa kuolemaa, moni osaa itse niin sanoa.

Kaverini mummo sai aivohalvauksen ja joutui letkuihin sairaalaan. Lääkärit ehdotti omaisille mummon kuullen, että lopetetaan ravinnon antaminen, että mummo saa kuolla. Omaiset järkyttyivät, että heidän mummoa ei tapeta nälkään. Mummo oli pitkään letkuissa, omaiset kävi katsomassa.

Äitienpäivänä koko suku oli koolla mummon luona. Juttelivat niitä näitä. Lopulta kaverini sanoi, että kuunnelkaa nyt meitä, mummo varmaan pitää meitä ihan pölhöinä, kun me puhutaan, kuin hän ei olisi läsnä. Silloin yhtäkkiä mummo alkoi nauraa. Hän havahtui ja aivot toimivat ihan täysin. Liikkumaan hän ei enää kyennyt ilman pyörätuolia, mutta hän eli vielä kaksi vuotta, pystyi syömään, juomaan, lukemaan, juttelemaan ja oli iloinen siitä, että häntä ei ollut tapettu nälkään.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:27"]

Kun minä olen vanha, toivon, että saan kuolla rauhassa, eikä joku innokas lähäri ole tuputtamassa koko ajan vettä, kun olen jo menossa ja nielemisrefleksi ei enää toimi. Haluan arvokkaan kuoleman, enkä ketään tättähäärää tunkemassa puuroa väkisin kurkkuuni ja juottamassa väkisin.

[/quote]

Sama. Haluan että minulla on kivuton ja lämmin olo. En halua turhia häiriköintejä vaan haluan olla rauhassa. Sitten kun olen vanha.

[/quote]

Niinpä. Tämän takia olen ajatellut, että haluan asua kotona niin kauan, kuin pystyn. Kun menen todella huonoon kuntoon, panen ovet lukkoon ja haluan kuolla yksin ja rauhassa. Ei mitään elvytyksiä katkenneine kylkiluineen ja tippoineen ja väkisin juottamisineen siksi, että elän vielä muutaman kuukauden pitempään.

Kunhan ei dementia iskisi, niin ei kukaan minun tietämättäni kyörää minua yli-innokkaiden lähihoitajien hoidettavaksi. Ihmisen pitää kuolla joskus, joten annetaan meidän kuolla rauhassa.

[/quote]

Ymmärtääkseni nälkään kuoleminen on hyvin tuskallinen ja hidas kuolema. Sitäkö todella toivot itsellesi siellä yksinäsi lukkojen takana?

Tämäkin on outo ajatus, että ihmisen pitäisi kuolla yksin jossain, unohdettuna. Ihminen on yhteisöllinen laumaeläin. Kuolema pyritään meillä ulkoistamaan siten, että ihmisten pitäisi kuolla hiljaa yksinään kituen jossain nurkassa. Kun kuitenkin elämänsä ehtoopuolellakin oleva ihminen kaipaisi kuitenkin ympärilleen ja viereensä muita ihmisiä tuomaan turvaa ja lohtua.

Suhtaudutko yhtä kylmästi myös niihin muihin ihmisiin, jotka nyt ovat vanhoja ja lähellä elämän ja kuoleman rajaa?

[/quote]

Monet eläimet vetäytyvät laumasta erilleen kuoleman lähestyessä. Osa ihmisistä haluaa viettää viimeiset hetkensä rakkaittensa ollessa läsnä, osa haluaa vetäytyä hiljaisuuteen. Hienoa, että tässäkin on vapaus valita.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:50"] Siinä vaiheessa kun 90v. Ei enää kykene nielemään, niin se kuivuminen poistaa myös kivuntunteen. Suosittelen lukemaan Juha Hännisen kirjoja aiheesta. Hän toimii terhokodin ylilääkärinä. [/quote]   Jahaa. Onko Juha Hännisellä omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kuolla ja samalla kärsiä kuivumisesta? Kokeilisi ensin itse, tulisi sitten vasta neuvomaan. [/quote] Taidat olla melko humoristi.

[/quote]

Ei vaan haluan herätellä ihmisiä tajuamaan, että kukaan, ei edes lääkäri, voi tietää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Mitä hän ajattelee. Kokeeko kipua, tuskaa, onko peloissaan vai onko asiat hyvin. Loppumetreillä näitä asioita ei ehkä pysty ilmaisemaan. Vaikka olisi kuinka joku lääkäri, ei voi sanoa, että tämä tai tuo ratkaisu on ainoa oikea kaikkien muiden ihmisten kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:27"]

Kun minä olen vanha, toivon, että saan kuolla rauhassa, eikä joku innokas lähäri ole tuputtamassa koko ajan vettä, kun olen jo menossa ja nielemisrefleksi ei enää toimi. Haluan arvokkaan kuoleman, enkä ketään tättähäärää tunkemassa puuroa väkisin kurkkuuni ja juottamassa väkisin.

[/quote]

Sama. Haluan että minulla on kivuton ja lämmin olo. En halua turhia häiriköintejä vaan haluan olla rauhassa. Sitten kun olen vanha.

[/quote]

Niinpä. Tämän takia olen ajatellut, että haluan asua kotona niin kauan, kuin pystyn. Kun menen todella huonoon kuntoon, panen ovet lukkoon ja haluan kuolla yksin ja rauhassa. Ei mitään elvytyksiä katkenneine kylkiluineen ja tippoineen ja väkisin juottamisineen siksi, että elän vielä muutaman kuukauden pitempään.

Kunhan ei dementia iskisi, niin ei kukaan minun tietämättäni kyörää minua yli-innokkaiden lähihoitajien hoidettavaksi. Ihmisen pitää kuolla joskus, joten annetaan meidän kuolla rauhassa.

[/quote]

Ymmärtääkseni nälkään kuoleminen on hyvin tuskallinen ja hidas kuolema. Sitäkö todella toivot itsellesi siellä yksinäsi lukkojen takana?

Tämäkin on outo ajatus, että ihmisen pitäisi kuolla yksin jossain, unohdettuna. Ihminen on yhteisöllinen laumaeläin. Kuolema pyritään meillä ulkoistamaan siten, että ihmisten pitäisi kuolla hiljaa yksinään kituen jossain nurkassa. Kun kuitenkin elämänsä ehtoopuolellakin oleva ihminen kaipaisi kuitenkin ympärilleen ja viereensä muita ihmisiä tuomaan turvaa ja lohtua.

Suhtaudutko yhtä kylmästi myös niihin muihin ihmisiin, jotka nyt ovat vanhoja ja lähellä elämän ja kuoleman rajaa?

[/quote]

Monet eläimet vetäytyvät laumasta erilleen kuoleman lähestyessä. Osa ihmisistä haluaa viettää viimeiset hetkensä rakkaittensa ollessa läsnä, osa haluaa vetäytyä hiljaisuuteen. Hienoa, että tässäkin on vapaus valita.

[/quote]

Eläimet vetäytyvät laumasta, koska kuoleva eläin houkuttelee petoja. Kuoleva eläin vaistonvaraisesti pyrkii siis suojelemaan lajin olemassaoloa. Eikä kaikki eläimet vetäydy pois. En tiedä, onko sinulla ollut lemmikkejä, mutta kyllä kuoleva lemmikkieläin hakee turvaa sitä hoitaneesta ihmisestä.

3