Typerä, ahdistava pelko :(

Pelkään, että menee liian hyvin, että pian kaikki romahtaa tavalla tai toisella.
Raskausaikani oli helppo, ei yhtäkään oiretta, ei arpia, vatsa pysyi piilossa puoliväliin saakka, jaksoin normaalielämää laskettuun aikaan asti (jolloin aloitin äitiysloman, vaikka olo oli edelleen hyvä). Synnytys käynnistyi hyvin ja oli nopea ja helppo, lapsi terve jne. Imetys lähti heti käyntiin tosi hyvin, ei sekuntiakaan kipuja tai ongelmia.
Ok, vauvalla oli mahavaivaa ekan 3kk mutta siitä huolimatta kaikki meni helposti. Sen jälkeen vaan helpommin. Vauva lähti ryömimään 5kk, konttaamaan 6kk ja oppi samalla nousemaan tukea vasten. Vauva ei itke, valita, vierasta tai ole hankala, syö kaiken hyvällä halulla, ei oikeastaan ikinä vinkuroi mistään. En ole väsynyt, en ole kertaakaan ollut.
Kaikesta tästä olen KUITENKIN rakentanut ongelman, sillä pelkään että kaikki menee liian hyvin. Pelkään, että minulle on annettu kaikkea hyvää nopealla tahdilla siksi, että se viedään aiemmin pois. Pelkään, että vauvalle käy jotain, että hänelle on annettu nopeasti taitoja jotta hän ehtii nauttia niistä. Pelkään, että raskaudestani ja muusta tehtiin helppo, jotta kaikki voimani säästyisivät mahdolliseen suruun.
Tiedän, todella typerää, mutta välillä pelko oikein kuristaa minua. En osaa kohta nauttia enää ollenkaan vauva-ajasta :(