Miksi yllättävän moni ajattelee, että rakastuminen, huuma ja intohimo ovat huonoja asioita?

Enpä ole kuullut. Yleensä ihmiset haluaa rakastua kunnolla. Valitettavan moni vain tyytyy johonkin ilman hullaantumista.

Varmaan täällä moni kirjoittaa noita asioita siksi että kulttuuri niin vahvasti korostaa huumaa ja intohimoa ja hullaantumista ja unohtaa mainita että nämä tunteet tulevat ja menevät. Moni on ehkä oivaltanut, että jos lähtee suhteesta aina ensihuuman haihduttua, suhteet jäävät lyhyiksi ja pitkän parisuhteen onni löytämättä. Eli ei noissa mainitsemissasi asioissa mitään vikaa ole, mutta pitkässä suhteessa on kyse aika paljosta muustakin. Jos ihmiset noudattaisivat vain himojaan ja hullaantumisiaan, eihän siitä seuraisi hyvää.

Jos noin on, ehkä huuma ja kestävä parisuhde harvoin koetaan samassa suhteessa. Joko kokee huuman ja pettymyksen tai lopahtamisen tai sitten on vähemmän maagista mutta suhde jatkuu.

Koska silloin ihminen on tietyllä tavalla heikoimmillaan, kun sekaisin. Tietysti sellainen olotila pelottaa. Pitää olla järki päässä ja tehdä vain viisaita ja huolella harkittuja liikkeitä elämässään

Himo aiheuttaa kärsimystä

Kateus. Tällä palstalla oikea vastaus 99% asioista.

Jos noista on vaan negatiivisia kokemuksia niin ihmekös tuo. Omat rakastumiset ja huumat on kohdistuneet aina ihmisiin joita ei ole kiinnostanut. Paitsi kerran, sekin päättyi siihen kun kohde paljasti kuukauden päästä ettei tätä kiinnostanutkaan mutta ei halunnut satuttaa tunteitani. Olin tuosta kuukausia ihan hajalla. Menen myös ihastuessa ja rakastuessa täysin sekaisin, en hyvällä tavalla.

Ehtii sotkea asiansa ennen kuin tulee järkiinsä.

Mun kirjoissa rakastuminen tarkoittaa vahvaa ihastumista. Ihastuminen taas on hullaantumista omiin käsityksiin ja kuvitelmiin jostain puolituntemattomasta ihmisestä. Intohimo voi kohdistua mihin tahansa aiheeseen johon kokee vahaa innostusta ja tekemisen paloa. Huuma taas on jotain hysteriaa johon voi uppoutua vailla järjenhiventä. 

Nuorempana sitä kuvitteli että se elämän rakkaus tulee olemaan syvää sielunkumppanuutta, villiä intohimoa toista kohtaan iäti, mutta ikä ja elämänkokemus opettaa tämän vääräksi. 

Tässä iässä (40v) on tärkeämpiä asioita moni muu kuin minä ja minun jatkuvasti sekopäisenä laukkaavaat tunteeni ja tuntemukseni. Nuoruuden hömpöttely saa aikaan hyväntahtoista hymyilyä. Semmoista se on, aika kuluu, ja ihmiset varttuu, tärkeysjärjestykset ja kohteet vaihtuvat toisiin.

Viimeinen viesti oli niin tyhjentävä ja hyvä että siihen on hyvä lopettakkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kirjoissa rakastuminen tarkoittaa vahvaa ihastumista. Ihastuminen taas on hullaantumista omiin käsityksiin ja kuvitelmiin jostain puolituntemattomasta ihmisestä. Intohimo voi kohdistua mihin tahansa aiheeseen johon kokee vahaa innostusta ja tekemisen paloa. Huuma taas on jotain hysteriaa johon voi uppoutua vailla järjenhiventä. 

Nuorempana sitä kuvitteli että se elämän rakkaus tulee olemaan syvää sielunkumppanuutta, villiä intohimoa toista kohtaan iäti, mutta ikä ja elämänkokemus opettaa tämän vääräksi. 

Tässä iässä (40v) on tärkeämpiä asioita moni muu kuin minä ja minun jatkuvasti sekopäisenä laukkaavaat tunteeni ja tuntemukseni. Nuoruuden hömpöttely saa aikaan hyväntahtoista hymyilyä. Semmoista se on, aika kuluu, ja ihmiset varttuu, tärkeysjärjestykset ja kohteet vaihtuvat toisiin.

Minä täytän kohta 45, ja kyllä sielunkumppanuus on vähintään yhtä tärkeää kuin ennenkin. Ja varmasti intohimo läikähtäisi jotakuta muuta kohti jos sen päästäisi omassa suhteessa kuolemaan.

Oletko koskaan kuullut viidenkympin villityksestä? Ehkä se on seurausta siitä että 40-vuotiaana ajatteli pärjäävänsä loppuelämän järkiratkaisuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kirjoissa rakastuminen tarkoittaa vahvaa ihastumista. Ihastuminen taas on hullaantumista omiin käsityksiin ja kuvitelmiin jostain puolituntemattomasta ihmisestä. Intohimo voi kohdistua mihin tahansa aiheeseen johon kokee vahaa innostusta ja tekemisen paloa. Huuma taas on jotain hysteriaa johon voi uppoutua vailla järjenhiventä. 

Nuorempana sitä kuvitteli että se elämän rakkaus tulee olemaan syvää sielunkumppanuutta, villiä intohimoa toista kohtaan iäti, mutta ikä ja elämänkokemus opettaa tämän vääräksi. 

Tässä iässä (40v) on tärkeämpiä asioita moni muu kuin minä ja minun jatkuvasti sekopäisenä laukkaavaat tunteeni ja tuntemukseni. Nuoruuden hömpöttely saa aikaan hyväntahtoista hymyilyä. Semmoista se on, aika kuluu, ja ihmiset varttuu, tärkeysjärjestykset ja kohteet vaihtuvat toisiin.

Minä täytän kohta 45, ja kyllä sielunkumppanuus on vähintään yhtä tärkeää kuin ennenkin. Ja varmasti intohimo läikähtäisi jotakuta muuta kohti jos sen päästäisi omassa suhteessa kuolemaan.

Oletko koskaan kuullut viidenkympin villityksestä? Ehkä se on seurausta siitä että 40-vuotiaana ajatteli pärjäävänsä loppuelämän järkiratkaisuilla.

Ehkä se on sulle tulossa se viidenkympin villitys ;) 

Rakastuminen on ihanaa, mutta vain silloin, kun se on molemminpuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kirjoissa rakastuminen tarkoittaa vahvaa ihastumista. Ihastuminen taas on hullaantumista omiin käsityksiin ja kuvitelmiin jostain puolituntemattomasta ihmisestä. Intohimo voi kohdistua mihin tahansa aiheeseen johon kokee vahaa innostusta ja tekemisen paloa. Huuma taas on jotain hysteriaa johon voi uppoutua vailla järjenhiventä. 

Nuorempana sitä kuvitteli että se elämän rakkaus tulee olemaan syvää sielunkumppanuutta, villiä intohimoa toista kohtaan iäti, mutta ikä ja elämänkokemus opettaa tämän vääräksi. 

Tässä iässä (40v) on tärkeämpiä asioita moni muu kuin minä ja minun jatkuvasti sekopäisenä laukkaavaat tunteeni ja tuntemukseni. Nuoruuden hömpöttely saa aikaan hyväntahtoista hymyilyä. Semmoista se on, aika kuluu, ja ihmiset varttuu, tärkeysjärjestykset ja kohteet vaihtuvat toisiin.

Minä täytän kohta 45, ja kyllä sielunkumppanuus on vähintään yhtä tärkeää kuin ennenkin. Ja varmasti intohimo läikähtäisi jotakuta muuta kohti jos sen päästäisi omassa suhteessa kuolemaan.

Oletko koskaan kuullut viidenkympin villityksestä? Ehkä se on seurausta siitä että 40-vuotiaana ajatteli pärjäävänsä loppuelämän järkiratkaisuilla.

Ehkä se on sulle tulossa se viidenkympin villitys ;) 

Pikemminkin koko tähänastinen elämäni on ollut varmaankin jonkinlaista villitystä, koska koskaan en ole vähätellyt rakkautta, ihastumista, sielunkumppanuutta tai intohimoa. Toivottavasti villitys jatkuu vielä vuosia, tässä nykyisessä parisuhteessa.

Minusta se on harmillista, koska alkuhuuman vauhdissa jää lapset jalkoihin, tai heidät potkitaan pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kirjoissa rakastuminen tarkoittaa vahvaa ihastumista. Ihastuminen taas on hullaantumista omiin käsityksiin ja kuvitelmiin jostain puolituntemattomasta ihmisestä. Intohimo voi kohdistua mihin tahansa aiheeseen johon kokee vahaa innostusta ja tekemisen paloa. Huuma taas on jotain hysteriaa johon voi uppoutua vailla järjenhiventä. 

Nuorempana sitä kuvitteli että se elämän rakkaus tulee olemaan syvää sielunkumppanuutta, villiä intohimoa toista kohtaan iäti, mutta ikä ja elämänkokemus opettaa tämän vääräksi. 

Tässä iässä (40v) on tärkeämpiä asioita moni muu kuin minä ja minun jatkuvasti sekopäisenä laukkaavaat tunteeni ja tuntemukseni. Nuoruuden hömpöttely saa aikaan hyväntahtoista hymyilyä. Semmoista se on, aika kuluu, ja ihmiset varttuu, tärkeysjärjestykset ja kohteet vaihtuvat toisiin.

Minä täytän kohta 45, ja kyllä sielunkumppanuus on vähintään yhtä tärkeää kuin ennenkin. Ja varmasti intohimo läikähtäisi jotakuta muuta kohti jos sen päästäisi omassa suhteessa kuolemaan.

Oletko koskaan kuullut viidenkympin villityksestä? Ehkä se on seurausta siitä että 40-vuotiaana ajatteli pärjäävänsä loppuelämän järkiratkaisuilla.

Ehkä se on sulle tulossa se viidenkympin villitys ;) 

Pikemminkin koko tähänastinen elämäni on ollut varmaankin jonkinlaista villitystä, koska koskaan en ole vähätellyt rakkautta, ihastumista, sielunkumppanuutta tai intohimoa. Toivottavasti villitys jatkuu vielä vuosia, tässä nykyisessä parisuhteessa.

Eipä sitä ole tässä kukaan muukaan vähätellyt.