Masentuneiden ihmisten työpino! Missä työssä masennutaan?
Kommentit (25)
Toimistotöissä... Tunsin olevani ihan loukussa siinä näyttöpäätteen edessä.
Kirjastossa. Hirveä työilmapiiri. Lähes joka kirjastossa jonka tiedän on sama "vaiva".
Sairaanhoitaja, 3-vuorotyö osastolla. Hoitoala siis.
Hampurilaistyöntekijä. Ei vittu. Tarviiko ees perustella?
Lääkäri. Paineita ja syyllisyyttä asiasta lisäsi edelleen se, että kaikki olettivat, että lääkäri on unelma-ammatti. "Mitä säkin valitat, sullahan on niin mahtava työ!?" No ei ole.
lähihoitajana kotihoidossa. Kiire, ja se ettei pystynyt tekemään työtään niin hyvin kuin olisin halunnut, sai masentumaan. Nykyään tuntuu, että olen lähes tunteeton, on vaikea tuntea iloa, mutta myös negatiiviset tunteet on kadonneet. Outoa.
Mielenterveyshoitajana oikeistopsykiatrisella miesten suljetulla kuntoutusosastolla. Työ oli äärimmäisen raskasta sekä henkisesti ja fyysisesti ja lisäksi kolmevuorotyötä. Palkka oli suhteettoman pieni työn kuormittavuuteen nähden. Potilaiden puheet ja teot, sekä arvaamaton käytös seurasivat painajaisiin.
Joku kokematon saattaa väheksyä sitä, että olin muutaman vuoden työuran jälkeen burn outissa. Menköön kokeilemaan samaa työtä itse. Suosittelen mielenterveyspuolen hoitotyötä etenkin niille, jotka tällä palstalla uhoavat että "naiset tekevät helpoimmat ja kevyimmät työt." Mä olen nähnyt työssäni Suomen pahimmat rikolliset. Työpaikan ilmapiiri oli erinomainen, siitä ei uupuminen ollut kiinni. Mutta oma henki oli vaarassa liian monta kertaa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:15"]
Mielenterveyshoitajana oikeistopsykiatrisella miesten suljetulla kuntoutusosastolla. Työ oli äärimmäisen raskasta sekä henkisesti ja fyysisesti ja lisäksi kolmevuorotyötä. Palkka oli suhteettoman pieni työn kuormittavuuteen nähden. Potilaiden puheet ja teot, sekä arvaamaton käytös seurasivat painajaisiin.
Joku kokematon saattaa väheksyä sitä, että olin muutaman vuoden työuran jälkeen burn outissa. Menköön kokeilemaan samaa työtä itse. Suosittelen mielenterveyspuolen hoitotyötä etenkin niille, jotka tällä palstalla uhoavat että "naiset tekevät helpoimmat ja kevyimmät työt." Mä olen nähnyt työssäni Suomen pahimmat rikolliset. Työpaikan ilmapiiri oli erinomainen, siitä ei uupuminen ollut kiinni. Mutta oma henki oli vaarassa liian monta kertaa.
[/quote]
En todellakaan väheksy. Olen itse saanu paljon apua mielenterveystyöntekijöiltä. Joskus on käynyt sääliksi mitä joutuvat kestämään. Tarvitaan kyllä ammattitaitoa että sitä työtä kestää.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:55"]
Kirjastossa. Hirveä työilmapiiri. Lähes joka kirjastossa jonka tiedän on sama "vaiva".
[/quote]
Miten kirjastossa voi olla tollasta? Ihmiset lainaa kirjoja. Ei luulisi olevan tulosvastuuta tai muita hirveitä työpaineita tms..?
Tilitoimisto. Vaativaa työtä surkealla palkalla, jatkuvasti ylitöitä ja stressiä sekä vaikeita asiakkaita, jotka syyttävät kirjanpitäjää kaikista yrityksensä taloudellisista ongelmista. Naisvaltainen ala, kuppikuntia syntyy ja työpaikkakiusaamista esiintyy.
Nimim. En ole vielä täysin masentunut, mutta tahdon pois
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:55"]
Kirjastossa. Hirveä työilmapiiri. Lähes joka kirjastossa jonka tiedän on sama "vaiva".
[/quote]
Miten kirjastossa voi olla tollasta? Ihmiset lainaa kirjoja. Ei luulisi olevan tulosvastuuta tai muita hirveitä työpaineita tms..?
[/quote]
kirjastoon pääsee helposti harjoittelemaan. Pelkkä hyllytys on sellaista työtä, että hartiat on jumissa ja pää ei käänny työpäivän jälkeen. Ja sitä tehdään joka päivä. Paljon. Ei ne kirjat sinne hyllyihin itsekseen päädy järjestyneenä ja arvaa kuinka paljon asiakkaat niitä sotkevat. Varastolaatikot ovat painavia, työ on melkoista raskasta duunarihommaa. Sen lisäksi on asiakaspalvelun jatkuva kiire etenkin yliopiston kirjastossa, jossa itse olen töissä. Edes vessaan ei ehdi ja työtä tehdään koko ajan jalkojen päällä.
Tykkään toimistotyöstäni. Kiusaava esimies masentaa. Pohdin keinoja selvitä.
Mä olin vasta koululainen. 'Oikeaa' työpaikkaa en ole koskaan saanutkaan.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:55"]
Kirjastossa. Hirveä työilmapiiri. Lähes joka kirjastossa jonka tiedän on sama "vaiva".
[/quote]
Miten kirjastossa voi olla tollasta? Ihmiset lainaa kirjoja. Ei luulisi olevan tulosvastuuta tai muita hirveitä työpaineita tms..?
[/quote]
En tiedä. Työ vois olla mitä ihaninta, voi tarjota ihmisille kivoja elämyksiä ja tietoa ilmaiseksi. Mutta siellä on usein töissä vuosikymmeniä samaa työtä tehneitä jääriä jotka ei suostu muuttamaan mitään eikä tekemäänkään mitään. Meidän työssä pitää uudistua paljon, esim tietotekniikka muuttuu koko ajan ja sitä on pakko oppia käyttämään. Tarvitaan laaja yleistieto kaikesta mahdollisesta. Ei ihme että kävijäluvut on romahtaneet kun kirjastot ei pysy ajantasalla. Tai jotkut pysyy, kun on muutama innokas, jotka jaksaa opetella uutta ja keksiä ja innovoida ja vielä hymyillä. Sitten on ne tupajumit jotka jurnuttaa entisellään ja odottaa eläkettä ja VALITTAA. Hyvä etteivät raahaa vanhoja luettelointikortteja ja kirjoituskoneita takas. Ymmärrän kyllä että on se raskastakin opetella käyttämään taas jotain uutta tietokoneohjelmaa, ja pitää puhua englantia ja pitää osata tiedonhakua jne. mutta se vaan on meidän työtä. Asiakkaille nämä ongelmat ei yleensä onneksi näy. Mutta ei me voida palata lankapuhelimien ja oravannahkojen aikaan vaikka se olis ollu aikanaan niin hyvä homma.
Perhepäivähoitaja. Pää ei enää kestänyt vanhempia. Lapsia jaksaisin edelleen, mutta vanhemmista aloin nähdä painajaisia.