Mies haluaa lapsen, minä en
Meidän suhde on ollut aika monimutkainen pidemmän aikaa; minä olen kerran jo meinannut suhteesta lähteä ja sen kerroinkin, mutta jäin kuitenkin ja meillä menikin hyvin ja edelleenkin on hyviäkin päiviä, mutta minun mielestäni enemmän huonoja. Minulla ei enää ole sellaisia tunteita, että haluaisin miehen kanssa ikinä naimisiin tai lasta hänen kanssaan.
Mies nyt kuitenkin on saanut päähänsä, että haluaa lapsen, ettei hän ole sitten "vanha" isä.
Minä en tunne tarvetta lastenhankintaan vielä muutamaan vuoteen; en ole saanut elää omaakaan elämääni vielä juuri ollenkaan ja mies rajoittaa sitäkin melko paljon.
Kurja tilanne.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:25"]
Tuohon tilanteeseen ei kannata ruveta lasta tekemään. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika on rankkaa aikaa hyvässäkin suhteessa, huonon tai ei-vakaan suhteen se tekee entistä huonommaksi. Pahimmassa tapauksessa tuossa käy niin, että teet lapsen miehen mieliksi, mies kyllästyy vauva-arkeen ja jättää sinut yksin. Sitten olet yksinhuoltaja lapselle, jota et olisi itse edes halunnut.
[/quote]
Enpä oo vielä sellaista äitiä tavannut, joka lastaan olisi myöhemmin katunut......
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:26"]
Ei se mies mitään lasta halua sen lapsen takia vaan sen lapsen avulla saisi ap:n ansaan ja kotiin nalkkiin.
Hae sinne kouluun ja jos pääset niin menet ja opiskelet innolla sitä mitä haluat.
[/quote]
Komppi tälle. Miehen hallinnanhalu vain tukee tätä teoriaa. Pitkällä tähtäimellä tuollainen rajoittava mies ei ole laisinkaan hyvä kumppaniehdokas. Huomaat pian että olet 35v ja omistanut koko elämäsi ensin vanhempiesi ja sitten miehesi tottelemiseen ja tunnet olosi tyhjäksi ja epätietoiseksi. Älä siis tee sitä virhettä, vaan toteuta unelmasi opinnoista, ja rakenna haluamasi perhe-elämä sellaisen miehen kanssa, joka arvostaa sinun omia toiveita tässä elämässä. Terveisin nainen 26v, kohta 27v
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:25"]
Tuohon tilanteeseen ei kannata ruveta lasta tekemään. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika on rankkaa aikaa hyvässäkin suhteessa, huonon tai ei-vakaan suhteen se tekee entistä huonommaksi. Pahimmassa tapauksessa tuossa käy niin, että teet lapsen miehen mieliksi, mies kyllästyy vauva-arkeen ja jättää sinut yksin. Sitten olet yksinhuoltaja lapselle, jota et olisi itse edes halunnut.
[/quote]
Enpä oo vielä sellaista äitiä tavannut, joka lastaan olisi myöhemmin katunut......
[/quote]
Kyllä olet. Et vain tiedä sitä. Näistä asioista kuin kirjoitellaan vain nimettöminä netissä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:25"]
Tuohon tilanteeseen ei kannata ruveta lasta tekemään. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika on rankkaa aikaa hyvässäkin suhteessa, huonon tai ei-vakaan suhteen se tekee entistä huonommaksi. Pahimmassa tapauksessa tuossa käy niin, että teet lapsen miehen mieliksi, mies kyllästyy vauva-arkeen ja jättää sinut yksin. Sitten olet yksinhuoltaja lapselle, jota et olisi itse edes halunnut.
[/quote]
Enpä oo vielä sellaista äitiä tavannut, joka lastaan olisi myöhemmin katunut......
[/quote]
Minä olen, siskoni.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:25"]
Tuohon tilanteeseen ei kannata ruveta lasta tekemään. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika on rankkaa aikaa hyvässäkin suhteessa, huonon tai ei-vakaan suhteen se tekee entistä huonommaksi. Pahimmassa tapauksessa tuossa käy niin, että teet lapsen miehen mieliksi, mies kyllästyy vauva-arkeen ja jättää sinut yksin. Sitten olet yksinhuoltaja lapselle, jota et olisi itse edes halunnut.
[/quote]
Enpä oo vielä sellaista äitiä tavannut, joka lastaan olisi myöhemmin katunut......
[/quote]
Minä tunnen parikin. Aihe on tietysti tabu, eihän sitä uskalla sanoa ääneen.
Lupaa kaverillesi, että miehesi katsoo tämän lasta, kun lähdette viihteelle. Toista tätä kunnes selviää varmuudella, että mies haluaa lapsen.
Mitä sinä ap saat tuosta suhteesta? On jo selvinnyt, että miehen mielestä et saisi a) päättää mitä ja missä opiskelet, b) osallistua yhteisestä asuinpaikasta päättämiseen, c) päättää koska kannat ja synnytät lapsen, jne. Mitä sinä saat, tai siis luulet saavasi, joka tekee kaiken tuon sinulle kuuluvien oikeuksien polkemisen sen palkinnon arvoiseksi? Mieti vähän. Sinulla on oikeus päättää ihan omista asioistasi itse, ja pariskunnan molempia osapuolia koskevista asioista yhdessä kumppanin kanssa. Ei nykypäivänä nuoren naisen tarvitse vain antaa miehen päättää kaikesta. Oikeasti, pidä nyt herranen aika kiinni oikeudestasi opiskella ammatti kun olet nuori. Ihminen, joka kieltäisi toiselta tällaisen, tai vaatimalla vaatii lasta ensin, ei ole hyvä kumppani.
Ei se mies mitään lasta halua sen lapsen takia vaan sen lapsen avulla saisi ap:n ansaan ja kotiin nalkkiin.
Hae sinne kouluun ja jos pääset niin menet ja opiskelet innolla sitä mitä haluat.