Mitä järkeä on valokuvata?

Aina ja joka paikassa kuvaaminen ei olekaan kivaa enkä harrasta sitä. Mutta itse tekemäni albumit (aikana jolloin paperikuvat teetettiin filmistä) ovat aikuisten poikieni suuressa suosiossa koska olen kirjoittanut niihin myös tekstejä, lisännyt pääsylippuja, joitain koulutapahtumista tai harrastuksista kertovaa tekstiä, tarroja, lentolippuja, karttoja ja historiikkia. Lapsenlapsilleni olen tehnyt kuvakirjat (photo bookit) yhteisistä Suomen-lomista (emme asu Suomessa mutta vien heidät joka kesä Suomeen, ilman heidän vanhempiaan kielikylpylomalle) ja tiedän että poikieni perheet pitävät suuressa arvossa tätä.

Rakastan myös vanhempia valokuvia, katselen mielelläni sukulaisten kuvia miettien miten herraisä isäni onkin nuoruudessaan ollut ihan saman näköinen kuin veljeni poika nyt, tai ihmetellen jonkun maiseman muuttumista tai sitä, miten joku asia ei ole muuttunut ollenkaan! Ehkä tähän tarvitaan joku erityinen suku- ja historianrakkaus, mutta varmaa on että jos talo altani palaisi, niin henkilökohtaisten dokumenttieni jälkeen valokuva-albumit ja photo bookit olisivat seuraava, mitä pelastaisin jos se olisi mahdollista.

Entä muut?

Sinä itse niistä valokuvista tulevina

vuosina dementikkona palauttelet mieleen elettyä elämääsi.