Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIKSEI kaikki vauvat vaan voi imeä sitä tissiä!!!
16.11.2014 |
AAAAAARGH oikeen itkupotkuraivari avautumisaloitus tämä, pakko purkaa johonkin tää ketutus!!!
vauva nyt viis viikkoa ja edelleen tää imetys takkuaa. tää on niin perseestä!!!!! lähestulkoon joka kerta pitää siinä rähistä ja raivota, monta kertaa pitää rauhoitella rinnalle, mutta heti ku tipahtaa nänni suusta ni ankara huuto, taas saa herraa rauhoitella. jos ois joka kerta tätä, niin en jaksais koko paskaa. ja sitte ku osittais imetän, niin masentaa suunnattomasti, että pakko antaa väliin pulloa, ja vieressä vahtaa valtava tissi täynnä maitoa ja ei kelepaa!! JA JOO tiiän, että voi tottua pulloon, ei sais antaa, anna vaan tissiä ni unohtaa pullon jne, mutta neuvolassaki käskettiin antaa pulloa välillä (saa siis pari kertaa pv.ssä syö kuitenki tosi monta kertaa tissiä, että siitä en oo huolissani, että sais "liikaa pulloa", eli elkää takertuko tähän pulloasiaan pliiis) kun miksi ei vaan voi rauhassa olla, ja onnistua. vertaan jatkuvasti tätä marinakallea esikoiseen, joka oli kuin unelma rinnalla..
vituttaa ja masentaa. oon kyllä neuvolan kautta menossa puhumaan näistä asioista debishoitajalle, että siinä mielessä helpostusta onneks tulossa (on siis muutenki ongelmia omien hermojen kaa) on vaan niin tuhrauttavaa kun aina saa pelätä että mistä tuo riiviö nyt vetää pultit, oikeesti jos se on syöny toisen kikin tyhjäksi melkeen, niin suuttuu kun lakkaa tulemasta maitoa, vaihdan rintaa, ni ai että siitäki pitää suuttua. niin välillä ärsyttää sen ruttuun menevä naama ja ku se vääntää itteään niin kaarelle ja nytkähtelee niin että oikeasti jo vaikea pidellä koko kersaa.. ja joo elkää pelätkö että tekisin sille jotain, oon kyllä tietoinen, että tää mun oma käytös/kiukun tunteen vauvaa kohtaan ei tavallaan oo normaalia enkä halua olla tällainen, siksi siis menossa avautumaan.. pakko vaan johonki kirjottaa tätä oloa pois, mieskään ei jaksa mua enää lohdutella, kun itken vauva sylissä.. tiedän että seki on omaa syytä ku jos se jotain koittaa tulla sanomaan ni useinhan mä sen toivottelen helvettiin siitä..
Kommentit (14)
Tiedän sun tunteen myöskin ap. Esikoiseni ei suostunut rinnalle oikein koskaan kunnolla. Heti ensimmäisellä kerralla synnärillä hän hermostui ja huusi kuin hyeena. Vaikka kuinka kaikki kätilöt ja lastenhoitajat yrittivät opettaa imetysasentoja ja muita vinkkejä niin mikään ei auttanut. Pullo vain kelpasi. Olin todella turhautunut tilanteeseen. Lypsin maitoa yötä päivää hänelle ja joka päivä yritin imettää, mutta ei. Huutoa vain. Muut ihmisdt kommentoivat vai etten osaa imetysasentoja ja kun pyysin heitä sitten näyttämään ja opastamaan niin täytyi heidänki uskoa rintaraivareihin.
Rintakumeja osteli monia erilaisia ja niide avulla sain lppulta 2kk vanhana imemään rintaa. Sitten kk:n päästä onnistui jo ilman rintakumejakin. Mutta lopulta lopetin noin puolivuotiaana imetyksen kokonaan kun aina imetyksd lisäksi pitk antaa myöskin pulloa. Päätin että turhaanpa stressaan ja kiusaanitseäni tällä asialla.
Harmittihan se hienoisesti ku olin ajatellut että imetän pitkää ja hartaasti. Ja lapseni saa kaikki tarvittavat ravinteet minulta. Mutta aina ei mene suunnitelmien mukaan. Mullakin oli itkupotkuraivareita paljonkin. Ne hormonit vaikuttaa niin paljon omaan olotilaan.
Älä koe olevasi huono äiti vaikket onnistuisikaan imetyksessä. Se on myös lapsesta kiinni. Kun sain toisen lapsen, oli kuin hän olisi eri maailmasta. Hän oiisi voinut vaikka elää koko ajan minussa kiinni. Aivan päinvastainen tapaus.
Voimia sinulle ja muillekin jotka kamppailette näiden asioide kanssa! Älkää väsyttäkö itseänne liikaa näillä asioilla koska on olemassa myöskin vaihtoehtoisia tapoja toimia, korvikkeet ja pullot, ja kaikki ne on oikein ja samaa asiaa ajaa eli lapsi saa ruokaa kasvaa ja voi hyvin ja terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koko elämän mittaa ajattelee, niin imetys on vain yksi pieni piste siinä. Jos se ei onnistu ja aiheuttaa pahaa mieltä, niin sitten tekee jotain toisin. Vauvapalstojen imetyshysteeristen kirjoittelijoiden mukaan lapsen elämä on tuhoontuomittu pullojen ja tuttien takia, mutta eiköhän se ole lapsen hyvinvoinnille tärkeämpää, että saa syödäkseen. Stressaantuuhan se vauvakin siinä, kun homma yritetään hoitaa hänelle vaikealla tavalla joidenkin yleisten suositusten takia. Yleiset suositukset tehdään enemmistön perusteella ja sen ulkopuolelle jää monia erilaisia yksilöitä.
Mulla meni myös imetys pilalle, ja se masensi mua aivan hirveästi. Lapsi ei vaan saanut mitään imemällä, vaikka maitoa olis kyllä tullut vaikka miten paljon. Ei siinä auttanut mikään. Yritin ja yritin ja pumppasin ja itkin ja tunsin olevani paska. Jos yritin imettää, niin vauva vaan huusi ja veti vaan päätä pois ja siitä ei tullut yhtään mitään ikinä. Lopulta vaan 2 kk jälkeen luovutin ja lopetin. Vieläkin joskus tuntuu surulliselta olo, kun en voinut imettää. Yritän vaalia sitä muistoa, kun synnyttyään vauva tavoitteli rintaa. Ei se silloinkaan sitä osannut imeä, mutta mulla oli silloin se tunne, että imetän tässä omaa vauvaani. Siihen se tunne sitten jäikin. Mä ymmärrän hyvin, että tuo asia satuttaa.
Jos olet valmis kokeilemaan kaikkea, niin googletapa vauvan vessahätäviestintä. Osa vauvoista on herkempiä pissan ja kakan kanssa, ei halua imiessä tehdä tarpeitaan, tai äidin sylissä. Ennen imetystä käytät lavuaarilla varmuuden vuoksi.
En väitä varmasti olevan tästä kyse, mutta kannattaa kokeilla. Esikoisella oli pari "rintaraivaria" ennen kuin hoksasin tuon, kahdella muulla vessatetuilla ei mitään.
enpä oo ikinä kuullu :O pitää koittaa! tai siis tiiän ton vessahätäviestinnän, mutten oo koskaan aatellu, että tuon ikänen millään tiedostaa, että pissi tulee (toki isoa kakkaa vääntäessä on varmaan tympeä syödä tai kun mahaa vääntää..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia <3 Mulla oli kuopuksen kanssa ihan samanlaista ja lopulta vauva tottui pulloon ja sattuu vieläkin sydämeen, ettei imetys onnistunut. Mutta. Tuo tunne menee ohi. Älä tee kuin minä, pilasin ihanan vauva-ajan itkemällä ja suuttumalla itselleni ja kiukuttelemalla syyttömälle vauvalle kun imetys takkusi.
Yrität parhaasi. Kolmannen lapsen kohdalla jouduin toteamaan, ettei kaikki lapset ole täysimetettävissä. Ei se rakkautta vähennä, tunteet vaan on niin pinnassa hormoonien vuoksi. Aivan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani 5kk sitten. Toivottavasti imetys lähtee sujumaan, mutta jos ei, niin älä turhaa ruoski itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ongelmana liiallinen maidontulo. Vasta kun tyty joi ainoastaan kyljellään mun maatessa kyljellään, pääsin kiinni ongelmaan. Tukehtumisen pelossa vauva ei imenyt tai alkoi huutaa kesken syönnin. Välillä annoin lypsettyä maitoa pullosta, samoin julkisilla paikoilla koska harvassa paikassa voi imettää kyljellään maaten. Lakkopäiviä oli kymmeniä jolloin vain pullo kelpasi.
Siitä on nyt yli vuosi aikaa ja 4 kk imetys alkoi silloin sujua muissakin asennoissa. 6 kk jälkeen siitä tuli helppoa. Silloin harmitti paljon ja kirosin monta kertaa vauvallekin kun mistään ei tullut mitään. Olisi vaan pitänyt itse pysyä rauhallisempana niin olisi omat hermot säästyneet. Nyt sitä on jo ihan kivaakin muistella kun vauva vaan takkusi alkuun.
Tosi hyvä, että meet avautumaan!
Ootko muuten kokeillut rintakumia? Jos sulla sattuu olemaan sellaisia, kokeile ihmeessä. Voi auttaa siihen, että nänni pysyy suussa paremmin. Mutta lohdutan sua, et oo ollenkaan ainoa, jolla vauva huutaa rinnalla! Mulla on molemmat vauvat huutaneet jonkin verran, kuopus ehkä enemmän. Kuopuksella taisi rintaraivareihin olla ainakin osittain syynä kireä kielijänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsen oireet kuulostaa samoilta kuin mistä täällä on kärsitty ja minullakin oli/on ongelmana liiallinen maidontulo.
Käskettiin imeyttää maitoa ensin vaikka harsoon, jottei tule nii kovalla paineella sitten vauvan suuhun.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 14:50"]
Ap:n lapsen oireet kuulostaa samoilta kuin mistä täällä on kärsitty ja minullakin oli/on ongelmana liiallinen maidontulo. Käskettiin imeyttää maitoa ensin vaikka harsoon, jottei tule nii kovalla paineella sitten vauvan suuhun.
[/quote]
Mä luin jostain vinkin suihkutisseille, että pitää imettää monta kertaa peräkkäin samasta rinnasta (vaikka toinen sitten tulisikin ihan täyteen). Tästä varmasti löytyy googlaamalla vinkkejä, mutta parhaimmat neuvot voisi saada imetystukihenkilöltä, imetystukipuhelimesta tai maitolaituri-palstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on olltu samanlainen lapsi. Imetys oli yhtä sirkustemppujen tekemistä, että lapsi rauhoittuisi rinnalle. Minulla on siis lisäksi ongelmana se, että maito nousee vain lääkkeillä ja silloinkin sitä tulee vain vähän, eli lapsi turhautui siihen ettei maitoa vain tule. Ensin imetettiin niin että laitoin ruiskulla huijaukseksi maitoa samalla suupielestä, sitten imetettiin hämärrässä huoneessa samalla tekniikalla, sitten kävelleen hämärässä huoneessa samalla tekniikalla, sitten seisottiin päällään ja tehtiin volttteja ja laulettiin hoosiannaa ja vauva vaan riehui ja rääkyi. Imetys ei siis onnistunut, ja jossain vaiheessa oli pakko lopettaa. Lapsi alkoi raivoamaan heti kun pääsi rinnalle, enkä saanut häntä enää rauhoittumaan.
Lapsi on siis jo ihan persoonaltaan tuollainen nollasta sataan kiihtyvä draaman ammattilainen. Ja lisäksi nopeakasvuinen, pitkä lapsi jolla on pohjaton ruokahalu. Joten en nyt voi häntä syyttää siitä että häntä alkoi pänniä se tyhjän rinnan imeminen kun nälkä oli kova, se nyt vaan oli väistämätön tilanne ottaen huomioon ne olosuhteet ja lapsen luonteen.
Mutta, mulla on ihana lapsi, jolle maailmassa riittää onneksi ruokaa ja imetystä en enää sure, siitä on jo vuosia aikaa. Teilläkin on siellä onneksi asiat ihan hyvin, ap. Joskus sitä vaan ei asiat meinaa sujua.
Ei minunkaan vauva koskaan oppinut imemään rintaa. Maitoa tuli vaikka koko kylän lapsille. Pumppasin ja annoin pullosta.
Alue: Aihe vapaa
kiitos kaikille vastanneille. tää on niin surullista, ku aina saa kaikkialta lukea, miten se vauva aistii äidin hermostuneisuuden rinnalla jne, ni masentaa aatella, että oon sille rähjänny ja puhunu ilkeitä.. mä oon muutenki tosi lapsellinen ja itsekäs mitä tulee lasten kanssa olemiseen, toki rakastan lapsiani ja tykkään niitten kanssa viettää aikaa kaiken ns pakollisen lisäksi, mutta monesti oon sitte heti hirveän katkera, jos mun kahvihetki keskeytyy, tyyliin AINA MULLE KÄY NÄIN, MÄ KOHTAAN NYT HIRVEÄÄ VÄÄRYYTTÄ TÄSSÄ :D siis tottakai se tavallaan saa ottaa päähänki, mutta mä en silti vieläkään osaa asennoitua niin, että mä oon nyt kahen pienen tenavan äiti ja se on ihan normaalia että tää nyt on tätä että ei saa olla rauhassa.. että senkin takia oon tosiaan menossa puhumaan näistä asioista, jos sais jotaki muutosta tähän omaan käyttäytymiseen..