Lapsia ei oteta huostaan turhaan!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:30"]Usein myös näissä mediassa käsiteltävissä lastensuojelutapauksissa on joku lastensuojelun huomautus tai kirjaus otettu ihan tahallaan pois alkuperäisestä asiayhteydestään. Esim. juuri nämä "koti ei sisustettu lapselle sopivaksi" tai "makaronilaatikon teko ei suju". Ysinäänhän noi kuullostavat ihan typeriltä syiltä, mutta todennäköisetsi tuota ensimmäistä lausetta oli virallisissa papereissa jatkettu: "Kotona ei huonekaluja, ei verhoja, lapsella pieni likainen patja ja pieni viltti, ei leluja". Tai ehkä makaronilaatikon tekijän tapauksessa: "Raaka liha ja keittämätön makaroni sekoitettu ja laitettu uuniin, ei edes alkeellisia ruoanlaittotaitoja". 
[/quote]

Tää on kyllä niin totta. Lehdistö osaa kyllä tuon homman, heille tärkeintä on se että aihe herättää huomiota.

kapinoivan  teinin kohdalla ei huostaanotto ole mikään pelastus. Joutuu huonoihin piireihin ja ongelmat vaan yleensä kasvaa. Oma mieheni on ainoa joka kouluttautui aikuisena maisteriksi ja katkaisi välit kaikkiin lastenkodissa asuviin ystäviinsä. Mies sanoi että luusereita kaikki. Tekivät lastenkodissa laittomuuksia ja väkivaltaa oli. Oli pakko oppia puolustamaan itseään eli tappelemaan. Turha siis sitä huostaanottoa on jumaloida ja että lapsen olot aina paranee. Normi kodista ei pitäisi viedä teinejä.

http://www.lokakuunliike.com/

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:34"]Eiköhän se ollut tuo teini, joka ne välit pilasi, jos tuolla tavalla ihan harkitusti on valehdellut vanhemmistaan? Oikeastaan lastensuojeluviranomaisilla on tuollaisessa tilanteessa kädet aika sidotut, koska lapsen omaa kertomusta pitää kuunnella ja jos lapis ei itse halua asua vanhempiensa kanssa, tarjota mahdollisuus johonkin muuhun järjestelyyn. Taaskin vaikea sanoa, mikä on oikeasti totuus. Kyllähän nuoren mielenterveysongelmatkin ovat joskus syy ottaa huostaan, vaikka vanhemmat oikeasti tekisivät kaikkensa.
[/quote]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mielenterveysongelmat ihan siinä missä vaikka murtunut sääriluu voi hyvällä syyllä johtaa siihen, että lapsi pitää sijoittaa kodin ulkopuolelle tai huostaanottaa. Tällöin kuitenkin syy ei saa olla sairaus sinänsä, vaan se, että vanhemmat eivät osaa tai jaksa huolehtia sairaasta lapsestaan. Ystäväperheeni tilanteessa ei todellakaan ollut kyse siitä, etteivätkö he olisi hoitaneet tilannetta hyvin.

Lastensuojelun toiminnassa oli paljon sellaista mikä ihmetytti. Suurin kysymys minulle oli se, että perheen kotioloja ei tarkastettu, eikä perheelle ehdotettu mitään vaihtoehtoja suhteen normalisoimiseksi. Hyviä toimenpiteitä minun mielestäni olisivat olleet ohjaus/keskustelu/terapia, joka tähtää vanhempien ja nuoren välisen kommunikaation ja tunneilmaston parantamiseen. Perhe aktiivisesti pyysi tällaista monta kertaa, mutta tällaista ei ole ollut mahdollista saada huostaanoton vaihtoehtona, eikä sen jälkeen.

Ei ole mitään järkeä huostaanottaa kapinoivaa nuorta hyvästä perheestä. Kapinoivan ja itsenäisyyteen kasvavan teinin yksi kehittymistehtävä on hyväksyä itsensä osana perhettään. Tässä tapauksessa lastensuojelu teki enemmän pahaa kuin hyvää, jos hyvää ollenkaan.
[/quote]

Jos vanhemmat ovat vastustaneet huostaanottoa, on asia ratkaistu hallinto-oikeudessa. Huostaanotto on viimesijainen toimenpide, jota ennen on pitänyt kokeilla avohuollon tukitoimia ja todeta ne riittämättömiksi.

On tainnut tuttavaperheeltä jäädä jotain kertomatta. Hallinto-oikeus ei päätä huostaanotoista teinin kiukuttelun perusteella.
[/quote]
Tuskin todellakaan ovat kaikkea edes ehtineet kertoa, joten tuollainen heitto 'jäänyt jotakin kertomatta' on tarkoitushakuinen tai yksinkertainen. Siksi toiseksi äiti on näyttänyt minulle lastensuojelun rekisterin merkinnät. Tunnen hänet lapsuudesta lähtien.

Ystäväperheeni tietää ja minä tiedän, että vanhempien vastustaessa huostaanottoasia käsitellään hallinto-oikeudessa. Tässäkin kohtaa lastensuojelun toiminta oli pöyristyttävää. Noin 17-vuotias oli sijoitettu sijaisperheeseen sen ajaksi, kun lastensuojelu pohti mitä tehdään. Perheelle kerrottiin, että nuori huostaanotetaan ja hänelle on jo valmiiksi varattu paikka toisessa perheessä, joka asuu kotikunnassa. Tällä järjestelyllä teini saisi asua perheessä ja käydä samaa lukiota kuin siihenkin asti. Kun perhe ilmaisi olevansa eri mieltä huostaanoton tarpeesta, heille kerrottiin että he voivat riidellä asiasta hallinto-oikeudessa. Nuorelle ei olisi järjestynyt perhesijoitusta tuoksi ajaksi, vaan hänet olisi sijoitettu laitokseen mahdollisesti jopa toiselle paikkakunnalle, jolloin koulunkäynti olisi vaarantunut. Vanhemmat saivat vain muutaman päivän aikaa miettiä, minkä aikana minäkin selvitin mitä hallinto-oikeus vaihtoehto tarkoittaisi. Se olisi mm.kestänyt niin kauan, että nuori olisi ollut jo lähes 18 kun päätös olisi tullut. Päätös olisi voinut olla mitä vaan, ja yleensä hallinto-oikeuden päätökset ovat viranomaisten tahdon mukaisia. Lisäksi oikeudenkäyntikulut olisivat olleet tälle perheelle suuri taakka. Ja koko sen ajan nuori olisi asunut laitoksessa ehkä kaukanakin kodistaan ja hyvin sujuneesta lukiostaan. Ihan sairas juttu.

Mä en tajua edelleenkään kontrollifriikkejä vanhempia. Ei kukaan OMISTA lapsiaan. Onhan se karua, ett kokeillaan alkoa jo ennen 18-vuoden rajapyykkia ja vielä jääden siitä kiinni. Silti epäilen, että kyllä siinä vanhemmassakin on vikaa, jos ei pysty dialogiseen keskusteluun tuon ikäisen kanssa. Mun nuoruudessa oli yksi tyttö jolla oli juuri tuollaiset älyttömän tiukat vanhemmat. Siis missään ei antani yhtään periksi oli kyse sitten kotiintuloajoista, poikaystävistä tai kenen kanssa saa hengailla ulkona (hyvää ja huonoa seuraa). Ja sen tytön rajojen kokeilu oli aivan hillutöntä. Jonkun aikaa se sitä sieti,mutta lopulta sille ei ollut mutään merkitystä mitä sen vanhemmat on mistäkin mieltä. Se oli se ja sama tuliko hän 10min vai kaksi päivää myöhässä kotiin. Seuraukset oli aina pahimmat mahdolliset (pitkä kotiaresti, puhelin pois yms.)
Itse olen koittanut olla pompottamatra lapsiani. Tottakai on rajat. Ja rangaistukset. Mutra niistä voi aina keskustella. Jos kymmenen vuotias soittaa kesäiltana, että saako tulla kotiin kello 20:30n kun on kiva leikki kesken, niin miksei saa? Vaikka kotiintuloaika olisikin ollut klo 20. Ainakin hän soitraa hyvissä ajoin ja kysyy lupaa. Iltatoimet alkaa vasta klo 21:30, kun koulua ei kesällä ole. Mutta tiedän, että on vanhempia, jotka ei periaatteesta anna sitä lupaa. Joiden perustelut on "koska minä sanon!" Ja, jotka luulee, että terkkari ja sossu kertoo kaikki lasta koskevat asiat heille siihen saakka kuin lapsi täyttää 18-vuotta. Ja heille varmaan tuleekin yllätyksenä, että 17-vuotias, lukiota käyvä tyttö päättää itse mitä häntä koskevia asioita viranomaiset kertoo. Ja että hänen ei olekaan enää pakko asua kotona, varsinkin jos kertoo kaikille ettei vanhempien kanssa kemiat kohtaa. Ja kukaan ei tuekaan vanhempia enää tässä vaiheessa. Ne välit siihen teiniin olisi pitänyt luoda jo vuosia aiemmin. Hyväksyä se, että lapsi kasvaa omana yksilönä ja omine mielipiteineen. Eikä ne aina mene yksiin, mutta kompromisseja pitää voida tehdä ja keskusteluyhteys säilyttää.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:23"]En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut. Kyse oli teinistä, joka hoiti lukion hyvin, mutta sekoili viikonloppuisin alkoholin kanssa. Vanhemmat pistivät kampoihin, teini suuttui ja meni valittamaan koulun kuraattorille 'hirviövanhemmistaan'. Teini oli myös jostakin saanut päähänsä, että kaupunki maksaa hänelle yksiön, kun hän täyttää 18v, joten hän pääsee yksin asumaan. Huostaanotto tapahtui, kun teini oli noin 17 ja nyt näyttää siltä, että kaupunki todella hankkii hänelle sen yksiönkin. Tässä tapauksessa koti ja vanhemmat olivat täysin kunnollisia, mutta teini 'pimahti'. Kummallista oli, ettei lastensuojelu käynyt heidän kotonaan, eikä lastensuojelu edes yrittänyt tehdä toimenpiteitä teinin ja vanhempien välejä olisi yritetty parantaa. Teini ottaa tällä hetkellä rusinat pullasta. Hengaa vanhempiensa luona, kun se hänen päivittäisiin reitteihinsä sopii ja huostaanottoperheessä, kun se sopii. Olen nähnyt häntä silloin tällöin viimeinen vuoden aikana, ja puheista päätellen hän on mennyt jollain tapaa sekaisin. Ihan kuin hänen todellisuuden tajunsa olisi järkkynyt.

Tätä kun on katsonut vuoden melko läheltä, niin puistattaa. Tästäkö me maksamme veroja? Ja tiesittehän senkin, että huostaanotettujen lasten vanhemmat maksavat elatusmaksua lapsestaan. Tässä tapauksessa se on törkeää. Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan.
[/quote]Oletko nyt ihan varma että huostaanotto ei tapahtunut vanhempien aloitteesta? Nuorten huostaanottojen suurin syy on päihteiden käyttö ja itsetuhoisuus. Ei kuulosta yhtään turhalta.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 14:53"]Mä en tajua edelleenkään kontrollifriikkejä vanhempia. Ei kukaan OMISTA lapsiaan. Onhan se karua, ett kokeillaan alkoa jo ennen 18-vuoden rajapyykkia ja vielä jääden siitä kiinni. Silti epäilen, että kyllä siinä vanhemmassakin on vikaa, jos ei pysty dialogiseen keskusteluun tuon ikäisen kanssa. Mun nuoruudessa oli yksi tyttö jolla oli juuri tuollaiset älyttömän tiukat vanhemmat. Siis missään ei antani yhtään periksi oli kyse sitten kotiintuloajoista, poikaystävistä tai kenen kanssa saa hengailla ulkona (hyvää ja huonoa seuraa). Ja sen tytön rajojen kokeilu oli aivan hillutöntä. Jonkun aikaa se sitä sieti,mutta lopulta sille ei ollut mutään merkitystä mitä sen vanhemmat on mistäkin mieltä. Se oli se ja sama tuliko hän 10min vai kaksi päivää myöhässä kotiin. Seuraukset oli aina pahimmat mahdolliset (pitkä kotiaresti, puhelin pois yms.)
Itse olen koittanut olla pompottamatra lapsiani. Tottakai on rajat. Ja rangaistukset. Mutra niistä voi aina keskustella. Jos kymmenen vuotias soittaa kesäiltana, että saako tulla kotiin kello 20:30n kun on kiva leikki kesken, niin miksei saa? Vaikka kotiintuloaika olisikin ollut klo 20. Ainakin hän soitraa hyvissä ajoin ja kysyy lupaa. Iltatoimet alkaa vasta klo 21:30, kun koulua ei kesällä ole. Mutta tiedän, että on vanhempia, jotka ei periaatteesta anna sitä lupaa. Joiden perustelut on "koska minä sanon!" Ja, jotka luulee, että terkkari ja sossu kertoo kaikki lasta koskevat asiat heille siihen saakka kuin lapsi täyttää 18-vuotta. Ja heille varmaan tuleekin yllätyksenä, että 17-vuotias, lukiota käyvä tyttö päättää itse mitä häntä koskevia asioita viranomaiset kertoo. Ja että hänen ei olekaan enää pakko asua kotona, varsinkin jos kertoo kaikille ettei vanhempien kanssa kemiat kohtaa. Ja kukaan ei tuekaan vanhempia enää tässä vaiheessa. Ne välit siihen teiniin olisi pitänyt luoda jo vuosia aiemmin. Hyväksyä se, että lapsi kasvaa omana yksilönä ja omine mielipiteineen. Eikä ne aina mene yksiin, mutta kompromisseja pitää voida tehdä ja keskusteluyhteys säilyttää.

[/quote]

Sinä et selvästikään tunne tätä perhettä.

Taas meni aiheen vierestä keskusteluksi, kun yhdellä anonyymilla on yksi melkein henkilökohtainen kokemus. Ei se mitään todista mihinkään suuntaan, jos on edes totta.

Tutulla yh:lla on 13 vuotias lapsi joka ei käy koulua, tupakoi ja juopottelee, mutta ei oteta huostaan.

Ei ole lastan asia tupakkaa poltella!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:14"]Kuullostaa kyllä uskomattomalta, mutta ehkä teinin kertomukset ovat olleet hyvin uskottavia. Ei ole ehkä missään vaiheessa edes väittänyt, että kotona olisi sellaisia silmiinpistäviä ongelmia, siksi ei kotikäyntiä. On voinut vaikka tarinoida vakavasta henkisestä väkivallasta ja että häntä rajoitetaan aivan kohtuuttomasti, ei muka koskaan pääse tapaamaan kavereita. Kuullostaa siltä, että teinillä on selkeitä mielenterveysongelmia ja osa näistä potilaista elää ihan omassa todellisuudessaan. Saattavat jopa alkaa uskoa omiin tarinoihinsa. Toisaalta on myös niitä oikeita hirviövanhempia, jotka osaavat viranomaisille esittee niin ihania... Vaikea tilanne. [/quote] Tällaista siellä taustalla on. Perhe kertoo, etteivät he tienneet, mitä teini puhui lastensuojeluun, eikä heille prosessin aikana näitä kertomuksia paljastettu. Perhe on jälkikäteen saanut käsiinsä lastensuojelun tekemät rekisterimerkinnät, joista on selvinnyt paljon asioita. Äiti on näyttänyt niitä minullekin. Mielestäni näissäkään merkinnöissä ei ole kovin vakavia asioita. Pahimmat on ne muutama kerta, kun vanhemmat ovat pitäneet lasta fyysisesti kiinni, jotta tämä ei pääse ryyppäämään. Olen itse yhden näistä tilanteista nähnyt. Eihän se kaunista katseltavaa ollut, mutta en ymmärrä mitä muuta vanhemmat olisivat tuolloin voineet tehdä. Nuoren tilanne ei myöskään ollut ollut tuollainen pitkään. Se oli kestänyt muutaman kuukauden. Minun vakaa näkemykseni on, että teinin tilanne olisi muuttunut hyväksi hyvinkin nopeasti. Lastensuojelun olisi pitänyt puhua nuorelle 'järkeä', ohjata häntä hyvään yhteyteen perheensä kanssa ja tarjota tukea koko perheelle. Uskon, että tällainen toiminta olisi myös ollut parasta mielenterveyden hoitamista nuorelle. Turvallisen, hyvän perheen rikkominen ei ole hyväksi kapinoivalle nuorelle.

[/quote]

Tästä tapauksesta tulee kyllä mieleen, että lastensuojelun olisi kuulunut asettua tukemaan vanhempien auktoriteettia. Sanoa, että he ovat oikeassa, ryyppääminen ei ole sinulle hyväksi eikä kuulu alaikäisen elämään muutenkaan.

Että seuraavasta kännäysreissusta saat kuukauden kotiarestia ja tarvittaessa turvaamme asian poliisivoimin. (Miksei näin voida tehdä - huostassakin lapsia voidaan pitää lukkojen takana, jos karkailevat tms.)