Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsia ei oteta huostaan turhaan!
16.11.2014 |
Mistä edes syntynyt moinen käsitys??? Lastensuojeluilmoitus ei myöskään tarkoita, että lapsi otettaisiin huostaan. Lastensuojeluviranomaiset vain juttelevat vanhempien kanssa tai käyvät kotona katsomassa, että kaikki on ok. Sosiaalinen mediahan on täynnä näitä juttuja, miten lapset on muka otettu huostaan ihan turhaan. Yleensä äidin kirjoittama kaunisteltu tunteisiin vetoava tarina siitä, miten rakastaa lapsiaan ja "ilkeät sossut" punoivat juonia, että saivat riistettyä lapset äidiltään. Lastensuojeluviranomaisten näkökulmaahan emme saa tietää vaitiolovelvollisuuden takia ja ikävää, että sitten ihmisille jää käsitys, että jotenkin mielivaltaisesti lapset vain otettaisiin huostaan normaaleista perheistä, missä kaikki hyvin.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:23"] En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut. ... Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan. [/quote] Ja välitkö eivät olleet pilalla jo siinä vaiheessa, kun nuori keksi mennä valittamaan kuraattorille hirviövanhemmista? [/quote] Välit eivät olleet nuorelle vahingolliset ennen lastensuojelun toimenpiteitä. Vanhemmat laittoivat bilettämiselle rajoja puhumalla, arestilla, takavarikoimalla kännykän/läppärin jne. Välit olivat juuri sellaiset kuin pitää ollakin: vanhemmat suojelivat lastaan alkoholin väärinkäytöltä ja vahingollisilta piireiltä, joihin hän halusi liittyä.
[/quote]
Tiesitkös, että laitoksissa ja huostaanottoperheissä noita rajoja katsotaan niin tiukasti, että olisi kintuilleen kusemista yrittää päästää huostaanotetuksi vain koska vanhemmat asettaa rajoja.
On kyllä todellakin todennäköistä, että tässä tarinassa on taas kerran jätetty muutamia juttuja kertomatta ja teini on pelännyt olla kotonaan, ja helpottunut kun on päässyt viimein pois.
[/quote]
Vai niin.
Oma lapseni on juuri saman tyyppinen kuin tuo yksi esimerkki tässä ketjussa. Halusi juoda, polttaa, olla viikonloppuja kavereiden luona ja mennä ja tulla mielensä mukaan. Kotona ei polteta eikä sitä hyväksytä.
Haettin apua, laadittiin säännöt, joita lapsen piti noudattaa seuraavaan sossutapaamiseen asti, mutta lapsi ei sääntöjä noudattanut. Lopulta lapsi sanoi kodin säännöistä suivaantuneena että asuu mieluummin lastenkodissa kuin kotona. Ei siinä sossut oikein muuta voineet tehdä kuin sijoittaa lapsi.
Sijoituspaikassa tupakanpolttoa ei valvottu ja nyt lapsi tupakoi vakituisesti. Sijoitetuille on lain mukaan maksettava viikkorahaa ja päihteisiinhän nämä rahat sitten menivät. Yksi juhannus oli lapsella mennyt hatkoilla, lähti huoltoasemakäynniltä naapurikuntaan ryyppäämään.
Lapsi meni muutaman kerran sijoituspaikkaan päihtyneenä, mutta sitä ei hänestä oltu aina huomattu. Vappuna ja Uutena vuotena ym nuoret puhallutettiin kun he tulivat takaisin sijoituspaikkaan, mutta ei jokaisen kaupunkipäivän yhteydessä tietenkään.
Sijoituspaikassa oli sääntö, että tupakka ei saa edes haista. Useamman kerran olin paikalla niin, että nuoret lähtivät jonossa ulos ja huusivat "käyn ulkona" ja ohjaajat sanoivat "joo" ja nuoret tulivat 5 min päästä takaisin. Kerran kun tupakka selvästi haisi, sanoin ohjaajalle, että täällähän ei saa tupakka edes haista. Ohjaaja käski nuorta menemään pesemään kädet!!!
Nuoret polttivat sijoituspaikan tontin ulkopuolella, ihan näkösällä, mutta eipä ohjaajia kiinnostanut.
[/quote]
Ainuita iloja tollasissa paikoissa se tupakka. Siitä ei pitäisi kyllä mieltänsä pahoittaa, ellei ole pahemman kerran kukkahattutäti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä minua nakertaa myöskin. Kun otetaan vielä se psykologinen näkökulma huomioon, että lapset otetaan huostaan synkistä tilanteista: ihmismieli on sopeutuvainen ja oikein syvällä kuopassa ollessa on vain se käsitys, että " hyvin se näinkin menee" ja vasta jälkiviisaudella tajuaa, miten hirveää se aika oli oikeasti. Ja ihmisillä on suojarefleksi, eli kaikkein ikävimmät asiat päätyvät maton alle tukahdutetuiksi. Näiden vanhempien "koskettavat" tarinat ottavat minun silmääni siksi, että suurempaa itsepetosta harvemmin näkee. Ollaan niin korvia myöten rakastuneita lapsiin ja kaikki oli niin hyvin. Eivät sossut mielivaltaisesti hyöki ohikulkijoiden kimppuun ja raahaa lapsia pois vailla syytä.
Kamalin tapaus oli varmaan tämä, kun isä koki tarpeelliseksi kuvata, kun sitä " rakasta" lasta viedään pois. Ei halausta tai edes "soitan, otan yhteyttä, pärjää" vaan " nii tässä nyt taas näin niitä lapsia vaan viedään ihan syyttä suotta"....
Mäkin olen miettinyt, että se on vanhemmalle itselleenkin niin rankka paikka myöntää, ettei olekaan ihan kykenevä vanhemmaksi, että helpompi vain kieltää asia ja leimata sossut niiksi pahoiksi, jotka veivät lapset turhaan. Kyllä minä ainakin katsoisin peiliin siinä tilanteessa. Moni ei varmaan edes tajua, että kotona asiat olleet vinksallaan. Ehkä nämä vanhemmat ovat itsekin kasvaneet perheessä, joissa ei koskaan siivota, eikä ole oikein mitään syötävää, lapsilla likaiset vaatteet... Jossain vaiheessa vain se ketju pitää saada katkaistua, ettei heidänkin lapsistaan tulisi samanlaisia omia lapsiaan kohtaan. Kyllä niitä perus arjen taitoja ja elämänhallintaa voi opetella. Toi on kyllä järkyttävää toi kuvaaminen, että "tässä kuvaan nyt todistusaineistoa oman selustani tueksi, viis lapsista". Huhhuh.
En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut. Kyse oli teinistä, joka hoiti lukion hyvin, mutta sekoili viikonloppuisin alkoholin kanssa. Vanhemmat pistivät kampoihin, teini suuttui ja meni valittamaan koulun kuraattorille 'hirviövanhemmistaan'. Teini oli myös jostakin saanut päähänsä, että kaupunki maksaa hänelle yksiön, kun hän täyttää 18v, joten hän pääsee yksin asumaan. Huostaanotto tapahtui, kun teini oli noin 17 ja nyt näyttää siltä, että kaupunki todella hankkii hänelle sen yksiönkin. Tässä tapauksessa koti ja vanhemmat olivat täysin kunnollisia, mutta teini 'pimahti'. Kummallista oli, ettei lastensuojelu käynyt heidän kotonaan, eikä lastensuojelu edes yrittänyt tehdä toimenpiteitä teinin ja vanhempien välejä olisi yritetty parantaa. Teini ottaa tällä hetkellä rusinat pullasta. Hengaa vanhempiensa luona, kun se hänen päivittäisiin reitteihinsä sopii ja huostaanottoperheessä, kun se sopii. Olen nähnyt häntä silloin tällöin viimeinen vuoden aikana, ja puheista päätellen hän on mennyt jollain tapaa sekaisin. Ihan kuin hänen todellisuuden tajunsa olisi järkkynyt.
Tätä kun on katsonut vuoden melko läheltä, niin puistattaa. Tästäkö me maksamme veroja? Ja tiesittehän senkin, että huostaanotettujen lasten vanhemmat maksavat elatusmaksua lapsestaan. Tässä tapauksessa se on törkeää. Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan.
Lapsia ei todellakaan oteta helposti huostaan. Mullakin kesti pitkään, ennenkuin pääsin kersasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesta mediasta haetaan tietenkin sympatiaa. Ja jostain syystä näitä "lapset otettiin turhaan huostaan" tapauksia haluaa vanhemmat kovasti selitellä ja julistaa oikeasti olevansa hyviä vanhempia, mutta jotkut kateelliset naapurit vaan tehtailee lastensuojeluilmoituksia ihan turhaan. No joo, miksi noita pitää sitten ympäriinsä selitellä jos kerran hyviä vanhempia ovat ja lastensuojeluilmoitukset ja huostaanotot turhia?
Usein myös näissä mediassa käsiteltävissä lastensuojelutapauksissa on joku lastensuojelun huomautus tai kirjaus otettu ihan tahallaan pois alkuperäisestä asiayhteydestään. Esim. juuri nämä "koti ei sisustettu lapselle sopivaksi" tai "makaronilaatikon teko ei suju". Ysinäänhän noi kuullostavat ihan typeriltä syiltä, mutta todennäköisetsi tuota ensimmäistä lausetta oli virallisissa papereissa jatkettu: "Kotona ei huonekaluja, ei verhoja, lapsella pieni likainen patja ja pieni viltti, ei leluja". Tai ehkä makaronilaatikon tekijän tapauksessa: "Raaka liha ja keittämätön makaroni sekoitettu ja laitettu uuniin, ei edes alkeellisia ruoanlaittotaitoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:23"]
En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut.
...
Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan.
[/quote]
Ja välitkö eivät olleet pilalla jo siinä vaiheessa, kun nuori keksi mennä valittamaan kuraattorille hirviövanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ollut tuo teini, joka ne välit pilasi, jos tuolla tavalla ihan harkitusti on valehdellut vanhemmistaan? Oikeastaan lastensuojeluviranomaisilla on tuollaisessa tilanteessa kädet aika sidotut, koska lapsen omaa kertomusta pitää kuunnella ja jos lapis ei itse halua asua vanhempiensa kanssa, tarjota mahdollisuus johonkin muuhun järjestelyyn. Taaskin vaikea sanoa, mikä on oikeasti totuus. Kyllähän nuoren mielenterveysongelmatkin ovat joskus syy ottaa huostaan, vaikka vanhemmat oikeasti tekisivät kaikkensa.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:23"]
En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut.
...
Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan.
[/quote]
Ja välitkö eivät olleet pilalla jo siinä vaiheessa, kun nuori keksi mennä valittamaan kuraattorille hirviövanhemmista?
[/quote]
Välit eivät olleet nuorelle vahingolliset ennen lastensuojelun toimenpiteitä. Vanhemmat laittoivat bilettämiselle rajoja puhumalla, arestilla, takavarikoimalla kännykän/läppärin jne. Välit olivat juuri sellaiset kuin pitää ollakin: vanhemmat suojelivat lastaan alkoholin väärinkäytöltä ja vahingollisilta piireiltä, joihin hän halusi liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:34"]Eiköhän se ollut tuo teini, joka ne välit pilasi, jos tuolla tavalla ihan harkitusti on valehdellut vanhemmistaan? Oikeastaan lastensuojeluviranomaisilla on tuollaisessa tilanteessa kädet aika sidotut, koska lapsen omaa kertomusta pitää kuunnella ja jos lapis ei itse halua asua vanhempiensa kanssa, tarjota mahdollisuus johonkin muuhun järjestelyyn. Taaskin vaikea sanoa, mikä on oikeasti totuus. Kyllähän nuoren mielenterveysongelmatkin ovat joskus syy ottaa huostaan, vaikka vanhemmat oikeasti tekisivät kaikkensa.
[/quote]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mielenterveysongelmat ihan siinä missä vaikka murtunut sääriluu voi hyvällä syyllä johtaa siihen, että lapsi pitää sijoittaa kodin ulkopuolelle tai huostaanottaa. Tällöin kuitenkin syy ei saa olla sairaus sinänsä, vaan se, että vanhemmat eivät osaa tai jaksa huolehtia sairaasta lapsestaan. Ystäväperheeni tilanteessa ei todellakaan ollut kyse siitä, etteivätkö he olisi hoitaneet tilannetta hyvin.
Lastensuojelun toiminnassa oli paljon sellaista mikä ihmetytti. Suurin kysymys minulle oli se, että perheen kotioloja ei tarkastettu, eikä perheelle ehdotettu mitään vaihtoehtoja suhteen normalisoimiseksi. Hyviä toimenpiteitä minun mielestäni olisivat olleet ohjaus/keskustelu/terapia, joka tähtää vanhempien ja nuoren välisen kommunikaation ja tunneilmaston parantamiseen. Perhe aktiivisesti pyysi tällaista monta kertaa, mutta tällaista ei ole ollut mahdollista saada huostaanoton vaihtoehtona, eikä sen jälkeen.
Ei ole mitään järkeä huostaanottaa kapinoivaa nuorta hyvästä perheestä. Kapinoivan ja itsenäisyyteen kasvavan teinin yksi kehittymistehtävä on hyväksyä itsensä osana perhettään. Tässä tapauksessa lastensuojelu teki enemmän pahaa kuin hyvää, jos hyvää ollenkaan.
Kuullostaa kyllä uskomattomalta, mutta ehkä teinin kertomukset ovat olleet hyvin uskottavia. Ei ole ehkä missään vaiheessa edes väittänyt, että kotona olisi sellaisia silmiinpistäviä ongelmia, siksi ei kotikäyntiä. On voinut vaikka tarinoida vakavasta henkisestä väkivallasta ja että häntä rajoitetaan aivan kohtuuttomasti, ei muka koskaan pääse tapaamaan kavereita. Kuullostaa siltä, että teinillä on selkeitä mielenterveysongelmia ja osa näistä potilaista elää ihan omassa todellisuudessaan. Saattavat jopa alkaa uskoa omiin tarinoihinsa. Toisaalta on myös niitä oikeita hirviövanhempia, jotka osaavat viranomaisille esittee niin ihania... Vaikea tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:34"]Eiköhän se ollut tuo teini, joka ne välit pilasi, jos tuolla tavalla ihan harkitusti on valehdellut vanhemmistaan? Oikeastaan lastensuojeluviranomaisilla on tuollaisessa tilanteessa kädet aika sidotut, koska lapsen omaa kertomusta pitää kuunnella ja jos lapis ei itse halua asua vanhempiensa kanssa, tarjota mahdollisuus johonkin muuhun järjestelyyn. Taaskin vaikea sanoa, mikä on oikeasti totuus. Kyllähän nuoren mielenterveysongelmatkin ovat joskus syy ottaa huostaan, vaikka vanhemmat oikeasti tekisivät kaikkensa.
[/quote]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että mielenterveysongelmat ihan siinä missä vaikka murtunut sääriluu voi hyvällä syyllä johtaa siihen, että lapsi pitää sijoittaa kodin ulkopuolelle tai huostaanottaa. Tällöin kuitenkin syy ei saa olla sairaus sinänsä, vaan se, että vanhemmat eivät osaa tai jaksa huolehtia sairaasta lapsestaan. Ystäväperheeni tilanteessa ei todellakaan ollut kyse siitä, etteivätkö he olisi hoitaneet tilannetta hyvin.
Lastensuojelun toiminnassa oli paljon sellaista mikä ihmetytti. Suurin kysymys minulle oli se, että perheen kotioloja ei tarkastettu, eikä perheelle ehdotettu mitään vaihtoehtoja suhteen normalisoimiseksi. Hyviä toimenpiteitä minun mielestäni olisivat olleet ohjaus/keskustelu/terapia, joka tähtää vanhempien ja nuoren välisen kommunikaation ja tunneilmaston parantamiseen. Perhe aktiivisesti pyysi tällaista monta kertaa, mutta tällaista ei ole ollut mahdollista saada huostaanoton vaihtoehtona, eikä sen jälkeen.
Ei ole mitään järkeä huostaanottaa kapinoivaa nuorta hyvästä perheestä. Kapinoivan ja itsenäisyyteen kasvavan teinin yksi kehittymistehtävä on hyväksyä itsensä osana perhettään. Tässä tapauksessa lastensuojelu teki enemmän pahaa kuin hyvää, jos hyvää ollenkaan.
[/quote]
Jos vanhemmat ovat vastustaneet huostaanottoa, on asia ratkaistu hallinto-oikeudessa. Huostaanotto on viimesijainen toimenpide, jota ennen on pitänyt kokeilla avohuollon tukitoimia ja todeta ne riittämättömiksi.
On tainnut tuttavaperheeltä jäädä jotain kertomatta. Hallinto-oikeus ei päätä huostaanotoista teinin kiukuttelun perusteella.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:14"]Kuullostaa kyllä uskomattomalta, mutta ehkä teinin kertomukset ovat olleet hyvin uskottavia. Ei ole ehkä missään vaiheessa edes väittänyt, että kotona olisi sellaisia silmiinpistäviä ongelmia, siksi ei kotikäyntiä. On voinut vaikka tarinoida vakavasta henkisestä väkivallasta ja että häntä rajoitetaan aivan kohtuuttomasti, ei muka koskaan pääse tapaamaan kavereita. Kuullostaa siltä, että teinillä on selkeitä mielenterveysongelmia ja osa näistä potilaista elää ihan omassa todellisuudessaan. Saattavat jopa alkaa uskoa omiin tarinoihinsa. Toisaalta on myös niitä oikeita hirviövanhempia, jotka osaavat viranomaisille esittee niin ihania... Vaikea tilanne.
[/quote]
Tällaista siellä taustalla on. Perhe kertoo, etteivät he tienneet, mitä teini puhui lastensuojeluun, eikä heille prosessin aikana näitä kertomuksia paljastettu. Perhe on jälkikäteen saanut käsiinsä lastensuojelun tekemät rekisterimerkinnät, joista on selvinnyt paljon asioita. Äiti on näyttänyt niitä minullekin. Mielestäni näissäkään merkinnöissä ei ole kovin vakavia asioita. Pahimmat on ne muutama kerta, kun vanhemmat ovat pitäneet lasta fyysisesti kiinni, jotta tämä ei pääse ryyppäämään. Olen itse yhden näistä tilanteista nähnyt. Eihän se kaunista katseltavaa ollut, mutta en ymmärrä mitä muuta vanhemmat olisivat tuolloin voineet tehdä. Nuoren tilanne ei myöskään ollut ollut tuollainen pitkään. Se oli kestänyt muutaman kuukauden. Minun vakaa näkemykseni on, että teinin tilanne olisi muuttunut hyväksi hyvinkin nopeasti. Lastensuojelun olisi pitänyt puhua nuorelle 'järkeä', ohjata häntä hyvään yhteyteen perheensä kanssa ja tarjota tukea koko perheelle. Uskon, että tällainen toiminta olisi myös ollut parasta mielenterveyden hoitamista nuorelle. Turvallisen, hyvän perheen rikkominen ei ole hyväksi kapinoivalle nuorelle.
Mun sisko aikanaan halusi koulukotiin ja lintsasi koulusta! Äiti sai puhuttu siskolle järkeä ja meillä oli kyllä hyvä perhe ja aivan ihana äiti. Mun sisko luuli varmaan et pääsee johonkin seikkailuun. Joskus teini voi olla se ongelmallinen ja suhteellisuudentaju häviää. Mieheni on asunut lastenkodissa ja kyllä ne hankkii sen yksiön asukeilleen.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:48"]
Olen eri mieltä. t. huostaanotettu teini
[/quote]
Kerrotko lisää?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:23"]
En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut.
...
Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan.
[/quote]
Ja välitkö eivät olleet pilalla jo siinä vaiheessa, kun nuori keksi mennä valittamaan kuraattorille hirviövanhemmista?
[/quote]
Välit eivät olleet nuorelle vahingolliset ennen lastensuojelun toimenpiteitä. Vanhemmat laittoivat bilettämiselle rajoja puhumalla, arestilla, takavarikoimalla kännykän/läppärin jne. Välit olivat juuri sellaiset kuin pitää ollakin: vanhemmat suojelivat lastaan alkoholin väärinkäytöltä ja vahingollisilta piireiltä, joihin hän halusi liittyä.
[/quote]
Tulee muuten oma nuoruus mieleen: 17-vuotias on melkein aikuinen. Siinä vaiheessa rajojen asettelu ja arestit eivät enää riitä. Vie lopunkin luottamuksen ja aiheuttaa kapinaa, kun takavarikoidaan 17-vuotiaalra kännykkä yms. Eikä sossu voi mitään tuon ikäiselle. Oppivelvollisuys on suoritettu ja ikätasoisesti voi päättää asioistaan. Itse asuin tuon ikäisenä jo omassa kodissa. Sisko muutti 16-vuotiaana. Vanhempiin oli hyvät välit ja he ohjasivat ja auttoivat minua elämän alkuun mm.opiskelussa, rahankäytössä jne. Eivät todellakaan seisseet alkomittarin kanssa rappukäytävän ovella viikonloppuisin! Siihen mennessä oli kaikki tarpeelliset eväät jo annettu. Minuun luotettiin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:23"] En tiedä kuinka yleistä se on, mutta turhia huostaanottoja kyllä tapahtuu. Ystäväpiirissäni on tälläinen tapahtunut. ... Mielestäni lastensuojelu on pilannut tuon nuoren ja hänen vanhempiensa välit pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan. [/quote] Ja välitkö eivät olleet pilalla jo siinä vaiheessa, kun nuori keksi mennä valittamaan kuraattorille hirviövanhemmista? [/quote] Välit eivät olleet nuorelle vahingolliset ennen lastensuojelun toimenpiteitä. Vanhemmat laittoivat bilettämiselle rajoja puhumalla, arestilla, takavarikoimalla kännykän/läppärin jne. Välit olivat juuri sellaiset kuin pitää ollakin: vanhemmat suojelivat lastaan alkoholin väärinkäytöltä ja vahingollisilta piireiltä, joihin hän halusi liittyä.
[/quote]
Tiesitkös, että laitoksissa ja huostaanottoperheissä noita rajoja katsotaan niin tiukasti, että olisi kintuilleen kusemista yrittää päästää huostaanotetuksi vain koska vanhemmat asettaa rajoja.
On kyllä todellakin todennäköistä, että tässä tarinassa on taas kerran jätetty muutamia juttuja kertomatta ja teini on pelännyt olla kotonaan, ja helpottunut kun on päässyt viimein pois.
[/quote]
Vai niin.
Oma lapseni on juuri saman tyyppinen kuin tuo yksi esimerkki tässä ketjussa. Halusi juoda, polttaa, olla viikonloppuja kavereiden luona ja mennä ja tulla mielensä mukaan. Kotona ei polteta eikä sitä hyväksytä.
Haettin apua, laadittiin säännöt, joita lapsen piti noudattaa seuraavaan sossutapaamiseen asti, mutta lapsi ei sääntöjä noudattanut. Lopulta lapsi sanoi kodin säännöistä suivaantuneena että asuu mieluummin lastenkodissa kuin kotona. Ei siinä sossut oikein muuta voineet tehdä kuin sijoittaa lapsi.
Sijoituspaikassa tupakanpolttoa ei valvottu ja nyt lapsi tupakoi vakituisesti. Sijoitetuille on lain mukaan maksettava viikkorahaa ja päihteisiinhän nämä rahat sitten menivät. Yksi juhannus oli lapsella mennyt hatkoilla, lähti huoltoasemakäynniltä naapurikuntaan ryyppäämään.
Lapsi meni muutaman kerran sijoituspaikkaan päihtyneenä, mutta sitä ei hänestä oltu aina huomattu. Vappuna ja Uutena vuotena ym nuoret puhallutettiin kun he tulivat takaisin sijoituspaikkaan, mutta ei jokaisen kaupunkipäivän yhteydessä tietenkään.
Sijoituspaikassa oli sääntö, että tupakka ei saa edes haista. Useamman kerran olin paikalla niin, että nuoret lähtivät jonossa ulos ja huusivat "käyn ulkona" ja ohjaajat sanoivat "joo" ja nuoret tulivat 5 min päästä takaisin. Kerran kun tupakka selvästi haisi, sanoin ohjaajalle, että täällähän ei saa tupakka edes haista. Ohjaaja käski nuorta menemään pesemään kädet!!!
Nuoret polttivat sijoituspaikan tontin ulkopuolella, ihan näkösällä, mutta eipä ohjaajia kiinnostanut.
[/quote]
Oletko ilmoittanut eteenpäin tuosta paikasta? Ei kyllä nyt ihan kuulosta siltä, mitä sen pitäisi olla.