Lue keskustelun säännöt.
Voisiko humanisti vain luistella läpi yliopiston..?
25.09.2021 |
Olen kolmannen vuoden yliopisto-opiskelija, ja jo ensimmäisen vuoden opintojen aikana minulle iski jäätävä lorvikatarri. En jaksaisi opiskella yhtään.
Opiskelen äikän maikaksi, ja tähän asti kurssit (ja ensimmäinen harjoittelukin) ovat olleet oikeastaan superhelppoja. Olen kyllä lukenut materiaalit ja tehnyt ryhmä- ja paritöissä osani, mutta vähän juosten kusten. Erityisesti kirjallisuuden kursseilla olen vain luottanut siihen, että osaan varmaan kirjoittaa. Tähän mennessä olen saanut yhden kolmosen, muut nelosia ja vitosia.
Tuntuu kuitenkin, että mitään ei ole jäänyt käteen (paitsi siitä harjoittelusta, se oli opettavaista ja kivaa). Teen niin toisella kädellä, etten oikeastaan kamalasti muista, mitä olen tehnyt.
Voinko vain luistella yliopiston loppuun..? Panostaa sitten kandiin ja tietenkin graduun?
Voiko yliopistoa edes läpäistä näin kunnianhimottomasti?
Kuka työnantaja sitä saa koskaan tietää..?
Onko muita, jotka eivät jaksa tai ole jaksaneet kauheasti panostaa yliopisto-opintoihin?
Kommentit (26)
Olen FM pääaineena musiikkitiede. Vain graduun tarvitsi vähän panostaa. Muu hoitui sillä, että osasi tuottaa sopivasti sanoja paperille ja pienissä määrin nuotteja viivastolle. Ei vaatinut kuin vähän perslihaksia viimeisenä iltana ennen palautuspäivää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässähän se todellinen oppi vasta alkaa.
No ei opettajilla. Siellä ainoa haaste on oppilaiden kohtaaminen. Muu opetussuunnitelman mukaan.
Järkyttävää jos on noin.
Mitä kuvittelit? Ades-abla-allat opittiin itsekin jo yläkoulussa. Äidinkielen opettajan ainoat haasteet ovat juurikin oppilaiden kohtaamisessa.
Kai sitä äikänopenkin nyt vähän pitää edes kirjallisuutta ja nykykulttuuria seurata, se muuttuu koko ajan. Ei kai äikkä pelkkää kielioppia ole.
Aika pitkälti on. Vain lukion muutamalla kurssilla vähän enemmän syvennytään kirjallisuuteen. Ei siihenkään tarvitse mitään syväluotaavaa perehtymistä. Ihan iltasanomat riittää, että pysyy tarpeeksi kartalla.
Teologisessa sluibailu tarkoitti sitä, että lintsasi kaikilta luennoilta ja ryhmätöistä, luki tenttiin edellisenä iltana eikä päässyt läpi, ja opinnot venyi kymmenvuotisiksi kunnes lopulta luovutettiin. Jos osallistui luennoille ja ryhmätöihin ja pääsi läpi tenteistä niin bueno.
Mun mielestä kuulostat ihan riittävän ahkeralta. Jos haluat äikänopettajaksi, mikään aloituksessasi ei viittaa siihen, etteikö susta tulisi hyvä sellainen.
Niin ja edellinen jatkaa vielä, että oppi saattaa kertyä päähän myös vähän silleen huomaamatta. Esim. alalle ominainen sanasto ja tieteellinen metodologia omaksutaan usein sillä tavalla. Olet siis saattanut oppia enemmän kuin ymmärrätkään.
Kulttuurintutkimuksessa (folkloristiikka ja uskontotiede) ainakin puolet kursseista oli itseopiskeltavia kirjatenttejä. Maisterivaiheessa etenkin oli hirveät määrät kirjatenttejä. Eli ihan vasemmalla kädellä ei päässyt läpi, mutta sopivalla lukutekniikalla jäi hyvin aikaa muulle elämälle. En siis ihan hirveästi nähnyt vaivaa.
Tästä oli kyllä vähän ongelmia gradun kanssa. Kirjallisuutta oli yllättävän vaikea löytää, kun ei ollut oikein tuntumaa siihen oman alan kirjallisuuteen. Huonosta gradusta huolimatta keskiarvo oli yli 3, eli sama se enää tässä vaiheessa.
Kai sitä äikänopenkin nyt vähän pitää edes kirjallisuutta ja nykykulttuuria seurata, se muuttuu koko ajan. Ei kai äikkä pelkkää kielioppia ole.