Saatteko te muut asiatonta/huonoa kohtelua ulkonäkönne takia?

Olen kunnollinen, työssäkäyvä äiti enkä käytä muita päihteitä kuin kahvia. Olemukseni kuitenkin huutaa muuta, tiedostan sen. En meikkaa vaikka silmänaluseni ovat synnynnäisesti mustat, minulla on pitkät luonnokiharat yleensä auki eikä kyse oli mistään filmitähtikiharoista vaan vaikutelma on pikemminkin luokkaa rölli, pukeudun huppareihin ja legginseihin ja maihareihin. Mieheni nauraa, että olen ensimmäinen hänen tuntemansa nainen joka käyttää vaatteensa puhki. Lisäksi minulla on edelleen 20 vuotta sitten otetut nenäkoru ja kaulatatuointi.
Viihdyn tälläisenä, mutta ikävä kyllä ihmisillä on ennakkoluuloja ja tiedän monien säälivän lapsiani kun heillä on tälläinen äiti. Varmaan miestäni säälitään.
Joudun myös välillä obgelmiin vartijoiden kanssa ulkonäköni takia, mm. kerran apteekissa vartija tuli kovistelemaan kun luuli minun olevan aineissa vaikka olin juuri tullut hammaslääkäristä ja puoli suuta oli puuduksissa, koetin ostaa särkylääkettä ja sitten jouduin melkein koppiin istumaan narkkina! Samoin ruokakaupassa kassa jälkeen on vartija tullut kyselemään jostain huulipunasta vaikka en ollut käynyt meikkihyllyä lähelläkään.
Ja nuorimma lapseni päiväkodista tehtiin lasu (joka todettiin aiheettomaksi), muutenkin tuntui että miehelle siellä oltiin mielinkielin ja minua kohtaan suorastaan vihamielisiä. Minulla on kolme lasta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun varhaiskasvatuksen työntekijät tekivät olettamuksia ulkonäköni perusteella ja päättivät, että olen huono äiti jota voi kohdella kuin kasaa pas kaa.

Toki, voisin laittaa huulipunaa ja ostaa farkut mutta miksi ihmeessä kun ne legginsit joissa on polvissa reikiä ovat mukavammat ja huulipuna lähtisi samatien pois kun joisin kahvia. Meikkaaminen on aikaa vievä, turha rituaali josta luovuin lukiossa eikä ikävä ole tullut.