Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä teette päivisin noin 1-vuotiaiden kanssa?

Vierailija
13.11.2014 |

Alkaa kyllästyttämään puistossa käynti, kun lapsi ei edes vielä kävele.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerhot ja kaverit

Vierailija
2/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mitään. Tuntuu että pää hajoaa tänne kotiin, kaikki päivät samanlaisia. Asutaan täällä korvessa ja mies autolla töissä. Ulkoillaan sään mukaan, teen kotityöt ja leikitään sisällä vähän jotain mitä nyt milloinkin. Siinäpä se. Pakko olis töihin päästä ettei järki lähde ihan lopullisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aiemkin tein aina uuden lapsen, mutta nyt lapsia on kolme, niin en enää viittis. Toisaalta, ei tässä nyt niin tylsää ehdi olemaankaan kuin yhden lapsen kanssa.

Vierailija
4/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en edes tiedä, mitä tuon 1 vuotiaan kanssa leikkisi. Kertokaa viisaammat. ap

Vierailija
5/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksivuotiashan on aika rasittavassa iässä; toisaalta vielä vauveli, toisaalta jo melkoinen termiitti ja huomionhakija. Kaikki menee vielä suuhun, itsesuojeluvaistoa ei ole ollenkaan ja mihinkään ei lapsi osaa oikein keskittyä pitemmäksi aikaa. 

 Itse aikanaan laiskana äitinä kerhoilin ankarasti juuri siksi, että kerhon ajan yksivuotias tapitti silmät selällään muita lapsia ja oli sitten hälinästä niin väsähtänyt että nukahti heti rattaisiin pitkille päikkäreille kun lähdimme kotiin. Kotona yritin kovasti olla virikkeellinen äiti ja annoin lapsen maalailla (tein itse värit viilistä ja marjamehuista) ja lauleskelin ja tanssin lapsen kanssa, mutta eihän sitä sotkua ja lapsen hyppyyttämistä nyt kukaan jaksa kovin kauaa. Nykyään kun katson kuvia joissa esikoinen vetelee kaksin käsin värjättyä viiliä suuhunsa mietin että mikähän järki tuossakin oli, mutta saihan se ajan kulumaan ja olihan lapsella todistetusti ihan hauskaakin.;)

Koeta kestää, kohta lapsi oppii jo kunnolla leikkimään ja kommunikoimaankin paremmin. 

Vierailija
6/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä n. 1 v. lapsi leikkii leluillaan monta tuntia, ja itse seuraan vierestä. Toki surffaan netissä tms samalla. Välillä tulee syliin ja jutellaan/ leikitään yhdessä. Ei minusta lapsi tarvitse jatkuvaa ohjelmatoimistoa, vaan saa puuhailla ja tutkia ympäristöään, kuitenkin aikuinen saatavilla. Aika leppoisaa minusta 1 v kanssa elo :). Myös kärrytellään, ja käydään joskus puistossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aamulla heräillään, syödään aamupalaa ja mennään vielä pariksi tunniksi unten mailla. Sitten noustaan uudestaan ja leikitään leluilla (vauva leikkii, minä luen lehteä tai täytän ristikkoa). Luetaan yhdessä kirjoja paljon. Sitten tehdään kotihommia, vauva konttailee siellä seassa. Syöminen ja päiväunet. Myöhemmin mennään ehkä kävelylle tai pihaan leikkimään. Kun isä tulee töistä, lykkään vauvan isän niskoille ja alan katsoa poksista ohjelmiani.

Vierailija
8/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on 1v3kk lapsi. Aamuisin on aamupuuro, pottaharjoittelu, aamupesut, omat aamuhommat. Sitten käydän lenkillä rattailla, jos hyvä sää. Tähän aikaan vuodesta en viitsi puistossa käydä, kun lapsi ei osaa mitään siellä tehdä. Sitten kotona laitan piirretyt pyörimään ja teen itse samalla ruoan. Sitten syödään, potalle ja päiväunille. Lapsi nukkuu puolitoista tuntia, jolloin minulla omaa aikaa. Sitten leikkimistä ja lukemista yhdessä, välipala, potalle ja taas leikkiä. Sitten piirretyt pyörimään ja teen iltaruoan. Sitten mies tulee jo kotiin ja iltaisin osallistuu myös lapsen hoitoon.

Ei tosiaan mitään ihmeellistä tehdä päivisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

minusta 1v3kk ikäiselle ei piirretyt kuulu monesti päivässä.. 

Vierailija
10/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:33"]

Mulla on 1v3kk lapsi. Aamuisin on aamupuuro, pottaharjoittelu, aamupesut, omat aamuhommat. Sitten käydän lenkillä rattailla, jos hyvä sää. Tähän aikaan vuodesta en viitsi puistossa käydä, kun lapsi ei osaa mitään siellä tehdä. Sitten kotona laitan piirretyt pyörimään ja teen itse samalla ruoan. Sitten syödään, potalle ja päiväunille. Lapsi nukkuu puolitoista tuntia, jolloin minulla omaa aikaa. Sitten leikkimistä ja lukemista yhdessä, välipala, potalle ja taas leikkiä. Sitten piirretyt pyörimään ja teen iltaruoan. Sitten mies tulee jo kotiin ja iltaisin osallistuu myös lapsen hoitoon.

Ei tosiaan mitään ihmeellistä tehdä päivisin.

[/quote]

Puistossa ei minun mielestäni tarvitse kauheasti osata. Meillä on samanikäinen ja puistossa kyllä touhutaan joka päivä; keinutaan, lasketaan liukumäkeä, pyöritään karusellissa ja leikitään hiekkalaatikolla (nyt tosin on ollut niin märkää, ettei se ole niin miellyttävää). Suosittelen kyllä, se on piristävää myös lapselle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
13.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo oli kyllä tosi rasittava ikä! Meillä poika oli 1v huhti-toukokuussa ja vaikka ei kävellyt, viihtyi kuitenkin puistossa hiekkalaatikolla ja liukumäessä. Lisäksi harjoitteli duploilla leikkimistä, innostui piirtämisestä ja maalaamisesta (sormilla ja pensselein) ja alkoi hoitaa pehmolelujaan. Kirjoja oli kiva kuunnella ja niitä luettiinkin PALJON, ostin sen soivan laulukirjan ja yhden toisen äänikirjan ja biiden kanssa ipana viihtyi hetken itsekseenkin. Kerran viikossa kävimme muskarissa ja jumpassa, ja kävimme kylässä parilla muulla vanhempi-lapsi -parilla.

Elämä helpottui kovasti kun poika täytti 1v2kk ja oppi kävelemään ja leikit alkoivat kiinnostaa ihan eri lailla kun taidot kehittyivät. Alkoi leikkiä autotalolla ja pallolla ja potkutella potkumopoa. Nyt ollaan tehty paljon metsäretkiä kun osaa itse kävellä ja esim. kaupassa saa kulumaan kunnon tovin jos antaa itse työntää kärryjä. ;)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän kahdeksan