Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan erityislapsen vanhempi koskaan toipunut surusta?
24.09.2021 |
Olen ex-erityislapsi, nykyinen erityisaikuinen. Vanhempani eivät ole vieläkään päässeet etenemään surutyössään. He edelleenkin kieltävät diagnoosini. Kun esim. joku sukulainen kysyy minusta jotain, vanhempieni ääni on tuskaa täynnä, ja kuulostaa ihan siltä kuin olisin kuollut.
Onko kukaan erityislapsen vanhempi koskaan toipunut surusta?
Kommentit (5)
Hetkeäkään en ole tuntenut surua lasten erityisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni erityislapsi enkä ole koskaan sitä pitänyt erityisenä. On vaan erilainen ja tänne maailmaan mahtuu 6 miljardia erilaista ihmistä niin kuin sinäkin, ap!
Ja sinä Ap, olet ihan ok ja huippu yksilö. Ihanaa ettei kaikki olla samanlaisia.
Parempi vaan ettei kuulu miljardien massaan.
Suru tai ennemminkin alakulo tulee ja menee tilanteiden mukaan. Eniten masennusta aiheuttaa pelko väliinputoamisesta sen takia, että työnantajat aliarvioi nuoren kykyä selviytyä tehtävistä, koska fyysiset ominaisuudet on vähän puutteelliset. Ei anneta mahdollisuutta osoittaa, mihin pystyy.
Alue: Aihe vapaa
Olen hyväksynyt, että lapseni ei tule pärjäämään työelämässä ja elättämään itse itseään. Suren enemmän sitä, että hänellä ei ole ystäviä eikä parisuhdetta, jota hän kovasti kaipaa.
Lapseni diagnoosia en sen kummemmin selosta ihmisille, kun eivät kumminkaan ymmärtäisi. Olen saanut esimerkiksi serkultani uskomattoman typeriä neuvoja, joten parempi puhua vain ammattilaisten kanssa.