Hukkaan heitettyjä lupauksia

Tuon toisen ketjun inspiroimana... tunnetteko ketään, jonka lahjat ovat mielestänne menneet hukkaan?

Itse tiedän monta ihmistä nuoruudestani, joista olisi minun mielestäni voinut tulla jotain paljon enemmän. En tarkoita ihmisiä, jotka itkevät kännissä miten heistä olisi voinut tulla vaikka mitä, mutku ja mutku, vaan sellaisia, joilla oikeasti oli lahjoja ja kykyjä, joista ei sitten tullutkaan mitään. Nämä ihmiset eivät enimmäkseen vaikuta tyytymättömiltä elämäänsä. Heistä ei vain tullut sitä mitä olisi voinut tulla.

Osa sortui päihteisiin, mutta suurin osa ihan vain normaaliin elämään. Esimerkkeinä vaikka lapsuudenystäväni, joka oli hyvin lahjakas ja älykäs tyttö, mutta itsetunto oli aina ihan pohjamudissa. Hän ei jatkanut peruskoulua pidemmälle, ja on nykyään muutaman lapsen kotiäiti.

Tai lukiosta tuntemani tyttö, joka oli kaikkia luokkamme poikia valovuosia edellä matematiikassa ja fysiikassa. Opettajat ennustivat hänelle loistavaa uraa tällä saralla... mutta ei mennytkään opiskelemaan näitä aineita, vaan hänestä tuli sosiaalityöntekijä.

Miehistäkin näitä tietysti löytyy. Yhdellä vanhalla ystävälläni oli lapsuudesta asti Suuri Unelma. Ensimmäisellä yrittämällä ei päässyt alaa opiskelemaan, mutta ei olisi kannattanut heti luovuttaa. Kihlattu kuitenkin painosti luovuttamaan ja hakemaan opiskelemaan käytännöllisemmälle alalle, ja elämä on siitä lähtien pyörinyt sitä samaa keskiluokkaista, mitä tavallisinta normipolkua eteenpäin. En tiedä, jäikö Suuri Unelma koskaan kytemään taustalle.

Toisella oli melkein sama tarina, sillä erotuksella, että tyttöystävä tuli raskaaksi eivätkä yliopisto-opinnot tuntuneet enää mielekkäiltä. En itse asiassa tiedä, opiskeliko tämä mies ikinä oikeastaan mitään, duunarihommissa ainakin viimeksi oli kun kuulin. Luokkansa priimus, yo-todistuskin sellainen, että jo pelkästään sen perusteella olisi päässyt moneen paikkaan opiskelemaan.

Kauheaa haaskausta mielestäni, mutta kuten sanottua... eivät ainakaan näytä tyytymättömiltä elämäänsä.