lapsen hankala kaveri, apuja??!!

kun hän käyttäytyy teillä ikävästi.

Mutta miten sen hänelle sanon?? Tuntuu että hän ei lainkaan ymmärrä.. Hän on vaan niin "täydellinen kultapallo" itse. Joskus olen jotain sanonut -> Tiina keksii heti monta syytä miksi kaikki on Maijan vika.

ap

tuli vaan mieleen =)

Nellie Olsonia jollain toisellakin palstalla mainittiin kun kirjoitin samasta aiheesta. En ole katsonut kyseistä sarjaa.. Ehkä pitäisi, jos tulisi vaikka vinkkejä..



ap

Siitäkin että ei ole kiva syyttää aina kaveria kaikesta.

- etenkin silloin kun hän leikkii 5-vuotiaan kanssa.



Oikeastaan en kyllä ymmärrä sinun reaktiotasi asiaan... Ihan kuin sinä olisit kateellinen "Tiinalle" jostakin ja ajattelet hänestä liian negatiivisesti "Maijaa" ylisuojellen. "Maija" ei todennäköisesti ole korviaan lotkauttanut "Tiinan" 7-vuotiaalle tyypillisistä höpötyksistä ja kotkotuksista.

en ole kateellinen Tiinalle, vaan harmissani koska hänen täytyy olla kaikessa Maijaa parempi.



Minusta ei ole normaalia käytöstä 7-vuotiaalle esim sanoa minulle että "pidin vähän taukoa Maijasta kun hän on niin lapsellinen. No, tiedäthän sinä millainen Maija on". Kuitenkin Tiinan äiti soittaa lähes päivittäin minulle, että voisiko Tiina tulla kun hän taas haluaa leikkimään Maijan kanssa.

sinä osaat tämän, kun olet isompi ja fiksumpi, tosin esim. koulussa menevät samalla luokalla. Minä puolestaan olen laittanut kaiken ainoan lapsen huoltajan piikkiin. Lapseen myös tarttuu kaikenlainen - tiedän että äidillä on tekemistä lapsen rajojen kanssa, muttatekee työtä sen eteen - tarttuu, tarkoitan, että lapsi kohtelee omaa lastani vähän samalla aksentilla ja osaa aika hyvin manipuloida tai viedä tahtonsa läpi. Esim. tilanteessa, jossa omani sanoo, että kaikki tehtiin, kuten e toinen tahtoi eikä niin kun hän olisi tahtonut, niin osaa vain evästää omaani, että hän voi yrittää sopia, että tehdään nyt niin kuin sinä haluat, mutta seuraavan jutun päätän minä. Omalla lapsella on "voimakkaita kavereita" + isosisko ja se koulii hänestä kyllä sisukkaan, mutta toisaalta joskus turhankin alistuvaisen, myöntyväisen. Ikävää asiassa on se, että tuo kaveri kelpaa kaveriksi vain "laskelmoiduissa" tilanteissa.

Itselläni kaksi lasta, ja isompi 7v. Hän on sosiaalisesti ollut minusta ihan hyvin tasollaan, yleensä kehutaan hyväksi keskustelijaksi ja ystävälliseksi ja toiset huomioon ottavaksi kaveriksi. Kuitenkin pienemmälle siarukselle usein sanoo vähän tuollaisia toista lyttääviä ja alentavia kommentteja. Ehkä syynä on estottomuus kotioloissa ja sisaruskateus, jota ei pääse pakoon. Usein haluaisi minunkin vahvistavan, että pienempi ei osaa, ei ymmärrä tms.



Yksittäisiin juttuihin en tietenkään aina puutu, mutta olen puhunut siitä, että kotona on puhuttava toiselle ystävällisesti ja kunnioittavasti, yrittänyt käyttää esimerkkejä ja selittänyt, että kaikilla on parempi olla niin. Tärkeänä pidän selkeyttä ja perustelua, rehellistä keskustelua, jossa myös omasta puolestani yritän täyttää nuo toisen ystävällisen kohtelun vaatimukset.



Minusta voisit joskus tällaisen sopiva konfliktin tullessa kohdalle selittää, että esim. Maija on sinulle oma rakas lapsi, tietenkään et halua lähteä ilman Maijaa vain Tiinan kanssa. Tai että joskus jos Tiinasta tuntuu, että Maija on nuorempi, siitä ei tarvitse tehdä numeroa vaan asian voi vain antaa olla, niin ei tule kenellekään paha mieli. Maijahan on toki nuorempi eikä se ole "vika".

Jos lapset ovat paljon teillä yhdessä, suhtaudu kasvatuksellisesti kuin Tiina olisi perhettä ja oma lapsesi.



Epäselvästi esitetty ehkä, ymmärsitkö ap mitä ajan takaa?

7-vee on kypsempi ja tarvitsee ikäistään seuraa.



Se että lapsi kuvittelee olevansa muita parempi on täysin ikään kuuluvaa. Myöskin epäitsekäs käytös. Minä osaan jo tämän sinä et jne...



Tämä käytös tasaantuu iän myötä...toki sitä esiintyy vielä aikuisiälläkin meissä ihmisissä. Se on meihin ihmisiin kuuluva ominaisuus.



Vanhemmat jotka ostavat samoja tavaroita/leluja aina kun kaverikin saa, kertoo siitä että vahemmat yrittävät suojella lasta pettymyksiltä. Lapsi joka ei koskaan koe pettymyksiä joutuu myöhemmin maksamaan siitä kovan hinnan. Maailma ei toimi niin.



Muista että lapsilla on kyky antaa anteeksi ja leikki jatkuu hetken päästä kuin pitään ei olisi tapahtunut . me aikuiset emme pysty siihen. Vaikka näyttäisi siltä, että lapset riitelevät ei se aina sitä ole. Lapsi oppii kokemuksen ja leikin kautta.

5-vuotiaasi tuskin välittää mitä kaveri sanoo, vaan keskittyy tärkeimpään.



Sinä aikuinen olet se joka pahoittaa mielesi. Sinun tulisi yrittää asettua tilanteen yläpuolelle tarkkailijaksi ei moittijaksi. Anna lapsille tilaa näyttää tunteita ja ajatuksia. Kannusta lapsia kertomalla ettei aina tarvitse olla paras tai ensimmäinen. Aikuinenkin voi hävitä pelin tai ei osaa tehdä kuperkeikkaa...

..että sanot Tiinalle suurinpiirtein näin (kun ensi kerran elvistelee/puhuu paskaa): "Kuule, minä tiedän ettei tuo juttu mennyt ihan noin. On todella inhottavaa puhua tuollaista toisten selän takana, etenkin jos kyseessä on nuorempi lapsi. Et sinäkään vielä mikään aikuinen ole, käytöksesi on todella lapsellista!"

7-vuoden tienoilla lapsi oppii myöskin sen, että kaikkia ajatuksia ei tarvitse sanoa ääneen ja ne voi pitää itsellään.



Taito opitaan kokemuksen kautta. Mutta kuten edellä sanoi lapset voivat paukutella omia totuuksia eikä niiden anneta häiritä tilannetta. Leikki voi päätyä riitaan mutta huomenna taas leikitään ja vanhoja ei muistella.

Minulla oli kaveri 5-9 vuotiaana, joka paukutteli usein "totuuksiaan" päin naamaani. Leikit kuitenkin meillä sujuivat, enkä oikein osannut tarpeeksi jämäkästi pistää vastaan. Mieleen on kuitenkin jäänyt monenlaisia ylimielisiä lauseita...

Jälkeenpäin olen ajatellut, että tyttö oli ihan älykäs lapsi, mutta viettänyt vähän aikaa aikuisten kanssa, eikä siis sitä kautta oppinut kohteliaisuutta muita kohtaan.

Mielestäni käytöstä ei pidä puolustella tai hyväksyä sillä, että 5v on liian nuorta seuraa 7v:lle.

5-vuotiaasi tuskin välittää mitä kaveri sanoo, vaan keskittyy tärkeimpään.

.

Veikkaisin kuitenkin, että nuo loukkaukset ovat alkaneet jämään muistiin häiritsevästi myöhemällä iällä. Eli 7-vuoden tienoilla. Noin 4-vuotias oppii leikkimään rinnalla ja vielä silloinkin tavara napataan kädestä kysymättä.

5-vuotias ei täysin ymmärrä sanojen tarkoitusta. Lapsi saattaa hokea sanomaansa ymmärtämättä tarkoitusta. (Nyt minä sinua tarkoituksella loukkaan) . 5-vuotias ei siihen pysty eikä 5-vuotias pysty ymmärtämään, että häntä tarkoituksella loukataan. Lapsi purkaa pettymystään käytöksellään joka tässä iässä on usein itkua. sanavarasto ja ajatus eivät vielä kulje täysin mukana.



Lapset ovat itsekkäitä "otuksia" jos näin ei olis emme olisi täällä kirjoittelemassa.

Mutta muistan paljon ensitapaamisestamme (kävi toisen tytön kanssa ilkkumassa kun leikin pikkuveljen kanssa) yms.

Ja kyllä todella voi alle kouluikäinen pahoittaa mielensä kaverin sanomisista. Joskus viesti menee ohi, joskus ymmärretään väärin, mutta eikö muka kenenkään muun oma lapsi ole jo 5v ikäisenä kertonut, mitä ilkeää joku on päiväkodissa sanonut?



Jos ei ole silkasta leikistä kyse, minusta aikuinen voi puuttua epäystävällisiin ja tökeröihin huomautuksiin. Toisen on hyvä oppia, että kaikkea ei tarvitse niellä ja miten voi vastata, toisen olisi ehkä syytä huomata, että mitä tahansa ei ole sopivaa sanoa. Mutta tietysti: aikuinen esittäköön myös asiansa niin, että mahdollisimman vähän loukkaa itse lasten tunteita. Eli yritetään olla ärsyyntymättä ja purkamatta omaa ärsyyntymistä.

Kuten sanoit, Tiinakin on lapsi vielä eikä aina osaa asettaa sanojaan diplomaattisesti. 7-vuotiaan mielestä 5-vuotias vain on paaaaljon pienempi ja osaamattomampi. Ja ihan hyvähän se on, että tyttösi "lapsellisuus" (siis Tiinan mielestä esim. leikeissä) kuitataan iän syyksi eikä tyhmyyden.



Kaikkein vähiten ymmärrän sitä, miten muka aikuinen voi noi ottaa nokkiinsa pikkutytön puheista ja mennä puolustuskannalle. Anna olla ja juttele hänelle mukavia.