Kokemuksia psyk.osastosta kellään?

Jos menet sinne vapaaehtoisesti ja et ole tosiaa yrittänyt itsemurhaa, vaan puhunut vaikkka omaalotteisesti sellaisista ajatuksista ammattiauttajalle, nin en näe mitään syytä, miksi ne laittaisi sut pakkohoitolähetteellä osastolle.

aikuisten suljetulla saa pitää puhelimen yölläkin, älypuhelimenkin, ipadin tai läppärinkin voi ottaa mukaan. Ilmeisesti siinä sitoutuu olemaan sen viisi päivää ainakin, jokin pakollinen tarkkailuaika tai sellainen. Jos olet yhteistyöhaluinen hoidon suhteen ja et käyttäydy oudosti ja puhut oloistasi avoimesti niin ei ne voi sitä pakkohoitolähetteeksi tuosta vain muuttaa. Jos lääkäri ns painostaa sinua olemaan kauemmin kuin haluaisit, niin jatkat vaan fiksuna käyttäytymistä ja keskustelua ja sanot sitten suoraan että tahdot sieltä pois ja esität vaikkajonkun suunnitelman mistä haet apua jos olo pahenee jostain syystä. Viiltely ei viittaa sinänsä itemurhatoiveeseen... Mutta ne haluaa nyt sitten kuitenkin vamasti varmistaa, että sua ei ne itsemurha ajatukset enää piinaa kun olet siellä hoidossa. Rehellinentietenkin kannattaa olla, ei se herkkua siellä ole olla mutta parempi sitten kerralla olla kunnon hetki siellä kuin sitten joutua jotain muuta kautta pian uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 00:30"]

Jos menet sinne vapaaehtoisesti ja et ole tosiaa yrittänyt itsemurhaa, vaan puhunut vaikkka omaalotteisesti sellaisista ajatuksista ammattiauttajalle, nin en näe mitään syytä, miksi ne laittaisi sut pakkohoitolähetteellä osastolle.

aikuisten suljetulla saa pitää puhelimen yölläkin, älypuhelimenkin, ipadin tai läppärinkin voi ottaa mukaan. Ilmeisesti siinä sitoutuu olemaan sen viisi päivää ainakin, jokin pakollinen tarkkailuaika tai sellainen. Jos olet yhteistyöhaluinen hoidon suhteen ja et käyttäydy oudosti ja puhut oloistasi avoimesti niin ei ne voi sitä pakkohoitolähetteeksi tuosta vain muuttaa. Jos lääkäri ns painostaa sinua olemaan kauemmin kuin haluaisit, niin jatkat vaan fiksuna käyttäytymistä ja keskustelua ja sanot sitten suoraan että tahdot sieltä pois ja esität vaikkajonkun suunnitelman mistä haet apua jos olo pahenee jostain syystä. Viiltely ei viittaa sinänsä itemurhatoiveeseen... Mutta ne haluaa nyt sitten kuitenkin vamasti varmistaa, että sua ei ne itsemurha ajatukset enää piinaa kun olet siellä hoidossa. Rehellinentietenkin kannattaa olla, ei se herkkua siellä ole olla mutta parempi sitten kerralla olla kunnon hetki siellä kuin sitten joutua jotain muuta kautta pian uudelleen.

[/quote]

Hyvä tietää että saa ainakii puhelimen siellä pitää. Mut sinne menossa olisi todella monta asiaa, jotka pitäs ensin selvittää, kuten esim eläimille hoitopaikka/hoitaja. En nimittäin haluais että ite olisin siellä ja eläimet keskenään kotona ees siten, että joku käy täällä niitä ruokkimassa.

Sitäkii oon miettiny, että mieluummin menis vapaaehtoisesti vähäks aikaa kuin että sitten joutuis esim itsariyrityksen takia sinne. Reilu viikko sitten kävin päivystyksessä itsetuhoisten ajatusten takia. Sanoin lääkärille että en kai joudu osastolle. Se sano että et. Me halutaan auttaa sua eikä se että omasta mielestä "joudut" sinne ole auttamista. 

Mä kirjotin vähän aikaa sitten lapulle kaiken siitä pahasta olosta ja itsariajatuksista ja mietin että sen vois antaa sille lääkärille. Mä en pysty kertomaan lääkärille totuutta siitä olosta. Että se pa*skaolo on useimmiten 24/7 ihan kokoajan eikä lähe millään pois. Ja ennen oli vaan se p*skaolo, nykyään on aina myös itsariajatuksetkin. Mä en pysty tän vuotisten tapahtumien jälkeen luottaa lääkäreihin. Ne kirjoittaa potilaan tietoihinkin mitä vaan, tarkistamatta faktoja. Mut nyt ei oo perjantaista lähtien ollu kertaakaan sellanen olo. 

Mua ahistaa nyt jo pelkkä ajatus siitä, että pitää mennä sinne paikkaan, jossa se neuvottelu sen lääkärin ja terapeutin kanssa on. Viimeksikään en pystyny melkein mitään siellä puhumaan koska oli niin ahistava paikka.

Siinä, että en uskalla/pysty kertoo lääkärille p*skasta olosta, on pelkona se, että joudun osastolle. Kesällä oli yhen ihmisenkaa puhetta osastolle menosta. Se sano että jos saadaan tänään eläimille hoitopaikka, ni menetkö sinne sitten? Sanoin että en tiedä. Se sitten tiuski, että turha ees miettiä eläimille hoitopaikkaa, jos sulla ei ole aikomustakaan mennä sinne. Tuntuu ku kaikki sanoo ainoaks avuksi vaan osaston. Yksikään lääkäri ei tosin oo sitä edes ehdottanut, paitsi se joka uhkaili m1:llä. Todella pahoja traumoja alaikäisenä osastolle joutumisesta...

No voi sua :(. Mä tiiän miltä tuntuu, kun ei voi tai pysty enää kertomaan rehellisesti hoitaville tahoille, koska ne on loukannut jo liian monta kertaa aiemmin. Tollanen tiuskiminen ym kärsivällisyyden menettäminen on typerintä mitä hoitavat tahot voi tehdä. Kokemusta siitäkin...itelle ei sopinut jokin kuntouttava työpaja niin "terapeutti" menetti täysin hermonsa ja haukku mut pystyyn, sanoin että vaihdan hoitajaa niin se vaan tiuski että "no et kyllä tolla asenteella saa tämän parempaa hoitoa keneltäkään muulta".. Mulla ei edes ollut ollut minkäänlaista asenneongelmaa ketään niitä kohtaan, mutta arvaa oliko ton jälkeen... Se oli jotenkin todella absurdia ja naurettavaakin, miten se haukkummut pystyyn, mutta sen jälkeen en oo pystyny avautumaan kenellekään ammattiauttajille. Tuntuu että toi kunnallisen puolen psykiatrinen hoito vetelee jotenki ihan viimesiään ja ne työntekijät sitte  purkaa sen kaiken paskan niiden hoidettaviensa päälle, jotka muutenkin jo kärsii tilanteesta..

No toivottavasti saisit eläimille hoitopaikan! Mullakin koira, mutta kun pari vuotta sitten jouduin 4 kk olemaan suljetulla sairaalassa, niin löyty sille sitten pakonedessä hoitopaikka. T.nro 2 kommentoija

Niin vielä jäi kysymättä, että mitä jos sitten kävisit jossain ihan vaan päiväseltään juttelemassa avopuolella? Vai käytkö siis sellasessa jo säännöllisesti? Jos se kerran ilmeisesti autto että olit viime vkolla käyny sanomassa sille lääkärille että on itsetuhoajatuksia. Ne vois olla samaa mieltä että sellanenkin sinua auttaisi, jos selität ton että nyt ei ole niitä itsariajatuksia ollut enää sen jälkeen kun jollekin kävit kertomassa niistä.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 00:13"]

Nyt tarviin pikaista tietoa suljetusta osastosta. Tällä viikolla on eräs juttu, jossa on mahdollisuus joutua/päästä osastolle masennuksen(jota ei oo todettu kylläkään) takia.

Saako siellä pitää omaa puhelinta, vai vaihtaako ne kamerallisen puhelimen sellaseen ikivanhaan kamerattomaan malliin? Nuor.psyk.osastolla ainakin näin toimivat. Saa pitää.

Saako siellä pitää puhelinta myös yöllä? ei varmaan. Saa pitää, jos sen kanssa ei tule ongelmia (esim. psykoottinen ihminen on 24/7 netissä kirjoittelemassa).

Pääseekö sieltä pois sillon ku sanoo, että haluaa sieltä pois? Miten usein sieltä pääsee ulkoilemaan jos vapaaehtoisesti menee sinne? Jos sinne menee vapaaehtoisesti ja sanoo haluavansa lähteä sieltä pois, ni rupeeko lääkäri uhkailemaan m1-lähetteellä? Oon kuullu tarinoita, että lääkäri ruvennut uhkailemaan m1:llä ku joku on sanonut että haluaa osastolta pois. Jos menet vapaaehtoisesti ja haluatkin pois, pääset pois jos et ole pakkohoidon tarpeessa eli selkeästi vaarallinen itsellesi tai lähiympäristöllesi. Todennäköisesti siis pääsee pois ja hoito jatkuu avohoidossa, jos et ole esim. psykoottinen.

Kaikki muukin tieto aikuisten psykiatrisesta osastosta tervetullutta, kokemusta lähinnä vaan nuor.psyk.osastosta ja siitäkii monta vuotta aikaa.

Eihän lääkäri voi tehdä m1-lähettä pelkästään itsariajatusten ja viiltelyn takia? Siinähän pitäs olla myös mielisairaus yhtenä kriteerinä ja se ei todellakaan täyty mun kohalla. Nyt ei oo ollu p*skaa oloa eikä mitään itsetuhoisia ajatuksia viikkoon, nyt vaan ahistaa se lääkärin luo meno, koska pelottaa ihan helkkaristi, että se rupee uhkailee m1:llä, kuten eräs lääkäri teki vähän aikaa sitten, vaikkei kriteerit täyttyneet silloinkaan. Itsemurhayrityksen takia voi tehdä M1-lähetteen, jos on mahdollisuus että yrität sitä heti uudestaan. Jos haluat itsekin hoitoa ja kerrot ettet yritä, tuskin saat M1-lähetettä. 

[/quote]

Olen ollut nuorten psykiatrisella hoitajana ja vanhusten psykiatrisella opiskelijana, vastasin sen perusteella. 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 01:29"]

Niin vielä jäi kysymättä, että mitä jos sitten kävisit jossain ihan vaan päiväseltään juttelemassa avopuolella? Vai käytkö siis sellasessa jo säännöllisesti? Jos se kerran ilmeisesti autto että olit viime vkolla käyny sanomassa sille lääkärille että on itsetuhoajatuksia. Ne vois olla samaa mieltä että sellanenkin sinua auttaisi, jos selität ton että nyt ei ole niitä itsariajatuksia ollut enää sen jälkeen kun jollekin kävit kertomassa niistä.

[/quote]

Käyn sellasessa paikassa juttelemassa terapeutille. Tai no, oon käyny ehkä 3kertaa vaan. Ekalla kerralla oli siellä puhetta, että terapeutti voi käyä sen paikan ulkopuolella, mut se suostu käymään vaan 3 kertaa, sitten sano, että pitää alkaa käymään siellä paikassa. En tiiä mistä johtuu, mut joka kerta siellä terapiapaikassa käynnin jälkeen on tullu hirveen paha olo henkisesti ja itsetuhoisia ajatuksia. Ja se terapeutti on sellainen, etten pysty puhumaan sille. Sanoin viime kerralla lääkärille siitä siellä terapiapaikassa, ni se sano että terapeuttia ei voi vaihtaa.

Päivystyksessä kun kävin, ni juttelin lääkärin ja psyk.sairaanhoitajienkaa. Ne psyk.sh:t sanoivat soittavansa tuonne juttelupaikkaan ym. Sit sieltä tuli aika hoitoneuvotteluun.

Viime kertaisen päivystysreissun jälkeen päätin, että olis olo mikä vaan ni päivystykseen en enää mene. Eka lääkäri juttelee mukavia ym. Eikä kysele ees mistään vanhoista osastojaksoista tai että miten kauan on itsetuhoiset ajatukset jatkuneet, ni sit lukee mun tiedoissa kanta.fissä että "ollut vuosia itsetuhoinen, aiemmin ollut osastojaksolla psyk.osastolla." Olis ees kysyny noista, kiva jälkikäteen lukee asioista, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Itsetuhoisia ajatuksia ollut 2/2014 lähtien, joten ei siitä tuu mitenkäänpäin useita vuosia...

-ap

No jopas, mä en uskalla tollasten takia edes käydä lukemassa mun tietoja... Toi on niiiin väärin... Ketään ei saa noiista valheellisuuksista edes sitten vastuuseen. Vastaus on ehkä että oho olen kirjoittanut vahingossa jotain tms... 

Ja se sun hoitopaikan lääkäri on valehdellut sinulle jos sanonut että et voi vaihtaa terapeuttia. Todellakin voit vaihtaa, se on aina sun oikeus. Ei siinä tarvi olla muuta syytä kuin että ei vaan koe voivansa puhua sen henkilön kanssa ja saat uuden terapeutin/hoitajan kenen kanssa puhua. Minusta kuulostaa siltä että saat jonkun ahdistuskohtauksen sinne terapiapaikkaan mennessä. Ilmeisesti se on jokin psykiatrian avopuolen paikka ja ns lääkärimäinen paikka/jotenkin muistuttaa mielisairaalasta? Varmaan muistuttaa sua sittn liikaa nuoruuden kokemuksista jos olet joutunut väkisin silloin hoitoon.

mitä jos vaan hakisit kelan kustantamaa psykoterapiaa? Psykoterapeuttien vastaanotot on usein ihan tavallisissa kerrostalohuoneistoissa. Ja senkin terapeutin muuten pystyy vaihtamaan kesken terapiasuhteen vaikka jotkut väittää että ei muka voisi, niin kyllä vaan voi. Ihan varmasti saat sen kelan terapian, sun pitää vaa itse etsiä sulle sopiva kelan tukema yksityinen psykoterapeutti. Eikö ne ole näistä sulle puhunu?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 03:04"]

No jopas, mä en uskalla tollasten takia edes käydä lukemassa mun tietoja... Toi on niiiin väärin... Ketään ei saa noiista valheellisuuksista edes sitten vastuuseen. Vastaus on ehkä että oho olen kirjoittanut vahingossa jotain tms... 

Ja se sun hoitopaikan lääkäri on valehdellut sinulle jos sanonut että et voi vaihtaa terapeuttia. Todellakin voit vaihtaa, se on aina sun oikeus. Ei siinä tarvi olla muuta syytä kuin että ei vaan koe voivansa puhua sen henkilön kanssa ja saat uuden terapeutin/hoitajan kenen kanssa puhua. Minusta kuulostaa siltä että saat jonkun ahdistuskohtauksen sinne terapiapaikkaan mennessä. Ilmeisesti se on jokin psykiatrian avopuolen paikka ja ns lääkärimäinen paikka/jotenkin muistuttaa mielisairaalasta? Varmaan muistuttaa sua sittn liikaa nuoruuden kokemuksista jos olet joutunut väkisin silloin hoitoon.

mitä jos vaan hakisit kelan kustantamaa psykoterapiaa? Psykoterapeuttien vastaanotot on usein ihan tavallisissa kerrostalohuoneistoissa. Ja senkin terapeutin muuten pystyy vaihtamaan kesken terapiasuhteen vaikka jotkut väittää että ei muka voisi, niin kyllä vaan voi. Ihan varmasti saat sen kelan terapian, sun pitää vaa itse etsiä sulle sopiva kelan tukema yksityinen psykoterapeutti. Eikö ne ole näistä sulle puhunu?

[/quote]

Ei oo siellä juttelupaikassa puhuneet mistään yksityisistä terapeuteista, yhen ihmisenkaa oon puhunu siitä. Se sitä ehdottikin, että jos miettis yksityistä terapeuttia sen takia ku se lääkäri väitti ettei terapeuttia voi vaihtaa. Mut sit se, joka sanoi siitä yksityisestä terapeutista, sano että voihan sekin olla ettet tuu senkään kanssa toimeen.

Toi, että ei muka voi terapeuttia vaihaa, ni vähän sama ku jokaisella on oikeus vaihtaa terveyskeskuksen omalääkäriä. No, eräistä syistä en suostu menemään sille tän asuinalueen omalääkärille ja syksyllä piti mennä tk:seen ja varasin ajan ja sanoin etten halua sille tietylle. Se omahoitaja rupes urputtaa, että mielellään ei kyllä anna aikaa kellekään toiselle. Vaikka sen saa ite päättää jos haluaa jollekii toiselle. Vai eivätkö ne tuolla terveydenhuollossa tmv tiedä, että ihmisillä on oikeus vaihtaa lääkäriä ja terapeuttia? Vissiin eivät...

Pitää kait nukkumaan nyt mennä, ei kyllä yhtään huvittais, mut vähän pakko nukkua ennen huomista hoitoneuvottelua... Aika kuluis hitaammin jos valvois kokoyön, mut hyvä kait nukkuakin välillä.

Se juttelupaikka muistuttaa pitkien käytävien takia sitä sairaalaa, jossa on psyk.osastot. Siellä juttelupaikassa ne sano, että pitää tottua käymään täällä, ettei tuu tuosta isompi ongelma. Sit yks tyyppi joka on siellä aina mukana sano, että se juttelupaikka on sellanen koulumainen rakennus että sittenhän sulla voi tulla samanlainen ahistus koulusta ja kaupastakii. Joo no pikkasen eri asia koulu tai kauppa kuin se paikka. Ei myöskään isossa yliopistollisessa sairaalassa tule mitään ahistusta pitkistä käytävistä vaikka siellähän niitä riittää. Se on vaan se juttelupaikka, edellinenkii juttelupaikka aiheutti sellasta ahistusta pitkien käytävien takia etten voinu käyä siellä, mut siellä se terapeutti sentään tajuskii jotain.

Mietin vaan sitä, että jos menis vapaaehtoisestikii osastolle, joka sijaitsee maailman ahistavimmassa paikassa, ni minkälainen ahistus siellä sitten tulis. Kävin siellä vajaa 2viikkoa sitten viemässä tutulle tavaroita, olin siinä osaston aulassa max 5minuuttia. Sen jälkeen tuntu että pyörryn ja etten saa henkee. Minkähänlainen reaktio tulis jos meniskii sinne ja oliskii siellä..? Mä tiiän sen 100% varmaks että se tyyppi joka tulee myös sinne, ni ehdottaa sitä osastoo... Vitsi ku tietäis että olisko sinne menosta ees mitään hyötyä mut eipä sitä voi tietää etukäteen.

Mä täsä näitä useita kommentteja sulle jo laitellu, no en kaikkia, mutta... Kyl sen paikan missä nyt käyt (ilmeisesti kunnallinen avo psykiatrian klinikka?) niin siellä on ihan arkipäivää se terapeuttien vaihtaminen. Sun pitäö sanoo se vaan sitten sille terapeutille itselleen, jos lääkäri on tuollainen idiootti.

Se terapeutin/psykiatrisen hoitajan löytäminen on ihan hirveetä siellä kunnallisella, siis sellasen joka EI ole joko joku epäpätevä idiootti tai muuten vaan kusipää... Voin sanoa, että itse olen vaatiinut kahen vuoden aikana siellä kahdesti uutta terapeuttia ja aina on onnistunu ilman mutinoita. Parhaillaa pitäs uuden terapeutin kanssa sopia ensimmäinen aika...

Ei oo sun vika jos ei juttu luista terapeutin kanssa ja mitä enemmmän tulee huonoja kokemuksia niin sen vaikeempaa on luottaa keneenkään hyväänkään tyyppiin, jolloin siis on vaan vaikeeta löytää sopiva terapeutti. Mutta pitää ajatella, että noi kunnallisen avopsykiatrian puolen ihmiset on jotain jakojäännöksiä, joilla ei riitä koulutus tai ammattitaito toimia yksityisen puolen terapeutteina. Siellä se laatu on aivan varmasti parempaa.

Kun etsii sitä kelan korvaamaa terapeuttia, niin sen voi siis itse valita sen perusteella kenen kanssa vaikuttas tulevan toimeen. Miinus on vaan se, että ne pitää itse maksaa ne käynnit ennen kuin päättää kenen kelan tukeman terapeutin valitsee. Mutta niihin voi hakea toimeentulotukea tai jotain vastaavaa tukea.

Älä siis kuuntele kommentteja että " no mitä jos et tule kelan terapeutinkaan kanssa toimeen", ihan turhalta lannistamiselta se kuulostaa. Kyse kuitenkin sun elämästä! Tosi asia tietty on että sen oikean löytäminen on vaikeaa varsinkin jos on huonoja kokemuksia taustalla, niin kaikki voi vaikuttaa aluksi tosi huonoilta ja tylyiltä yms. Niillä yksityisillä terapeuteilla riittää asiakkaitam siksi niillä on varaa toimia yksityisinä. Ja jotta riittää asiakkaita, niiden pitää olla päteviä tyyppejä. Eli ne ei varmasti ala vittuilemaan tai ole lyhytjännitteisiä tyyppejä sun kanssas. Toki niissäkin on varmasti yksilöllisiä tyyli eroja millä ne toimii, joku voi susta tuntua liian suoralta tai joku liian tyhmältä tms kuitenkin. Ei muutaku tsemppiä etsimiseen!

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 01:30"]Hulluhan sinä olet !
[/quote]

Voi elämän kevät.

Ps. Niin mä en ite oo sitä kelan terapiaa hakenu myöskään koska oon ollu niin lannistunu myös sen suhteen, että mitä jos en löydä niistäkään sopivaa... Eli mä tiedän tarkalleen miltä koko soppa tuntuu... Kesällä piti mun alottaa se terapeutin metsästys, sitte totesin mielessäni että en oo valmis puhumaan yhtääääään kellekään kun oon pettyny niin pahasti... Ja mullakun oli niin pitkään tosi luottavainen ja avoin lähestyminen. Mutta sain niiltä avopuolen kurapeuteilta niin turpiini että oonmenettäny täysin kykyni avautua... Onneksi oma pää on pysytellyt kasassa, muttakun tarkotus olisi joskus vielä palautua työkuntoinkin....mitenköhän sen sitten yksin suoritan...huoh... T.nro 11

eli helppo on tsempata toisia ja noi asiat tietää järjellä, muttakun on vaa niin lannistettu niiden toimesta, joiden kuuluisi auttaa. Tai olisi kuulunut auttaa.

Olis varmaan kivempi jos vois skipata koko hoitoneuvottelun.. Oon yrittäny tässä nukkua, mut kokoajan pyörii vaan se juttu mielessä. Kokoajan hirvee pelko että entä jos se pakottaakii mut suljetulle ja siel tungetaan pää täyteen lääkkeitä. Ja ku viimeisimmän kerran olin osastolla 4-pvän tarkkailus, ni ei ollut mtn lääkityksiä käytössä. No viime kerralla siel juttelupaikassa lääkäri lukee koneelt mun tietoja. "vai niin sulla on ollu vuonna 2010 sen ja sen niminen lääkitys käytössä." kiva tietää sellaset 4,5vuotta myöhemmin että on ollut joku lääkityskii käytössä. Mitähän muuta mielenkiintosta sieltä tiedoista löytyis... Toisaalta vois jättää sen välistä mut tuk.henk sano että sit pitää olla kotona yksin sen pahanolonkaa, jos ei ota apua vastaan. Niinhän se on, mut ei tod ole mitään helppoo mennä sinne paikkaan, saati sit puhuu lääkärille mitään paskasta olosta. Lääkäreille ei uskalla kertoo, niil on liikaa valtaa tehä ihmisten elämästä h*lvettiä, kuten määrätä suljetulle. Ja ku eräät lääkärit ei tunnu tarvitsevan siihen mitään syytä että voi sinne ihmisen laittaa... Sillon kerran ku se lääkäri uhkaili m1:llä ja sen jälkeen teki vielä muutakii laitonta, ni pelastin itteni m1:ltä karkaamalla sairaalasta, tai en mä silleen sielt karannu, lääkäri pyys mua poistumaan sielt huoneesta jotta sai jutella mun asioista täysin ulkopuolisen ihmisenkaa, kysymättä multa ees lupaa. Siinä vaiheessa lähin ovet paukkuen sieltä koko paikasta ja menin kotiin.. Kokoajan kotiin kävellessä vilkuilin taakseni, ettei poliisit tuu. Sehän olis voinu toteuttaa uhkauksensa ja tehä sen m1:n, mut ei sit vissiin kokenut tarpeelliseks, halus vaan uhkailla.
Mut kaipa mä sinne juttelupaikkaan tnä menen ku sen takia oon kaks yötä valvonu...

-ap

Kokemuksia lasten psykiatriselta osastolta.