Jos mies kertoisi pettäneensä..

Hiljaisuutta. Miettisin pää kuumana miten saan miehen muuttamaan mahdollisimman pian pois.

En koskaan huuda enkä suolla raivoa. Varmasti olisin aivan hiljaa ja alkaisin järjestellä muuttoa. Omaani tai miehen.

Minä päätin että jos kuulen mieheni pettäneen tai hän tunnustaa niin käyneen, on hän täysin ilmaa minulle sen jälkeen. Järjestelykysymykset voi hoitaa tekstiviestillä tai heippalapuilla.
Siksi koska tämä olisi minulle pahinta kohtelua jos itse jäisin kiinni pettämisestä. 7vuotta yhdessä.

En huutaisi, en raivoaisi, ei kuulu tapoihini. En varmaan sanoisi juuri mitään. Exäni petti minua ja tunnusti tekonsa heti seuraavana aamuna. Silloin halasin itkevää miestä ja sanoin ettei mitään hätää. Ei ollutkaan, olimme yhdessä vielä vuosia ja suhde kaatui muuhun kuin pettämiseen. Nykyistäkään miestäni en jättäisi satunnaisen pettämisen takia, jos mies itse kertoisi asiasta. Tässä suhteessa on liian paljon hyvää, yhdessä meillä on helppoa ja hauskaa. Pidempään jatkunut suhde ja pettämisen salailu olisi ihan eri juttu.

Mulla ikävä kyllä kokemusta pettäjämiehestä. Yhessä oltiiin oltu 3½ vuotta, kun tämä "unelmavävy" jäi kiinni rysän päältä kun paras ystäväni yllätti hänet panemasta (ex)kaveriani. Tästä säikähtäneenä mies rynnisti kotiimme, ja kertoi heti kaiken. (Pelkäsi varmaan että ystäväni ehtii soittaa mulle ensin)
Reaktioni oli vain syvä hiljaisuus. Olin niin pettynyt, loukattu ja lisäksi minua kuvotti mies sillä hetkellä. Fyysisesti tunsin, kuinka jokin kylmä valtasi sisimpäni. Käskin miestä painumaan pihalle, ja myöhemmin pakkasin hänen rojunsa laatikoihin ja soitin että hae kamas pois täältä. Siihen loppu se suhde, pettäjän kanssa mä en asu, saati seurustele!

Tarjosin kahvit sille naiselle kenen kanssa petti. Tämä nainen näytti mulle, keneen ei kannata aikaansa tuhlata. Tavarat roskalavalle ja viesti miehelle, että hae omasi ennen kun joku muu sen tekee. Toimii!

Olisin varmaankin hiljaa ja sen jälkeen itkisin, melko hysteerisestikin. 
Sitten haluaisin tietää miksi petti. Ei niinkään se, kenen kanssa, vaan miksi.

Meillä on yhteisiä asioita, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita. Seksielämämme on vilkasta ja mielikuvitusrikasta, olen kiinnostunut hänen tekemisistään ja arvostan häntä ja kerron sen hänelle. Voimme keskustella vaikka aihe olisi mitenkä arka tahansa, riitelemme todella harvoin. Viimeksi huhtikuussa oli kärhämää, väsyneitä oltiin silloin molemmat. 
Meillä ei ole pieniä lapsia, emmekä ole hankkimassa lapsia. Ei ole rahahuolia ja kotikin on ok; ei remontoitavaa tms. Matkustelemme perheenä ja kahdestaan, kaikki lapset ovat kotona säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Arkemme on hyvää ja vaihtelevaa, enkä ole häntä sitonut velvoitteisiin. Meillä ei ole asuntolainaa. 
Rakastan miestä sellaisena kuin hän on ja hän on kertonut rakastavansa minua. Kuntoilemme molemmat, osin yhdessä mutta molemmilla on myös omat harrastukset.

Kyllä minä todellakin haluaisin tietää miksi olisi mennyt pettämään.

Mulla oli 1,5kk sitten juuri tuo tilanne. Ei oltu kasvokkain, viesteissä asian kertoi. Pettänyt jo monta vuotta. Sillä hetkellä olin lähinnä helpottunut, olin epäillyt asiaa monta vuotta. Olin ollut oikeassa.
Missään vaiheessa en ole raivonnut. Itkenyt olen. Muutama päivä meni ettei puhuttu kasvokkain ollenkaan kuin jotain vain pikaisesti lastenhoidosta, kuka vie harrastukseen jne. Viesteillä keskusteltiin. Näin tilanteen oikeastaan mahdollisuutena. Meillä siis meni päin helvettiä vaikkei me kumpikaan niin haluttu. Salailu ja epäily sen tekikin, kierre niistä. Puhdas pöytä voisi auttaa uuteen alkuun.
Nyt 1,5kk myöhemmin asia vielä kovin kesken, mies käy terapiassa, minunkin pitäis sinne mennä mukaan mutta en ole päässyt kun aikoja niin huonosti. Yleisesti parisuhde on arjessa toimivampi kuin ennen, ei enää tiuskita ja huomioidaan toista enemmän. Mutta ei oo osattu vielä puhua kaikkea halki, toki asia vaivaa minua ja itken yhä öisin. Vaivaa varmasti miestäkin kun tietää että minuun sattuu ja tavallaan kai molemmat odottaa vaan että milloin räjähtää. Koska pakko tää on kai purkaa joskus. Mutta toivottavasti saataisiin se tehtyä niin ettei suhde silti hajoa. Ehkä jos pääsisin joskus mukaan terapiaan, vois aloittaa sen puhumisen.