Miksi lapsia tehdään tietoisesti huonoon rahatilanteeseen?

Ai töissä sentään. Tt-tukiperheet ei suunnittele senkään vertaa, kuusi penskaa vaan mystisesti syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Ai töissä sentään. Tt-tukiperheet ei suunnittele senkään vertaa, kuusi penskaa vaan mystisesti syntyy.

Fb-jouluapu on jo avattu, kohta saa lukea satuja taas.

Juu nämä sentään käyvät edes vähän töissä mutta on tutuissa niitäkin joista molemmat työttöminä eikä mitään yritystä hakeutua opintojen/töiden pariin!

AP

Mistä tiedät, etteivät yritä löytää parempaa duunia? Etenkin jos toinen on pätkätyökierteessä? Lapset nyt vaan on sellainen asia, että jos niitä haluaa niin kannattaa hankkia heti silloin kun molemmat haluaa, eikä 40v itkeskellä kun ei tärppää.

Mitä se fb tuttava vastasi sinulle kun kysyit siltä tuota?

Sitä minäkkn mietin, miksi tein lspsia köyhälle naiselle. Nyt makselen sitten suuria elatusmaksuja , kun toinen ei hoida elatusvastuutaan olemalla elatuskyvytön..

Toiveena olisi löytää työpaikka jolla voisin elättää itseni ja lapseni. Elatusmaksulaskurin mukaan vain. 2600 euron nettotulot riittäisi tähän. Tällä hetkellä tilitän 1200e tuloista 200e elareita jos saisin 2400e palkkaa saisin/joutuisin maksamaan 1400e elareita jolloin lapseni saisivat täyden elatuksen.

Onneksi iänmyötä himot ja lisääntymisvietti laantunut.

Jos ihmiset tekisivät lapsia vain järkisyistä ja täydellisessä tilanteessa olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten.

Samasta syystä kuin huonoissa parisuhteissa mennään naimisiin. Kuvittelevat että sen myötä kaikki muuttuu hyväksi: ilmestyy omakotitalo, uusi iso maasturi ja kauppakassi, ystäviä, juhlia, miehelle kravatti kaulaan ja hyvä työpaikka jne.

Paras (pahin) oli kun joku äityli kyseli miten heidän kuusi (6!!!) henkinen perhe (ei isyliä tietenkään) sopisi kaksioon... Haloo, kyllähän oma huone  teini-ikäiselle on jo ihmisoikeuskysymys, et sä voi laittaa kolmea teiniä jonnekin olohuoneen nurkkaan. Mutta kun kaikilla täällä on vaan oikeus lisääntyä, vaikka ei todellakaan pitäis olla!

Näissä on kyse jonkin verran myös huonosta taloudenpidosta. Eletään yli varojen eikä olla fiksuja talouden kanssa. Otetaan lemmikkejä lisäkuluiksi tai ostetaan tonnin puhelimia tms.

Siksi koska äitien työurat ovat muutenkin tällöin katkolla lama-aikoina. Silloin on aikaa hoitaa lapsia kotona.

Lapsi tuo leivän tullessaan. 

Jos menneisyydessä olisi laskelmoitu lasten hankkimista ja pyritty välttämään lasten saaminen huonossa taloustilanteessa, kukaan meistä ei olisi koskaan syntynyt.

Ei nyky-Suomessa kukaan nälkään kuole, jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Ai töissä sentään. Tt-tukiperheet ei suunnittele senkään vertaa, kuusi penskaa vaan mystisesti syntyy.

Päin vastoin, tuohan on oikein tarkoin suunniteltua. 

Kuuden lapsen perhe saa ihan varmasti harkinnanvaraista, jos osaa oikein hakea. Sinkkutaloudet saavat sitä aniharvoin.

Joillakin on varmasti niin kova lisääntymisvietti että se menee kaiken edelle ja kun Suomessa ei kadulle joudu tai nälkään kuole. Se on ihan ok, mutta itsestäni ei olisi siihen. Olen kolmekymppinen ja ollaan miehen kanssa työttömiä. En vaan pysty ajattelemaan vielä tähän tilanteeseen lapsia. Etsin kyllä töitä ja olen pyrkimässä opiskelemaan alalle jolla on täystyöllisyys. Jos pääsen opiskelemaan, tilanne olisi eri koska tuntisin tulevaisuuden olevan turvattu. Ehkä en sitten halua lapsia tarpeeksi kun en uskalla lisääntyä "elämä kantaa" -asenteella.

Minäkin ymmärrän että rahat voi sairauden tai onnettomuuden vuoksi olla lopussa. Tätä ei kysytty mutta tuo rahojen ruinaaminen eri tahoilta julkisesti on todella mautonta. Lapsetkin saa hävetä tuollaista kitinää. Voisin itse mennä ruoka-apuun tai diakonia-apuun jos olisi tukala tilanne. Pulloja ja tölkkejä olen kerännyt jo vuosia, niillä rahoilla on maksettu pääsylippuja Muumimaailmaan yms. Joulu tulee joka vuosi, kyllä saa säästöön vaikka euron päivässä tiputtamalla possuun. Puhelimista ja peleistä on kampanjahintoja kun viitsii hiukan etsiä. Meillä kokemusta kolmesta koulusta ja yhdessäkään ei ole ilmennyt kilpavarustelua. Yhtenä jouluna mentiin laivalla Tallinnaan, lapsi sai paketista villakerraston ja Virosta lämpimän myssyn. Jouluaattona söi ravintolassa nakit ja ranskalaiset, kaksi yötä kylpylässä ja laivamatkat aamiaisineen kolmelta alle 300 e. Oli jo koulussa ja muistelee edelleen kuinka oli kiva joulu :)

Usein koko elämänhallinta on pielessä. Tiedän yhden perheen jossa lapsia tehdään vaikkei töissäkäynti kiinnosta ja valitetaan rahan puutetta jatkuvasti. Koira piti silti hommata koska "sehän kuuluu olla". Sossu/kela maksaa uusia emmalljungia useasti kun edelliset "hukkuvat". Uimarannalla eivät käy kesäisin koska on liian pitkä matka (vain 3 uimarantaa 1,5km säteellä). Koiraa ei myöskään tarvi lenkittää ja leikkipuistossa käynti on kuukauden kohokohta.

Me teimme lapset melko heikkoon rahatilanteeseen. Olimme 22 ja 25-vuotiaita, teineistä saakka seurusteltu. Minä yliopistossa, mies heikkopalkkaisessa vakityössä, ensiasunto (rivitalokolmio) hankittu.  Syitä tähän: sain tietää jo 19-vuotiaana, että minulla on rakenteellinen poikkeama,  joka aiheuttaa lapsettomuutta nostamalla keskenmenojen riskiä. Toinen peruste liittyi mieheni vanhempiin. He ovat olleet 42- ja 47-vuotiaat mieheni syntyessä, iäkkäitä siis. Mieheni on jollain tasolla pelännyt vanhempiensa menettämistä liian aikaisin leikki-iästä saakka. Miehelläni on vakaa kanta, että hän ei tule enää isäksi yli 35-vuotiaana. Minä puolestani halusin, että tulevat lapsemme saavat kokemuksen juuri mieheni vanhemmista vielä hyväkuntoisina ja aktiivisina isovanhempina. Näin jo silloin, että mieheni vanhemmilla on paljon paremmat edellytykset antaa lapsillemme lämmintä ja läheistä isovanhemmuutta, kuin omilla vanhemmillani. Kolmantena perusteena oli usko siihen, että taloudellinen tilanteemme paranee minun valmistumisen myötä, vaikka lapsen saaminen sitä viivästyttääkin.

Saimme ensimmäisen lapsen helposti ja toisen lapsen monien vuosien ja monien keskenmenojen jälkeen. Esikoisellamme oli terveysongelmia, jotka heikensivät hänen immuunijärjestelmäänsä. Päivähoito tarkoitti jatkuvaa tulehduskierrettä. Ja minulla oli rankkaa keskenmenojen vuoksi, joten kotiäitiys auttoi minua toipumaan ja jakamaan jaksamistani paremmin. Tämä tietysti pitkitti sitä aikaa, jonka perheemme oli vähävarainen.

Kun menin töihin ja taloustilanteemme korjaantui, lapsemme olivat 7- ja 3-vuotiaat. Vielä kesti muutama vuosi, että taloustilanne korjaantui ja vakiintui sille tasolle, että aidosti saatoimme kokea, että rahat riittävät kaikkeen siihen, mitä haluamme lapsillemme ja itsellemmekin tarjota. 

Ei kaduta, mutta emmehän me voineet tietää varmaksi, että asiat menevät, kuten toivomme. Moni asia olisi voinut mennä pieleen ja esikoisen sairastelun ja omien keskenmenojen aikaan tuntuikin, että on mennyt pieleen, ja olemme jumissa huonossa rahatilanteessa. Mutta nyt ei kaduta. Saimme lapset, mikä ei ollut itsestään selvyys, lapsemme saivat läheiset suhteet isovanhempiin ja mies sai tärkeän periaatteensa isäksi tulemisen "deadlinesta" täytettyä. Kituvuodet kärsittiin silloin, kun lapset olivat pieniä. Nyt teininä ja esiteininä he kärsisivät vähävaraisuudesta aivan eri tavalla, kuin pieninä. Nyt he tuntisivat huolta rahatilanteesta ja kärsisivät erilaisuudesta verrattuna kavereihin. Tälläkin riskillä tekisin kaiken samalla tavalla uudelleen. Ei meillä ole mitään merkityksellisempää, kuin lapset.

Oma mies on pienituloinen. Toinen lapsi me tehtiin, kun olin työttömänä. Pidin sitten täyden hoitovapaan, kun ei ollut työpaikkaa mihin palata ja lapsellekin oli hyvä olla kotihoidossa. Siitä minä sitten pikkuhiljaa työllistyin, mutta monenlaista työsuhdetta ehti olla ennen vakituista oman alan työpaikkaa.

Koska rahatilanne paranee ajan kanssa, hedelmällisyys ei.

Me teimme kolme lasta melko heikkoon rahatilanteeseen. Ei nyt koskaan jouduttu itkemään, että ruokaan ei olisi varaa tai lapsille kunnon vaatteita (esim. palelisivat pakkasella tai saappaat linttaantuneet rikki). Olemme mieheni kanssa molemmat pienituloisista perheistä emmekä kumpikaan olleet onnettomia. Meille on muut asiat elämässä olleet tärkeimpiä kuin hyvät tulot vaikka emme nyt omaisuutta mitenkään karttele, muttemme myöskään koe tarvetta haalia. Vakuutukset meillä on kuitenkin. Lasten ollessa pieniä olivat yhteenlasketut tulomme vähimmillään alle kahtatuhatta euroa sillä mies on yrittäjä ja teki aluksi vain miinusta. Minun palvelualan töistäni ei isoja rahoja saatu. Kyllä me silti saimme harrastettua, erityisesti kotioloissa kun molemmat vanhemmat ovat musiikinharrastajia, liikunnan harrastaminen taas ei pakosti mitään maksa. Saatiin tehtyä retkiä korkeasaareen ja lintsille ja heurekaan ja hop loppeihin. Kyllä on köyhilläkin usein annettavaa lapsilleen vaikka tietysti köyhyys voi olla myös hyvin raskasta. Köyhiä perheitä on kuitenkin monenlaisia eikä meitä kaikkia tarvitse sääliä eikä lapsiamme. Hyvän koulutuksen lapset kuitenkin Suomessa saavat eivätkä ole jääneet kuin materiasta paitsi. Sitä taas aidosti eivät kaikki elämässään eniten tavoittele. Mieheni tekee tosin yrittäjänä nykyisin hyvää tulosta ja meistä on tulossa kovaa vauhtia keskiluokkaisia. Tärkeintä kuitenkaan ei ole raha ja elämä on palkitsevaa muutenkin. Ei suuri omaisuus ole välttämättömyys lasten kanssa. Se ei paljon mihinkään oleellisimpaan liity, mutta tämä tietysti liittyy myös vanhempien arvoihin. Kaikki köyhät eivät myöskään ole tyhmiä ja järjestä lapsilleen henkisesti köyhää elämää. Meidän maassamme on paljon, paljon aloja, joilla ei maisterikaan paljoa nettoa palkkatyössä. Moni silti elää niin koska raha ei ole tärkeintä. Raha avaa ovia, mutta toisaalta se muokkaa elämää muutenkin eikä aina hyvällä tavalla, kaikille ei sovi sama elämäntapa. Kertoo mielestäni jotain ihmisestä, joka tuttavan rahaongelmista lukiessaan ensimmäisenä ryntää haukkumaan tämän typeryyttä eikä pysähdy miettimään voisiko mitenkään olla avuksi, muutakin kuin rahallisesti voi olla. Ja, että yleistetään tätä avuttomuutta ja kyvyttömyyttä ennakoida tulevaa koskemaan kaikkia vähävaraisia. On erittäin junttia ja köyhämielistä nostatella itsensä toista ylemmäs vain rahan perusteella.