Onko kiusaaminen yksisuuntaista?
Mietin tässä aikani ja totesin, että kaikki tietämäni kiusaamistapaukset ovat sellaisia, että ei voi sanoa toisen osapuolen olevan puhtaasti kiusaaja ja toisen puhtaasti uhri.
Olen myös itse koulukiusattu vuosikausien ajalta ja ihan varmasti pari ihmistä muistelevat minua kiusaajana.
Töissä puitiin työpaikkakiusaamistapausta hiljattain, ja kyllä sielläkin on nähtävissä että "uhri" on myös kiusaaja itse. Erittäin vittumainen ihminen, joka nauttii kovasti uhriudestaan. Ja on kyllä kiusattukin, en sitäkään kiistä.
Kuinkahan suuri osa kiusaamisesta oikeasti on sellaista standardimaista "kiusaan tuota koska sillä on ruma nenä" -juttua, ja miten isossa osassa kiusattu on myös kiusaaja?
Kommentit (2)
Missä menee raja kiusaamisen ja eri mieltä olemisen välillä, kun puhutaan aikuisista?
yleensä kiusattu on oikeasti vain kiusattu, kiusaaja on kiusaaja.Ongelma on siinä ettei kukaan pysty todistamaan mistä kaikki on lähtenyt.-Se on se merkittävin asia. Kiusattu oppii jossain vaiheessa puolustautumaan,ja antaa piikkejä takaisin ,esimerkiksi, vaikka juuri sillä hetkellä kiusaaja ei niin tekisikään.MInusta puolustautuminen ei tee kiusatusta kiusaajaa.Täytyisi tietää KAIKKI tapahtumat näiden ihmisten välillä, pystyäksemme arvioimaan tilannetta. Ja ennen kaikkea se mistä vyöry on lähtenyt liikkeelle.