En ymmärrä tätä.
Minä tiedän, että minulla oli kaksoisveli joka kuoli kun olimme 8-vuotiaita. Olimme vanhempien ensimmäiset lapset. Jostain syystä minulle ei ole jäänyt mitään muistikuvaa veljestä. Muistan hyvin asioita ajasta jolloin olin paljon nuorempi kuin 8-vuotias mutta veljeä en muista sitä lainkaan. Muistan esimerkiksi todella, kun pikkusiskomme oppi 1-vuotiaana kävelemään kun me kaksoset olimme 3-vuotiata jne. Veljestä minulla ei ole mitään muistoa enkä tunne häntä valokuvista. Tiedän, että monissa kuvissa jotka on otettu lapsuudessamme on mukana veljeni mutta minulle hän on täysin tuntematon. Edes hänen kuvansa näkeminen ei herätä minusta mitään muistoa hänestä enkä muista edes sitä kun hän sairastui leukemiaan, oli seuraavan reilun vuoden aikana suurimman ajan sairaalassa ennen kuolemaansa ja me kävimme katsomassa häntä siellä. Minä en muista myöskään mitään hänen kuolemastaan, hautajaisista ja sen jälkeisistä ajoista. En osaa myöskään surra häntä kun en muista hänestä mitään.
Kommentit (4)
Dissosiaatiota. Mielesi on blokannut traumaattisen asian täysin pois mielestäsi. Jos teillä oli hyvä suhde niin kaksosten välinen suhde on niin älyttömän tiivis, että oman kaksosen kuoleman pitäisi olla järkyttävä trauma ja vaikuttaa henkilöön todella syvästi. En yhtään ihmettele jos olet sulkenut kaiken häneen liittyvän pois mielestäsi.
Viimeksi se oli koira, jota et muistanut.
Ja taas poika 18v. satuilee näitä outoja lapsijuttuja.
Ehkä se osa kuoli sinusta samalla kertaa.