Lue keskustelun säännöt.
Onko täysin tuhoontuomittu idea hommata lapsi tähän tilanteeseen?
10.11.2014 |
Mies:
- 3 lasta edellisestä 15v kestäneestä suhteesta (19, 15 ja 10v)
- Tapaa lapsiaan säännöllisesti joka toinen viikonloppu + loma-aikoina ja lasten satunnaiset vierailut viikolla
- Hieman etäinen isänä, mutta pitää huolen että lapsilla on kaikki tarvittava, hoitaa paljon lasten asioita
- 38-vuotias
- Toisen asteen koulutus, vakituinen työ
Nainen:
- Sairastanut traumaperäistä stressireaktiota: diagnoosi tehty 4v sitten. 2v terapiaa, 3v lääkitystä, joka on nytemmin ajettu alas. Tilanne nyt hallinnassa ja tasapainoinen.
- Opinnot amk-ssa loppusuoralla
- Vakituinen osa-aikainen työsuhde
- Kelpo äitipuoli miehen (kahdelle nuoremalle) lapsille, lapset viihtyvät seurassa. Vanhimpaan kaverisuhde.
- 27v.
Suhde kestänyt 6v, vuosi naimisissa. Alkuaikoina suhde oli hieman myrskyisä, mutta viimeiset vuodet ovat menneet rauhallisesti ja kokemuksia hankkien. Molemmilla haave yhteisestä lapsesta, samalla molemmat haluavat olla varmoja että heillä on mahdollisuus tarjota lapselle tasapainoinen perhe jossa vanhemmat ovat yhdessä. Kokemuksesta ovat nähneet mitä vanhempien ero voi tehdä lapselle. Lisätään vielä että mies ja hänen lastensa äiti erosivat muutama viikko viikko ennen nuorimman lapsen syntymää yhteisestä päätöksestä.
Mikä sinua arveluttaa tässä kuviossa? Rehellisiä mielipiteitä otetaan vastaan.
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olivat teinivanhempia. Eivätkä todellakaan kypsiä vanhemmiksi. Koko suhteensa ajan olivat pettämiskierteessä, jota sitten tämä lasten äiti yritti paikata lapsilla(ja tästä olen puhunut lasten äitin kanssa, joka nykyään tiedostaa naiiviutensa). Erosivat yhteisestä päätöksestä raskauden loppuvaiheessa, lasten äiti muutti yhteen uuden miehensä kanssa ja tämä minun nykyinen mies hankki oman asunnon. lasten äitillä on jo uusi perhe, jossa nämä miehen lapset ovat hyvin mukana.
Olen tullut siihen päätökseen että alamme yrittää lasta nyt. Minulla on nykyisessä työpaikassani vakituinen oman alani työ johon palata mahdollisen äityisloman jälkeen.
Ja tulevaisuudessakin miehen lapset ovat meille aina tervetulleita, heillä tulee tulevaisuudessakin pysymään sama huonejärjestys. Kiitoksia vastauksista!
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:07"]
Muakin epäilyttää tuossa tuo, että ovat eronneet kun nainen oli raskaana. Raskaus- ja pikkulapsiaikana ei kannata erota, koska ne ovat poikkeuksellisia aikoja, monesti rankkoja, mutta ne menevät ohi. Vaikea uskoa, että nainen oikeasti halusi erota, olla yksin päävastuussa vauvasta ja synnyttää lapsi rikkinäiseen perheeseen. Tai ainakin siihen on varmasti ollut todella hyvä syy, ja mikähän se syy on ollut? Millainen mies eroaa raskaana olevasta naisesta, millainen mies pystyy olemaan erossa vastasyntyneestä lapsestaan? Jos olisin raskaana tuollaiselle miehelle pelkäisin paljon, että mitä jos hän eroaa minustakin. Mitä jos raskaus on vaikea ja joudun sängyn pohjalle, mitä jos hän ei kestä sitä?
[/quote]
Esimerkiksi mun mies, joka halusi erota silloisesta avopuolisostaan. Oli siis erosta puhuttu jo pitkään ja nainen ei hyväksynyt sitä vaan itki, uhkaili itsemurhalla ja muuta mukavaa. Lopulta sitten tuli pöytään, että on käynyt vahinko. Okei, mies voisi miettiä vähän noita touhujaan, mutta nainenkin salasi lopettaneensa pillerit. Mies ei heltynyt vaan erosi silti, koska oli jo yhden kerran antanut samassa asiassa periksi eli heillä oli ennestään kouluikäinen lapsi, joka oli myös vahinko, kun mies oli muuttanut pois kotoa. Mies sanoi, että siinä tuli raja. Hän ajatteli, että tappaa itsensä ennen kuin enää alistuu jatkamaan samalla kiristämisellä. Oli siihen asti laskenut vuosia, että eroaa, kun lapsi on vähän isompi ja sitten olisi kaikki alkanut alusta. No, mitäs pani, mutta eipä tuo naisenkaan puolelta kovin reilua ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:58"]Meilkein samanlaisella setillä mentiin yhteen. Miehellä oli 14 vuoden suhde takana lasten äitiin, lapset oli 6, 16 ja 17. Olivat eronneet nuorimman raskausaikana. Meillä kuvaus isyydestä täsmää myös. Itse oli 25 ja mies 37. Meillä ei paljon mietitty mitään vaan aika nopeasti tehtiin lapsi, kun mies sanoi, että hän ei halua olla ihan paapperoisä. Nyt takana niin paljon vuosia, että miehen nuorinkin on jo 19. Yhteiset lapset on 12 ja 10. Hienosti mennyt. Ei mitään ongelmia ole koskaan ollut. Kahden vanhemman lapsen kanssa oli kaverisuhde alusta asti ja olen mummupuoli näiden lasten lapsille.
[/quote]
Tuo viimeinen. "Kahden vanhemman lapsen kanssa oli kaverisuhde alusta asti". Entä se nuorin, tuolloin vasta 6-vuotias? Ja AP, entä se miehen 10-vuotias? Helposti tuon ikäinen kokee tulevansa uudestaan hylätyksi sisaruspuolen syntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella säälittää tuo 10-vuotias. Ei ole minusta vielä tarpeeksi iso joutumaan täysin eroon omasta isästään. Toivottavasti hänen äidillään ei ole uutta perhettä vaan voi keskittyä tuohon pienimmäiseen. Tulee mieleen oman tyttären luokkakaveri jolla on omien sanojensa mukaan vain entinen äiti ja entinen isä ja monta uutta ja hänelle tuntematonta sisko ja velipuolta. (Asuu mummonsa kanssa kun ei kumpikaan vanhempi huolinut) ja ikää tosiaan tuon 10-vuotta.
Mies ja exänsä olivat teini-vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin epäilyttää tuossa tuo, että ovat eronneet kun nainen oli raskaana. Raskaus- ja pikkulapsiaikana ei kannata erota, koska ne ovat poikkeuksellisia aikoja, monesti rankkoja, mutta ne menevät ohi. Vaikea uskoa, että nainen oikeasti halusi erota, olla yksin päävastuussa vauvasta ja synnyttää lapsi rikkinäiseen perheeseen. Tai ainakin siihen on varmasti ollut todella hyvä syy, ja mikähän se syy on ollut? Millainen mies eroaa raskaana olevasta naisesta, millainen mies pystyy olemaan erossa vastasyntyneestä lapsestaan? Jos olisin raskaana tuollaiselle miehelle pelkäisin paljon, että mitä jos hän eroaa minustakin. Mitä jos raskaus on vaikea ja joudun sängyn pohjalle, mitä jos hän ei kestä sitä?
Arveluttaa se että valmistut vasta ja mielenterveyshistoria. Suosittelen että valmistut ammattiin ja olet töissä edes pari vuotta. Työelämässä testaat myös mielenterveystilanteen kestävyyden. On ymmärrettävää haluta lasta mutta lykkäisivät hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nainenhan on opintojen ohessa osa-aikaisessa työssä? Mä tekisin heti, jos on kerta vakituinen työsuhde odottamassa. Jos kerta lapsipuolienkin kanssa sujuu ja elämä on tasaista niin miksei? Työelämää ehtii testata myöhemminkin. Eihän sielläkään tarvii täyttä päivää tehdä jos käy liian raskaaksi.
Jos täytyy jo epäillä niin vastauksen tiedät itsekin.
Käsittämätöntä että lapsia hankitaan silkasta halusta välittämättä ollenkaan ympäristötekijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa mitään miettimistä ole, jos tunnet, että olet tasapainossa ja jaksat.
Minusta on hyvä tiedostaa omat heikkoudet ja vahvuudet. Ihmiset hankkivat lapsia jopa niiden mt-ongelmien pahimmalla jaksolla, joten varmasti selviätte hyvin. Mieskin on jo kuitenkin kolmen isä ja hänellä on varmasti realistinen kuva lapsiperheen arjesta. Jos äidillä on ongelmia jaksamisen suhteen niin isä voi ottaa enemmän vastuuta, ja siihen varmasti usean lapsen isä on jo varautunut.
Minusra etenkin uusperheessä näitä asioita pitää punnita ja harkita TODELLA tarkkaan, ja näinhän kypsät aikuiset tekevätkin.
Hyvä että pohditte näitä asioita! Minusta kaikki ulkoiset tekijät ovat kunnossa, molemmilla on kokemusta lapsista, tekisin ehdottomasti tuossa vaiheessa. Ikäero vanhimpaan sisaruksesn tulee nähtävästi olemaan se 20v, joten kannattaa puhua näiden kahdwn vanhimman lapsen kanssa asiasta ennen kuin alatte yrittää.
"Onko täysin tuhoontuomittu idea hommata lapsi tähän tilanteeseen?"
Mielestäni on, tällä hetkellä.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:34"]"Onko täysin tuhoontuomittu idea hommata lapsi tähän tilanteeseen?"
Mielestäni on, tällä hetkellä.
[/quote]
Hyvin perusteltu!
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:34"]Jos täytyy jo epäillä niin vastauksen tiedät itsekin.
Käsittämätöntä että lapsia hankitaan silkasta halusta välittämättä ollenkaan ympäristötekijöistä.
[/quote]
Ylikansoittuminen ei ole ongelma suomessa.
Ei ole.