Äitinä alkoholisti

Olen niin surullinen. Äitini on juonut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän ja vähemmän, kuitenkin päivittäin. Hän on ailahteleva, välillä itse aurinkoisuus ja välillä taas niin ilkeä ja itsekäs. Haukkuu minua ja syyttää kaikesta, kuulemma huudan ja olen ilkeä jne jne jne. Olen aina saanut sen kuvan, että äitini inhoaa minua, hän heitti minut pihalle kun olin 17-vuotias kun taas sisarukseni yli parikymppisinä asuvat yhä kotona. Välillä äiti kertoo rakastavansa yli kaiken ja on niin kiitollinen kaikista lapsistaan, mutta välillä taas tuntuu halveksivan minua. Hän saattaa muistutella ja piikitellä asioista, joita tein tai sanoin teini-ikäisenä.
Hän on aina raivostunut jos hänen juomistaan kommentoi ja usein juokin "salaa". Käyttää myös tekosyitä ("tulin tähän kapakkaan viinilasilliselle kun on niin kaunis sää ja satuin kävelemään ohi", "ostin meille viiniä ruuan kaveriksi kun ajattelin että haluat").
Äiti ei ole siis örvellysjuoppo, mutta joskus hän on niin tokkurassa että vaikka toimii normaalisti niin tuntuu, ettei keskustele saman ihmisen kanssa.
Sain lapsen noin vuosi sitten ja hän onkin ollut myös äidin elämän valo. Äiti ei koskaan ole missään perskänneissä kun olemme kylässä, mutta tuskin koskaan nollia puhaltaisi. Nyt viimeisimpänä äiti suuttui, kun kerroin peruuttavani hammaslääkärini eli lapsi ei tarvitse hoitoa niin hän "älä sotke mua näihin sun asioihin, en enää koskaan vahdi lasta vaan nyt saat tästä lähtien toimia ja pärjätä täysin yksin, huudat ja raivoat ja olet niin kummallinen". En edes tehnyt oikeasti muuta kuin kerroin tuon :(
Nyt itken kotona, olo on ihan kamala. En tiedä mitä tekisin, en jaksa tätä. Tuo oli vain kirsikka kakun päälle. Äiti oli siis kutsunut meidät tänään syömään, mutta soitti "on niin paha flunssa etten jaksa kauppaan" ja kun sanoin vähän terävämmin että en nyt ehdi jaaritella niin siitä äiti sai vaan isomman syyn haukkua ja sanoa ettei todellakaan olla tervetulleita. Sanomattakin selvää, että kännissähän se oli. Mua sattuu niiiin paljon :(