Lue keskustelun säännöt.
Oletko kertonut varattuna ollessasi tunteesi jollekin vanhalle ihastukselle?
10.11.2014 |
Kannattaako kertoa vai pitää tietonaan tunteensa jotakin vanhaa ihastusta kohtaan, jos on itse varattu? Olen ymmärtänyt, että yli kymmenen vuotta sitten yksi mies olisi ilmeisesti olut kiinnostunut minusta uudessa työpaikassani. Hän lopetti aika pian siellä työpaikassa, mutta auttoi minua alussa tietokoneohjelmien kanssa. Olin nähnyt hänet aikaisemmin samassa opiskelupaikassani. Hän olisi halunnut jutella kanssani ja kysyi mm. missä asun. Salasanaani peitellessäni hän naurahti, että kyllä me nähdään ne tuolla tietohallinnossa tms.
Silloin olin traumatisoitunut sairaan ex-poikaystäväni takia ja olin tosi pidättyväinen ja epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Pidin tätä työkaveriakin uhkana ja pelkäsin, että hän seuraisi sähköpostiani ja haluaisi jotenkin pelata kanssani. Ruokajonossa hän sattui eteeni tai taakseni ja nojasi ikäänkuin vahingossa minuun kevyesti. En ollut huomaavinaankaan.
Vähän aikaa sitten tämä vanha työkaveri tuli mieleeni ja etsin hänet Facebookista. En pyytänyt kaveriksi, mutta hänellä on avoimet sivut, joista näkee mitä häenlle kuuluu. Vaikuttaa mukavalta ja aktiiviselta ihmiseltä. Kuulostaa varmaan erikoiselta, mutta nyt tämä ihminen pyörii mielessäni. Olen tajunnut, että ehkä hän oli sittenkin kiinnostunut minusta oikeasti. Mitä jos en olisi silloin ollut niin pidättyväinen.. Elämä olisi voinut mennä toisin. Se tuntuu haikealta. Hänellä ei ilmeisesti ole lapsia. Nykyiseen suhteeseeni ja elämääni olen tyytyväinen. Minua häiritsee vain kun en voi puhua tästä vanhasta työkaverista kenenkään kanssa. Tuntuu kummalliselta tuntea yhtäkkiä ihastumisen tunteita näin jäkikäteen jotakin menneisyyteen kuuluvaa ihmistä kohtaan. Miten pääsen näistä tunteista eroon? Onko kukaan mennyt vastavassa tilanteessa laittamaan viestiä, että kiitos kiinnostuksestasi silloin kauan sitten. En todellakaan haluaisi muuten alkaa olla tekemisissä. Meillä on molemmilla omat elämämme.
Otsikkoni on vähän huono, koska silloin aikoinaan en uskáltanut ihastua enkä tajunnut, että työkaveri olisi voinut olla oikeasti kiinnostunut minusta.
ap
Kommentit (38)
Ainakin jos ihastus on varattu on epäreilua mennä herättämään vanhoja uinuneita tunteita. Siinä sekoittaa toisen elämän helposti täysin, eikä sellaisen jälkeen teillä mitään tulevaisuuttakaan ole. Jos vanha ihastus on vapaa niin miksikäs ei, mutta en varmaan kertoisi silloinkaan. Antaa muistojen olla muistoja. Asiat menivät syystä silloin miten menivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä on viisainta olla kertomatta vanhoista tunteistaan, varsinkin jos molemmat tai toinen ovat varattuja. Aloitin tämän ketjun, koska minua kiinnosti, että onko joku kertonut vanhoista tunteistaan niin, että siitä olisi seurannut hyvä lopputulos. Yleensä tällaiset lähestymiset taitaa tuntua vastaanottajasta aika epäkorrekteilta, jos hän tai molemmat ovat varattuja.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:03"]
Antaa muistojen olla muistoja. Asiat menivät syystä silloin miten menivät.
[/quote]
Juuri näin!
Kertoisin jos tilanne vastaan tulisi, koska uskon vuosienkin jälkeen, että meistä olisi todellakin voinut tulla jotakin. Tiedän myös tämän miehen niin ajattelevan ja olen sen hänen silmistään nähnyt kun olemme muutamia kertoja vastakkain osuneet. Oma avioliittoni on ollut hyvin epävakaalla pohjalla jo muutaman vuoden ja mies on tietääkseni vapaa, joten aika voisi olla kypsä kertomiselle vihdoinkin. Olen kuitenkin ajatellut, että en hakeudu siihen tilanteeseen vaan jos taas törmäämme ja kaikki sopivasti menee, niin silloin juttelemme. Tämän asian päätin jo kauan sitten ja tuskinpa sitä kadun. N40
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 16:52"]
Ehkä ei kannata kertoa. Mitä tuo toinen ihminen tekisi sillä tiedolla?
[/quote]
Tämä oli ap, samoin nro 9 ja 11. Johtopäätökseni on, että avautmisesta EI ole hyviä lopputuloksia. Mulla oli tarve keskustella asiasta ja nyt olen keskustellut. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvällä pohjalla vaikuttaa olevan tämäkin parisuhde. Mihin lie perustuu, kun haikaillaan toisten perään. En kaipaa parisuhde-elämää kyllä yhtään.
Kyllä ihan puhuminen näistä asioista jonkun ulkopuolisen kanssa auttaa. Niin, ettei heti ekana mene vuodattamaan sydäntään ikivanhalle ihastukselleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet suhtautuvat huonosti koska eivät osaa käsitellä tunteitaan muita kohtaan. Se on aika selvää, että ihmisellä voi olla ihastumista tai tunteita muitakin kuin puolisoaan kohtaan. Kaikki eivät pysty käsittelemään niitä niin kieltävät tunteensa. Tämä ei toimi kaikilla. Joillekin on tarkoitettu joku täysin muu kuin oma puoliso ja se selviää myöhemmin elämässä. Joku voi rakastaa kahta ihmistä palavasti elämänsä eikä tee huonoa puolisoa kun on uskollinen valitulleen. Sitten on kaikkea tästä välistä ja riippuu miten itse suhtautuu tai mitä tekee. Tunteet on vaikea juttu koska ei löydy yksinkertaisesti yhtä ainoaa tapaa ja mitä enemmän niitä kieltää, sitä vahvemmin vie mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suurelle rakkaudelleni. Olimme olleet erossa vuosikausia ja täysin tietämättä toisistamme. Lopulta tavattiin ja hänen ensimmäiset sanansa mulle oli "rakastan sinua". Mikään ei siis ollut muuttunut noiden vuosien aikana. Minä sanoin ne hänelle samana iltana myöhemmin.
Olen muistellut menneitä vanhojen ihastusteni kanssa. Siitä tuli hyvä mieli kun toinenkin sanoi olleensa kiinnostunut minusta. Toinen mies sanoi että hän ei edes tiennyt minun olleen ihastunut ja olleensa sokea silloin.
Ei ihastumisessa ole mitään pahaa. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä yltiömoralisointia jota tällä palstalla harrastetaan. Ei kaikki haikailu johda pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoissa mietteissä olen D: Mitään en ole kuullut kolmeen vuoteen tästä ihmisestä. t. 17v
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:36"]Tosi hyvällä pohjalla vaikuttaa olevan tämäkin parisuhde. Mihin lie perustuu, kun haikaillaan toisten perään. En kaipaa parisuhde-elämää kyllä yhtään.
[/quote]
Näitä ihastuksia eli tunteita vaan tulee joskus ja sen kanssa täytyy oppia elämään. Mielestäni asia pitää käsitellä silloin lähinnä itsensä kanssa. Kyllä ne tunteet menevät ohi, jos sitä todella haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:36"]Tosi hyvällä pohjalla vaikuttaa olevan tämäkin parisuhde. Mihin lie perustuu, kun haikaillaan toisten perään. En kaipaa parisuhde-elämää kyllä yhtään. [/quote] Näitä ihastuksia eli tunteita vaan tulee joskus ja sen kanssa täytyy oppia elämään. Mielestäni asia pitää käsitellä silloin lähinnä itsensä kanssa. Kyllä ne tunteet menevät ohi, jos sitä todella haluaa.
[/quote]
Miksi alapeukku?
Jotain olen oppinut siitä vanhasta jutusta, jossa työkaveri oli ilmeisesti kiinnostunut minusta. Olisin suhtautunut häneen tietysti eri tavalla, jos en olisi ollut niin järkyttynyt edellisestä suhteestani. Olisin nähnyt työkaverin kiinnostuksen ja keskustelunavaukset paljon iloisempina asioina. En olisi automaattisesti samaistanut häntä edelliseen suhteeseeni. Nyt se kiinnostus, joka silloin tuntui vähän ahdistavalta, näyttääkin aika liikuttavalta. Mutta ei nämä mun ajatukset mitenkään kuulu sille ihmiselle. Silloin olin ihan lukossa enkä pystynyt parempaan. Loppujen lopuksi asiat menivät varmasti niikuin pitikin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:30"]
Olen muistellut menneitä vanhojen ihastusteni kanssa. Siitä tuli hyvä mieli kun toinenkin sanoi olleensa kiinnostunut minusta. Toinen mies sanoi että hän ei edes tiennyt minun olleen ihastunut ja olleensa sokea silloin.
Ei ihastumisessa ole mitään pahaa. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä yltiömoralisointia jota tällä palstalla harrastetaan. Ei kaikki haikailu johda pettämiseen.
[/quote]
Oletko vielä tekemisissä näitten vanhojen ihastusten kanssa? Jossakin tapauksessa voisin ehkä käydä tuollaisen keskustelun, mutta en haluaisi enää kaveerata ainakaan sen jälkeen. Laittaisin rajan siihen. Tarkoitan, että jos tapaisin vuosien jälkeen jonkun vanhan ihastuksen ja muistelisin hänen kanssaan menneitä, niin en haluaisi jatkaa kaveruutta mitenkään, edes Facebookissa sen jälkeen. En haluaisi viritellä mitään tunteita enää, vaan jättää asian siihen. Miltä tämä kuulostaa?
Mun mielestä tuo on asiallinen pointti, että ei kaiken haikailun tarvitse johtaa pettämiseen.
Jos oma suhde on hyvällä pohjalla niin mitä haittaa tuollaisesta "hei minäkin olin silloin ihastunut sinuun"- kertomisesta olisi? Kyllähän tässä taas aikuiset ihmiset keksivät tekosyitä olla sanomatta mitä tuntevat.
Tuollainen vaatii ihan mielettömästi kanttia eikä sellaista rohkeutta monella ole. Kyllä omia tunteita pitää kuunnella ja kunnioittaa - meillä on vain tämä yksi elämä ja sekin voi päättyä huomenna.
Niin, se voi tuntua helpottavalta ajatukselta tehdä itselleen asian selväksi ja viestittää vanhalle ihastukselle tunteistaan ja jättää asian sikseen. Se ei kuitenkaan välttämättä ole mukavaa sille ihmiselle. Se voi tuntua kiusalliselta tai herättää turhaan vanhoja muistoja ja tunteita. Sekään ei ole oikein, että haluaa herättää tunteita vanhassa ihastuksessaan. Pitää selvittää itsensä kanssa se, että miksi tämä vanha jutu nyt herättää nin voimakkaita tunteita. Näin olen sen ajatellut. Aikansa kestää, että tunteet unohtuvat.
ap