Tarvitsetko sos.kanssakäymisen jälkeen lepoa?

Minä ja hoitaja olen.

Olen ihan samanlainen, eilen riitti aikuisen tyttären perheen vierailu, olin ihan puhki sen jälkeen. Mutta minä kyllä viihdyn paremmin itsekseni kuin seurassa.

Voi kyllä. Olen introvertti erakkoluonne, mutta kylläkin kiinnostunut muista ihmisistä. Olisi kiva, jos voisi olla vähän "syrjässä" ja kuunnella ja tarkkailla ihmisten välistä kanssakäymistä. Mutta kun täytyy itse osallistua siihen, se imee voimat ihan loppuun.

Haahhahh. Luin otsikosta että tarvitseeko leipoa  :))

Voishan leipominen auttaa, niinkun stressinpurkuterapiana

kyllä ja ihan hirveästi. kokoukset ja tapaamiset ovat ihan kamalia.

Minä, hoitajaksi opiskelen. Introvertti ja erakkonakin viihtyisin ihan hyvin.
Harjoittelupäivien jälkeen kaipaa omaan koloon olemaan hiljaa.

Mulla sama. Käsittääkseni kyse on synnynnäisestä ominaisuudesta: toiset lepäävät ihmisten seurassa ja toiset - niin paljon kuin seurasta nauttivatkin - lataavat akkuja ollessaan yksin. Luultavasti sinä ja minä kuulumme siihen kymmeneen prosenttiin väestöstä, jolle yksin latautuminen on tärkeintä. Siksi tuntuu siltä, että muut eivät tajua tätä, ja kuitenkaan kyse ei ole mistään sairaudesta tai pahanlaatuisesta poikkeamasta.

Muiden ihmettelyyn auttaa yleesä asian toteaminen neutraalisti. Jos ei auta, sellaisiin ihmisiin ei kannata pahemmin uhrata paukkuja. Kaikki me ollaan erilaisia.

Toiset saa "seurustelusta" energiaa, minulta se syö jaksamista vaikka silloin tällöin kivaa onkin. Sosiaaliset kontaktit ja ystävyys ovat mulle silti tärkeitä juttuja vaikka en kovin usein isossa porukassa jaksakaan olla.

Minulla on ihana perhe mutta joskus olis ihanaa olla kotona päivä tai pari ihan yksin! :)

Minä olen yläkoulun opettaja. "Esiinnyn" päivittäin yli sadalle ihmiselle, joten kotona haluan olla ihan rauhassa enkä ottaa vastaan vieraita ollenkaan. Ehkä joskus lauantaina jaksan lähteä hetkeksi kyläilemään, kun ei muuten tarvitse sinä päivänä puhua kenellekään ylimääräiselle tai olla kymmenien ihmisten silmien edessä.

Tarvitsen. Nytkin olen ollut jo kolme kuukautta putkeen mökillä elöinten kanssa. Ainoat ihmiskontaktit ovat kerran viikossa/kahdessa kaupassa ja kirjastossa käynti :)

Puhelinkeskustelutkin verottavat voimia :(

Kaupunkiin pitää kohta palata ja kauhulla odotan.. Työpäivän ja varsinkin viikon jälkeen olen aivan puhki ja perjantai-ilta menee horroksessa, koko viikonloppu toipuessa..

Muutenkin viihdyn kahden max kolmen hengen porukoissa parhaiten, isompi väkijoukko on jo liian hälyinen yms. Ja vaikka olisi ollut mukavaakin toipumiseen sen jälkeen todella menee oma aikansa.

Mitä monen on vaikea uskoa kun kuitenkin olen tavatessa iloinen ja puhelias :O

Jep, ei tarvi olla edes niin sosiaalista se meno, esim jotkut lapsen harrastusryhmän joulujuhlat meluineen niin tarvii pari päivää hiljaisuutta toipumiseen. Mies onneksi tietää, niin antaa olla rauhassa ja vie muksua muihin touhuihin.