Suljettu yhteisö käy mullekin, mut samoilla linjoilla Gnaten kanssa...
... Eli jos sinne ei kirjoita esim. kuukauteen, niin automaattisesti pihalle, ellei etukäteen varoita "pätevästä syystä" ( = muutto, eikä nettiä yms. yms.)
Kirjoitin piiiiiiiiitkän viestin lauantaina tänne, joka sitten kuitenkin hävisi bittiviidakkoon. No, ehkä parempi niin, se oli aika masentavaa luettavaa, sillä myös minä olen ollut alakuloinen viimeaikoina. Mies ja poika lähtivät jo Poriin ja minä jäin tänne pohjoseen yssissein... Nähdään perheen kans ehkä kuun lopussa seuraavan kerran, tai sitten 2.10. jälkeen, kun äitiysloma alkaa. Minä myös aloitan äippäloman varhennettuna, kun siihen kerran on mahdollisuus! Mulla kun toi työtilanne on edelleen aika ahdistavaa... =(
Omaa napaa:
Neuvolassa kävin tänään, pissa puhdas, verenpaine ok, verensokerit ok, painonnousu ok, liikkeet ok, mitat ok, sydänäänet 144, hemppa tipahtanut 114:sta, mutta yritetään Lady vita +:lla vielä nostaa sitä, en halua alottaa rautakuuria, kun se pistää vatsan mulla aina niin kovalle ja nyt on muutenkin ollut vähän umpivaivaa. Terkkari pisti mut tehovalvonnalle kivuliaiden suppareiden vuoksi, lekurille aika keskiviikkona ja sen jälkeen väh. kerran kuukaudessa ellei lääkärin mielestä tarvi käydä useammin.
Tästä aiheesta pitikin kysyä teiltä useamman lapsen äideiltä, että millä viikoilla teillä on alkanu kohdunkaula pehmentyä ja lyhentyä? Mulla esikoiselta näkyy papereissa, että rv 27 on kohdunkaula lyhentynyt, rv 31 pehmentynyt ja rv 35 jo yhdelle sormelle auki, vaikka poika syntyikin ajallaan 40 + 1. Mietin vain, kuinka paljon nuo kipeet supparit mahtavat asiaan vaikuttaa... Mulla siis ekassa raskaudessa supisteli kovastikin koko raskauden ajan, ja tilannetta seurattiin. Nyt kun tiedän, miltä synnytyssupparit tuntuvat, en ole ollut hirveän huolissani kivuliaistakaan supistuksista ( ei tee mieli vielä purra ovenkahvaa supistuksen aikana), mutta mietityttää, josko alapää onkin jo alkanut pehmentyä... Yläpäästä kun olen aina ollutkin hieman laho... *virn*
Tunteet on vähän ristiriitaiset, kun toisaalta toivon tottakai, että kaikki menee hyvin, toisaalta taas, että saisin sitä saikkua jo pian, että pääsen lähtemään ajoissa muuttokuorman kanssa ajeleen! Näin jo pahaa untakin, että ajoin vatsa JÄRKYTTÄVÄN suurena meän farkkutoyotalla pitkää matkaa pimeässä, eikä kamat ollu mahtunu autoon, ni mulla oli hoitopöytä ja pinnasänky katolle sidottuna pyykkinarulla... =D En mahtunut edes nousemaan ratin takaa pois huoltamolla, niin piti ohikulkijaa pyytää tankkaamaan mulle auto että pääsen jatkamaan matkaa... Toivottavasti nyt ei tarvi ihan niin pitkälle mennä!
Nyt täytyy jo lopettaa tää koneella säätäminen ja lähtä nukkumaan, huomenna työpäivä...
Kantrimaria rv 24 + 0