Mitä tehdä jos tyytymätön elämäänsä.

Joskus on hyvä muistaa myös ne kivat asiat joita on jo saavuttanut ja asiat jotka on loppujen lopuksi hyvin. Usein unohdamme kaiken hyvän mitä meillä jo on. Ja niitä muutoksia ei tosiaan tapahdu jos ei asioille tee jotain.

Kun luen viestejäsi, usein nousee mies esiin. Tyytymättömyys mieheen ja hänen toimintaan. Olisiko tuossa jotain avainta asiaan?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 23:26"]

Kun luen viestejäsi, usein nousee mies esiin. Tyytymättömyys mieheen ja hänen toimintaan. Olisiko tuossa jotain avainta asiaan?

[/quote]

Joo on varmaan. Eihän tämä tilanne ja tyytymättömyys ole vuosien saatossa juurikaan muuttunut. En vain tiedä onko minusta eroamaan. En tiedä jaksanko sitä tuskaa joka tulee kun hajottaa lasten perheen. Miten mies reagoi? Rupeaako vaatimaan lapset itselleen vai eikö halua tavata ollenkaan. Minulle on aina sanottu että kaikki miehet on samanlaisia ja ei ne muutkaan sen kummoisempia ole. Aina siis kun olen eron mahdollisuudesta puhunut. Enkä voi myös mitenkään säilyttää tätä elintasoa lapsilla mikä nyt on. Emme ole siis rikkaita mutta tälläinen elämä olisi heille mahdotonta jos olisin yksinhuoltaja. Välillä mietin että olenko vain liian vaativa? Pitäisikö olla vain tyytyväinen kun mies ei juo, polta eikä lyö. 

ap

Ap, valitat kyllä ihan kaikesta. Onko mitään hyviä asioita? Oletko terve? Ovatko lapset terveitä? Onko teillä joka päivä ruokaa? Onko asunto ihan ok? Jos nämä ovat kunnossa, tilanteesi on hyvä.

Päätät, että teet jokaisesta päivästä hyvän. Aamulla venyttelet ja katsot peiliin, sanot että minä olen hyvä, ja tästä tulee onnistunut päivä.

Ala tehdä pieniä muutoksia. Kokeile uusia reseptejä ruanlaitossa. Vaihda mööpelit uuteen järjestyksen ja sytytä kynttilöitä joka ilta. Hyräilee kun teet niin. Käy joka toinen ilta tunnin lenkillä. Kutsu vieraita silloin tällöin, ja suunnittele menoja tulevaisuuteen, varaa vaikka teatteriliput.

Älä odota että mies muuttuu. Muutu itse, ja ala levittää ympäristöösi positiivista energiaa. Mene jo huomenna ostamaan kimppu kukkia itsellesi, vaikka on maanantai. Ja hymyile kun menet töihin, tai vaikka kauppaan.

13 jatkaa. Jos olet töissä, niin etkö saa mielenterveyspalveluja työterveyshuollon kautta? Selvitä, voisitko päästä juttelemaan psykologin/psykiatrin kanssa työpaikan piikkiin. Sitähän voisi perustella sillä, että se edistäisi työssä jaksamista, vaikkeivat nyt ongelmasi olisikaan töistä lähtöisin. Jos miehesi ei suostu pariterapiaan, niin voi kai sinne mennä yksinkin. Tai voit ottaa parisuhteesi puheeksi jonkun terapeutin kanssa. Tiedän, että terapia on itse maksettuna järkyttävän kallista, ehkä jotain 150 euroa/h miinus Kela-korvaukset. Jos itse maksaminen ei ole vaihtoehto, niin yksi mahdollisuus on hakea apua julkiselta puolelta. Parisuhdeneuvontaa saa esim. isommista seurakunnista. Tai terveyskeskuksessa voisi ehkä päästä juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Minusta kuulostaa nyt kuitenkin siltä, että tarvitsisit ulkopuolista keskusteluapua. Ja kannattaisi yrittää keskustella miehesikin kanssa. Mitä miehesi tilanteestanne tuumaa? Mtä hän suhteeltanne haluaa? Miksi olette yhdessä? Mitä voisitte tehdä toisin, jotta suhde olisi parempi?

Yksi elämänlaatua kohentava tekijä on myös ystäväpiiri ja muu sosiaalinen verkosto. Onko sinulla ystäviä? Tapaatko heitä? Jos ei ole, miksi ei ja oletko yrittänyt hankkia ystäviä? Ihminen voi olla onneton siitäkin syytä, että kokee itsensä yksinäiseksi.

No muutoksia kannattaa tehdä jos haluaa asioiden muuttuvan.

Oletko tyytymätön vain mieheen vai elämääsi yleensä? Itseäänkin voi muuttaa esim. opiskelemalla.

Muutosten tekeminen äärettömän vaikeaa jos on elämänsä rakentanut tähän. Se vaatisi hypyn tuntemattomaan ja se taas ei aina kannata. Millaisia muutoksia on hyvä tehdä jos sairastaa masennusta? 

ap

Mieheen, työpaikkaan,työelämään. Niihin nyt ainakin. Jos oikeasti saisikin energiaa opiskeluun. En tiedä edes mitä opiskelisin. Olen siis töissä kokopäiväisesti.

ap

Ihan ensiksi kannattaa kirjoittaa vaika ylös mistä haaveilee ja millaisisa unelmia on. Ihan niin suuresti kuin vain kykenee. Tulet tietoisemmaksi unelmistasi ja mieli alkaa automaattisesti laittamaan toteen näitä haaveita. Pikkuhiljaa, palanen kerrallaan. Myös keskusteluapu esim. psykologilla voisi olla hyvä.

No eikö sua kiinnosta mikään? Liikunta? Opiskelu? Kulttuuri? Ehkä olet vieläkin masentunut. Masentuneena ei jaksa kiinnostua mistään eikä saa iloa mistään. Pitäisikö sun hoitaa itsesi ensin kuntoon ja vasta sitten alkaa miettiä, mitä elämältäsi haluat? Oletko kokeillut masennuslääkkeitä? Entä terapiaa ihan ammatti-ihmisen kanssa? En tarkoita mitään satunnaisia käyntejä mielenterveystoimistossa vaan säännöllisiä käyntejä psykoterapeutin vastaanotolla. Missä jamassa parisuhteeseesi on? Oletko tyytymätön suhteesi tilaan vaiko mieheen itseensä? Jos suhteeseen, niin sitäkin voisi yrittää jossain pariterapiassa tai parisuhdeleirillä parantaa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 21:38"]

No eikö sua kiinnosta mikään? Liikunta? Opiskelu? Kulttuuri? Ehkä olet vieläkin masentunut. Masentuneena ei jaksa kiinnostua mistään eikä saa iloa mistään. Pitäisikö sun hoitaa itsesi ensin kuntoon ja vasta sitten alkaa miettiä, mitä elämältäsi haluat? Oletko kokeillut masennuslääkkeitä? Entä terapiaa ihan ammatti-ihmisen kanssa? En tarkoita mitään satunnaisia käyntejä mielenterveystoimistossa vaan säännöllisiä käyntejä psykoterapeutin vastaanotolla. Missä jamassa parisuhteeseesi on? Oletko tyytymätön suhteesi tilaan vaiko mieheen itseensä? Jos suhteeseen, niin sitäkin voisi yrittää jossain pariterapiassa tai parisuhdeleirillä parantaa.

[/quote]

Hirveästi asioita. Terapiaan mies ei suostu olen yrittänyt. Ei tullut edes hoitajani suostuttelemana. Pelkää lääkäreitä ja muita. Pelkää varmaan etä vaadittaisiin jotain tai saisi diagnoosin tai että joutuu vieraalle puhumaan. Hmm..iloa saan kyllä välillä ihan pienistä asioista. Ei tarvitse olla kummoisia. Lääkkeitä olen syönyt vaikka ja mitä ja mikään ei ole postanut perusmasennusta ja tyytymättömyyttä. Terapiaan en ole päässyt ja ei ole varaa itse sitä maksaa. Lääkärin lausuntoa en ole kelaa varten saanut. Niin voisihan sitä käydä yksityisellä psykiatrilla. Mutta en ole vielä käynyt. Täällä on aika vähän yksityisiä psykiatreja. Lähinnä olen tyytymätön suhteeseen ja mieheen. Seksiä ei ole kummankaan aloitteesta. MInä olin joskus aktiivisempi ja sitten sekin loppui kun mies aina väsynyt. Mies on oikeastaan kuin yksi lapsi lisää. Kaikesta joutuu sanomaan. Niin, eihän sitä tarvitsisi jos huolehtisi itse kaikesta vapaaehtoisesti. Mies on tottunut siihen että äiti huolehtii tai mummo kaikesta. On niin kasvatettu. Muusta ei oikein ole kokemusta. Ei vaan jaksa sitä että joutuu huolehtimaan hänen vaatteistaa,ostamaan ne ja huoltamaan ne jne. Pitämään huolen muutenkin laskuista ym. Miehellä tosin pitkät työmatkat mutta sekin oma valinta. Ei ole halunnut hakea tältä paikkakunnalta töitä. Vetoaa siihen ettei ole oman alan töitä täällä. Mutta matkustaminenkin on kallista ja aikaa vievää. Joten haittaisiko se sitten ettei ole oman alan töitä? Monta asiaa. Minua häiritsee myös se että on kovin kiivas luonne suuttuessaan. Saa kyllä sen aina näyttämään muiden vialta. Joku toinen korotti ensin ääntä tai aloitti riidan. Nämä nyt tuli äkkiseltään mieleen. Olisi ihana kun olisi se osallistuva ja oma-aloitteinen puoliso.

ap

Niin ja huonon itsetunnon takia olen tähän ajautunut. Koulukiusattu ja työelämässäkin kiusattu. Lapsuuden perheessä oli ongelmia vanhemmillani joista syyllistettiin minua. Oikeastaan henkistä tukea saanut vanhemmiltani vasta viime vuosina ja sekin välillä ehkä kyseenalaista. Tai huonoja neuvoja.

ap

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 21:06"]

Ihan ensiksi kannattaa kirjoittaa vaika ylös mistä haaveilee ja millaisisa unelmia on. Ihan niin suuresti kuin vain kykenee. Tulet tietoisemmaksi unelmistasi ja mieli alkaa automaattisesti laittamaan toteen näitä haaveita. Pikkuhiljaa, palanen kerrallaan. Myös keskusteluapu esim. psykologilla voisi olla hyvä.

[/quote]

Kiitos tästä. Tuli ihan kyyneleet silmiin. Tuntuu vaan että ei saisi haaveilla kun se elämä mistä haaveilee on pääosin erilaista kuin nyt elämäni. Kävin aika monta vuotta mielenterveystoimistossa juttelemassa. Mutta hoitosuhteeni vaihtui. On ollut vaikea tottua vieraaseen henkilöön. En ole pystynyt avautumaan. On aivan erilainen henkilö mitä minä olen. Sen takia olen jättänyt nyt toistaiseksi hoidon kesken. Jättänyt siis menemättä tapaamisiin. Olen myös monesti tsemppaaja eli esitän pärjäävämpää kuin olenkaan. Esitän siis pärjäävää kuten tässä yhteiskunnassa on tapana esittää. 

ap

Samat pohdinnat. Olen niin kypsä tylsyyteen, että ajattelin jo erota ihan vaihtelun vuoksi. Mies sinänsä ok ja lapset jo koululaisia. Elämä vaan on kuin murmelin päivä uudestaan ja uudestaan.

Hanki isokullinen mies.

Mites joku vertaisryhmä, uskaltaisitko lähteä sellaiseen? Keskustelun kannalta siis, jos kaipaat keskustelua. Haaveilu on joo hyvä myös, jos voisit innostua jostain. Harrastatko mitään?

Suosittelen sulle Rhonda Byrnen kirjaa, Salaisuus. Siitä olisi varmasti paljon hyötyä sinulle uuden asenteen omaksumisessa. Uskalla haaveilla. Ansaitset kaikken hyvän tässä elämässä.

-6

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 21:22"]

Mites joku vertaisryhmä, uskaltaisitko lähteä sellaiseen? Keskustelun kannalta siis, jos kaipaat keskustelua. Haaveilu on joo hyvä myös, jos voisit innostua jostain. Harrastatko mitään?

[/quote]

No en harrasta mitään. Sama ongelma kuin opiskelussakin. Kun en keksi mikä innostaisi tarpeeksi. En halua mitään missä tehdään krääsää kotiin. Kieliä ehkä mutta onko opiskelussa motivaatiota jos ei voi matkustaa. Mä en tiedä onko mun haaveeni ns. turhia ja liian saavuttamattomissa. Siis olenko vain vaativa persoona. Vaikea sanoa. Olen esteetikko. Mies ei ole. Haluaisin lapset kasvattaa samaan, mies ei välitä. Miehelle siis oma aika menee aina kaiken muun edelle. Siis sen edelle että esim. pohdittaisiin miten saada perhe-elämästä kaikkia tyydyttävää. Että pohdittaisiin miten kasvattaa lapsista kunnollisia aikuisia jne.. ei oikeastaan halua pohtia tai miettiä mitään muuta kuin omia mielenkiinnon kohteitaan. Hänen mielenkiinnon kohteensa on akselilla pelit ja urheilu. 

ap