Voiko parisuhde olla onnellinen " elämän loppuun asti" ?
Tietysti tulee ristiriitoja yms. Mutta siis... voiko pysyä rakastuneena ja toiseen sitoutuneena koko elämänsä? Siis niin, että molemmat tuntevat samoin, ei ole syrjähyppyjä ja kunnioitus toiseen säilyy aina. Alkaa tuntua epätoivoiselta. Onko sinkkuna onni lähempänä kuitenkin? Tuntuu, että monella täällä palstallakin on kulissit kunnossa, mutta sitten kodin seinien sisällä tapahtuu kamalia asioita.
Tämä aloitus tuli siitä, kun huomasin Louise10:n huutavan netistä bilelaukkuja ja muuta " onnellisen elämän" ainesta, mutta kertomansa mukaan mies nukkuu sohvalla ja muutenkin ei hyvin toimi parisuhde. :(
Kommentit (4)
Mutta sellaisia pareja, jotka ovat aidosti onnellisia loppuun asti, on tosi vähän. Moni esittää muille, ja uskoo itsekin, että asiat ovat suhteessa hyvin, vaikka oikeasti voisivat olla paljon paremmin.
Isovanhempani ehtivät olla naimisissa yli 60 vuotta ja tuntuivat viihtyvän yhdessä ihan loppuun asti. Olivat tosi sopivia toisilleen, rauhallisia ja kärsivällisiä. Olivat selvästi samalla aaltopituudella ja kunnioittivat toisiaan.
Meille tuli äskettäin 10 vuotta yhteiseloa täyteen mieheni kanssa, naimisissa oltu jokunen vuosi, ja kyllä se tuntuu olevan tärkeää että osaa aina uudelleen rakastua siihen samaan ihmiseen. Aina sitä osaa löytää jotain uutta jännää toisesta ihmisestä ja arvostaa sitä. Myös yhteiset unelmat ja samanlainen huumori yhdistää. Uskollisuus on meille molemmille tärkeää joten luottamus toimii. Myös entisten suhteiden pieleen menneet jutut toimivat niin, että kun on kokenut jotain tosi kurjaa aiemmin niin osaa jättää vähemmän tärkeät häiritsevät asiat omaan arvoonsa, mikä edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Esim. osaan katsoa mieheni sukkakasojen ohi ja siedän vessaan kertyviä lehtipinoja kun tiedän että mieheni on uskollinen ja rehellinen. Asiat vaan painaa vaakakupeissa eri lailla ja plussia kertyy aina enemmän kuin miinuksia.
Esim. mieheni unohti äskettäin hääpäivämme mutta en todellakaan ottanut nokkiini siitä, minä kun suutun vain hyvästä syystä.
teillä on hyvin samanlainen suhde kuin meillä! itse vielä lisäisin että pidän miestäni ihmisenä aivan loistotyyppinä. mieletön huumorintaju ja upeat periaatteet.
ja meilläkin menneet suhteet kovia, joten hyvää osaa arvostaa. 7 vuotta yhdessä.
4
nyt ovat päälle 70v ja vielä ovat suorastaan omituisen hempeileviä, vitsailevia jne. äiti sanoo että rakastuvat aina uudestaan.
ja sisko myös ollut miehensä kanssa reilut parikytä vuotta ja sama juttu- ihmeellistä pupuilua ja menoa vaikka lapset jo kotoa lähteneet.
:-)
toivon itse kokevani saman.