Haluaisin olla 50-60luvun äiti!

Up

Ap, sun ongelma on ratkaistu sillä että alat elämään kuin 60-luvun kotirouva. :) Ruuaksi pottua, puuroa ja jauhokastiketta. Ei maksa paljon. Perheessä jokaisella kaksi arkivaatekertaa ja yksi pyhävaatekerta. Ei ole niin nöppösen nuukaa se, milloin niitä pestään ja onko vähän tahroja. Pesulla käytte muutenkin harjvoin, kainalot pesette pienessä paljussa aamuisin. Autoa ette käytä, jalat ja pyörä on kulkemista varten. Muutatte koko porukka halvimpaa kaksioon mitä löydätte. Telkkari, netti, kännykät ja muu viihde-elerktroniikka on teidän kohdalla turhaa, ei sitä tarvittu 60-luvullakaan.

Ja kappas vaan, elämisen kustannukset on kohta niin pienet, että rahaa jää kovastikin säästöön ja ainakin rahaongelmat ovat poistuneet kuin taikaiskusta.:)

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:35"]Jaa, en tiedä. Omat mummoni ovat olleet tuolloin äitejä, ja elämä on ollut köyhää. Saati että kummallakaan ei se eläke ollut kansaneläkettä suurempi, paitsi sitten se pieni lisä leskeneläkkeestä.

Tosin molemmilla meni sikäli paremmin se elämä että itse sairastuin ja jouduin minimieläkkeelle myös, eikä puolisoakaan ole, tai avopuoliso jätti, joten joudun tulemaan loppuelämän toimeen vielä pienemmällä summalla kuin isoäitini nyt joutuisivat selviämään koska siihen leskeneläkkeeseen ei ole mahdollisuuksia.
[/quote]

Miten ne oli yhtaikaa äitjä lasten kanssa kotona ja eläkkeellä?

Jaa, en tiedä. Omat mummoni ovat olleet tuolloin äitejä, ja elämä on ollut köyhää. Saati että kummallakaan ei se eläke ollut kansaneläkettä suurempi, paitsi sitten se pieni lisä leskeneläkkeestä.

Tosin molemmilla meni sikäli paremmin se elämä että itse sairastuin ja jouduin minimieläkkeelle myös, eikä puolisoakaan ole, tai avopuoliso jätti, joten joudun tulemaan loppuelämän toimeen vielä pienemmällä summalla kuin isoäitini nyt joutuisivat selviämään koska siihen leskeneläkkeeseen ei ole mahdollisuuksia.

Enpä todellakaan usko, että silloin oli helpompaa. Noihin aikoihin oli köyhää vielä. Kannattaa huomoida sekin, että ehkäisypillerit tulivat vasta 60-luvun alussa ja kotiäideillä saattoi olla paljon lapsia hoidettavana.

Ja jos oli köyhä niin yhtä vaikeaa oli kuin nykypäivänä, oli töitä, joiden palkalla ei tullut kuin juuri ja juuri toimeen, ei ollut sossutukia.

Luulen, että romantisoit vaan menneitä aikoja. Tietysti tuohon aikaan oli se hyvin, että ajateltiin, että kaikki kehittyy ja kaikki aina menee vain parempaan suuntaan. Oli tavallaan huoletonta ja oli uskoa tulevaisuuteen.

Äitini oli 60-luvun äiti. Kaksi 10 kk välein syntynyttä lasta ( luotti imetyksen ehkäisevään tehoon). Asunnossa tuli kylmä vesi sisälle, ulkovessa. Lapset kylpivät pesuvadeissa tiskipöydällä. En oikein haluaisi omalle kohdalle tuollaista. 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:41"]

 Tietysti tuohon aikaan oli se hyvin, että ajateltiin, että kaikki kehittyy ja kaikki aina menee vain parempaan suuntaan. Oli tavallaan huoletonta ja oli uskoa tulevaisuuteen.

[/quote]

Miten niin, nuoret miehet alkoivat pitää farkkuja ja kasvattaa jopa pitkää tukkaa? Rappiolle menossa kaikki. Onneksi sentään naiset eivät saaneet käydä yksin ravintolassa. Tosin mitäpä väliä millään on, kommunismi valloittaa maailman 60-luvun loppuun mennessä.

ja silloinko ei pohdittu, että riittääkö rahat?

tässäpä 50-lukua Lapsista:

Perheessa 4v, 3v,2v, 1v kaksoset ja 1kk ikäinen vauva. Vaippaikäisiä on 2v. kaikki lapset yökastelevat.

Perhe asuu yhden huoneen hellahuoneessa.

Ruoka laitetaan puuliedellä.

Vesi kannetaan sisään, ei kaivolta vaan joesta, jonne on 300m matkaa.

Kun haet vedet, niin lapset täytyy jättää yksin. Muista se puuliesi, joka samlla lämmittää 30 asteen pakkasessa.

Maito on haettava päivittäin maitokaupasta. Kauppaan on 1km. lapsia et voi ottaa mukaan. Isommat lapset ovat pienemmistä niin mustasukkaisia, että vauva on laitettava lukkojen taakse yhteen komeroon, ja 1v yhteen komeroon. 3v:n otat pulkalla mukaan/pyuörän tarakalla mukaan. Molempia isoja lapsia et voi ottaa, koska molemmille ei riitä lämmintä vaatetta eikä kenkiä.

puucee. Mukavahan se on kylmällä sinne mennä ja lapsetkin viedä.

Vaatteiden, vaippojen ja petivaatteiden pesu vie suurinman osan ajastasi. Pilkot puut (mies ei ehdi tekemään, kun tekee 12h työpäiviä. Launtaisin toki vain 8h.) , lämmität veden, nyrkkipyykkäät. Käyt huuhtelemassa avannolla. Ripustat ulos pakkaseen, että vesi haihtuu. Kun ovat jäätyneet tuot sisälle.

Ruoka on mitä on: perunaa suolarippeellä tai ruskealla kastikkeella, uunipuuroa. Joskus herkuttelette paistetulla puurolla.

Vaatteet ovat sitä, mitä sinä ehdit ompelemaan käsin, koska teillä ei ole varaa ompelukoneeseen.

Tällaista elämää mummoni eli 50-luvulla. Huomioitavaa on, että he eivät olleet edes köyhimpiä. Köyhissä perheissä isät olivat lähes kokonaan poissa: talvella savotoissa ja kesäisin maatöissä renkeinä.

Suurin osa miehen palkasta menee ruokaan: siihen perunaan, suolaan, jauhoihin, ryyneihin. Lihaa saa ehkä kerran kuukaudessa. Jos mies jaksaa käydä kalassa, niin voi tulla kalasoppaa.

Puolukoita ja hilloja toki on, kun mies tuhlaa lomansa ja kaikki sunnuntainsa marjastukseen. Onneksi on pakkasta, niin nämä säilyutetään ulkovarastossa, josta sitten kahmaistaan jäätynyt pala aina tarpeen mukaan.

50-luvulla äiti mietti, mistä rahat koulunkäyntiin ja kortteeriin opiskelukaupungissa (jo 15 km matka liian pitkä, 11v lapset muutti pois kotoa oppikouluun). Korvatulehdukseen ei annettu antibioottia. Synnytykset hoidettiin kotona (tai lapsenpäästölaitoksissa, mutta ei sinne ilman autoa lähdetty, hevoskyyytikin siinä ja siinä). Vanhukset hoidettiin kotona, kunnalliskotiin päätyi perheettömät.

Miksi luulet, että mummot yhä vielä hmstraavat joka ikisien langanpätkän, käytetyn joulupaperin ym?

Oman mummoni elämä maatilan emäntänä oli onnellista. Tietenkin maatilalla on aina työtä kuten eläinten hoitamista ja elintaso ei ollut sama kuin nykyään. Suuri uhka naiselle siihen aikaan oli synnytys ja komplikaatiot. Tietenkään he eivät rahassa kylpeneet, mutta elämä oli siinä mielessä melko huoletonta että oli varma toimeentulo ja tuttu yhteisö ympärillä. Maaseudulla pystyi elämään vielä siihen aikaan kuplassa välittämättä hirveästi ympäröivän maailman menosta.

Varmasti esimerkiksi kaupungeissa perheet ovat olleet huomattavasti tiukemmilla, koska he eivät ole olleet yhtä omavaraisia ruuan suhteen, asunnot olivat kalliita ja kaikki eivät pystyneet omistamaan asuntoaan.

Ymmärrän ap ajatuksesi. Itsekin haaveilen usein yksinkertaisemmasta elämästä. Saisi hoitaa lapsia, kotia ja paria lehmää, vanhuksetkin voisin hoitaa. Toisaalta isovanhempien juttuja kuunnellessa ei voi kuin huokaista helpotuksesta, nykyisin pääsee vähemmällä, on koneet ja laitteet sekä sähkölämmitys, puhumattakaan terveydenhuollosta. Olen tullut siihen tulokseen, että vanhasta ajasta kaipaan yhteisöllisyyttä, yksinkertaisuutta ja perhe/sukukeskeisyyttä. Koitan muuttaa elämääni pala kerrallaan oikeaan suuntaan. Olen lyhentänyt työaikaa (enemmän rauhaa ja kiireettömyyttä), olen vähentänyt kulutusta huomattavasti (leivon, ompelen ja kudon), huolehdin omasta perheestä ja lähisuvusta. Yllättävän monet asiat on omien korvien välissä!

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:16"]

Riittäisi, että olen äiti. Tottakai kaikki kotityöt kuuluisi minulle, mutta silti. Nyt stressaan 24/7 kaikki lasten asiat, riittääkö rahat, eteneekö opinnot (alanvaihto pakon edessä) kotitöiden lisäksi. Jos ei olisi rahahuolia, olisin 100% stressittömämpi ja parempi äiti! :/

[/quote]

Mä taas olen vasten tahtoani 50-luvun kotirouva. Olen työtön,mies elättää joten teen kaikki kotityöt ja koen olevani taloudellisesti "miehen armoilla".Eipä tämä mitään herkkua ole!

Äitini oli 60-luvun äiti, olen syntynyt 60-luvun lopulla. Asuimme kaupungissa. Sisään tuli lämmin vesi ja oli nykyajan mukavuudet, jääkaappia ja ammekin oli kylpyhuoneessa.

Äiti joutui käymään töissä tienaamassa rahaa. Olin ainoa lapsi ja isä ja äiti siis olivat molemmat töissä. Äiti haaveili paremmasta elämästä ja opiskeli työn ohessa, kun oli pieni. Hän oli siis usein myös illat pois. Minut vietiin naapuriin hoitoon lapsiperheeseen työpäivän ajaksi siitä alkaen kun oli 2 kuukauden ikäinen. Ensin asuimme yksiössä. Sitten vanhemmat saivat vuokra-asunnon, kaksion. Sinne muuttivat pariksi vuodeksi minun ja vanhempieni lisäksi äidin vanhemmat. Kaksiossa oli toki nykyajan kerrostalon mukavuudet ja jopa parveke. Äiti sanoo, että mummo käytännössä hoiti kasvatukseni ensimmäisinä vuosina, opetti pois vaipoista ja sen sellaista.

Sitten mummo ja vaari saivat perintönä yksiön, jonne muuttivat asumaan. Ennen kouluikää minulla ehti olla mummon lisäksi ainakin kuusi eri yksityistä hoitajaa.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:41"]

Enpä todellakaan usko, että silloin oli helpompaa. Noihin aikoihin oli köyhää vielä. Kannattaa huomoida sekin, että ehkäisypillerit tulivat vasta 60-luvun alussa ja kotiäideillä saattoi olla paljon lapsia hoidettavana.

Ja jos oli köyhä niin yhtä vaikeaa oli kuin nykypäivänä, oli töitä, joiden palkalla ei tullut kuin juuri ja juuri toimeen, ei ollut sossutukia.

Luulen, että romantisoit vaan menneitä aikoja. Tietysti tuohon aikaan oli se hyvin, että ajateltiin, että kaikki kehittyy ja kaikki aina menee vain parempaan suuntaan. Oli tavallaan huoletonta ja oli uskoa tulevaisuuteen.

[/quote]

-köyhää oli ja -60-luvun loppupuolella ainakin oli paljon työttömyyttä. Nuoret miehet joutuivat "hätäaputöihin " parakkimajoituksiin kauas kotoa.

Pieni peltotilkku ei elättänyt isoa perhettä, vaan miehet kävivät talvisin metsätöissä pitkien taipaleiden takana. Äiti oli 10-lapsisen pesueen kanssa kotona, ei siinä ole mitään romanttista. Kaivo vesi ( jos riittikään pakkastalvina ), ulkohuussi, pyykinpesu saunan padassa. Kertakäyttövaippoja ei ollut, ei valmiita lastenruokia, eikä muitakaan valmiita ruokia kaupoissa. Äidillä oli kyllä kädet täynnä työtä ja luulen, ettei niin vähän stressiäkään. Stressi oli siitä, mistä ruoka lapsikatraan suuhun.