Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten neuvoa omia vanhempia?
08.11.2014 |
Yksi sisaruksemme on järkkynyt henkisesti. On etevä ja hyvän koulutuksen hankkinut, sairastuttuaan ei enää työelämässä, vaikka ikää ei paljon olekaan. Ei parisuhdetta, ei lapsia, eristäytymässä ja laittanut välit vähiin kavereihin itse poikki, kun ei hänen mielen mukaan asiat ja puheet mene. Minä ja muut sisaruksemme ollaan vuorotellen sylkykuppeina ja kuuntelemme katkeria ja vihamielisiä puheita ja itsetuhoisia myös. En pysty olemaan enää avuksi, pari vuotta olen yrittänyt ja mikään ei riitä ja auta. Vain hänellä menee huonosti.Käy jossain vastaanotolla ja lääkkeitä on määrätty, en tiedä, käyttääkö.
Kaikista ilkein on vanhemmillemme, uhkailee tappaa itsensä, kiristää rahaa, teettää kotityöt. Vanhempani ovat sairastumassa masennukseen ja unettomuutta ollut jo kauan. Kaikkea fyysistä vaivaa tullut myös. Olen sanonut useita kertoja vanhemmille, että he eivät voi koko ajan singahtaa auttamaan ja herätä öisin kuuntelemaan samoja asioita. Tuntuu aivan kohtuuttomalta. Pitääkö seurata vain sivusta ja nähdä äitin ja isän hiipuminen oman sisarukseni ongelmien takia? Pelkään jo oman työkykyni puolesta.
Kommentit (9)
Ohjaa vanhempasi lääkäriin uupumisen ja univaikeuksien takia. Lääkäri voi ohjata eteenpäin esim omaisjärjestöihin ja tarjota apua myös vanhemille asian käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisella 70-luvulla sisaruksesi olisi päätynyt laitokseen, jossa hän olisi saanut asunnon ja ruuan ja terapiaksi kutsuttua puuhastelua puutarhassa tai matonkudonnassa tms. Lääkkeet olisi jaettu säännöllisesti ja jokainen olisi ollut turvassa, niin potilas itse kuin läheisensä.
Nyt heitetään ongelmineen pärjäämään yksin ja ihaillaan sitä, että ei ole laitospaikkoja.
Kuulostaa ihan Tuksulta taas, vaikkei hän kyllä olekaan koulutettu ihminen. Ei siinä voi kuin toivoa, että vanhemmat osaavat vetää rajan siihen milloin mahdollistaminen loppuu. Ei ihmistä ihan noin vaan mihinkään pakkohoitoon saada, jos ei ole vaaraksi omalle tai muiden hengelle ihan todella. Laiskuus tai yölliset puhelut sekä räksytys eivät ole sellaisia syitä.
Voit vain puhua vanehmmillesi, että ymmärtäisivät kunnioittaa omaakin elämäänsä ja hakea ITSELLEEN apua, jotta saavat voimia ja perspektiiviä koko asiaan. Sisaruksellsi sinun täytyy sanoa, että hänen on jätettävä vanhemmat rauhaan, käytös on kohtuutonta.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 13:05"]
Kuulostaa ihan Tuksulta taas, vaikkei hän kyllä olekaan koulutettu ihminen. Ei siinä voi kuin toivoa, että vanhemmat osaavat vetää rajan siihen milloin mahdollistaminen loppuu. Ei ihmistä ihan noin vaan mihinkään pakkohoitoon saada, jos ei ole vaaraksi omalle tai muiden hengelle ihan todella. Laiskuus tai yölliset puhelut sekä räksytys eivät ole sellaisia syitä.
Voit vain puhua vanehmmillesi, että ymmärtäisivät kunnioittaa omaakin elämäänsä ja hakea ITSELLEEN apua, jotta saavat voimia ja perspektiiviä koko asiaan. Sisaruksellsi sinun täytyy sanoa, että hänen on jätettävä vanhemmat rauhaan, käytös on kohtuutonta.
[/quote]
Huh. Miten voisi välttää, ettei omista lapsista kasva tuollaisia? Pikkulapsiaika tuntuu olevan aika helpoa tuohon paineeseen verrattuna.
Kiitos vastauksista. Aivan kamalaa seurata sivusta, kuinka sairas ja katkeroitunut ihminen sairastuttaa läheisetkin ympärillään. On lisäksi mestari syyllistämään, kun ei hänen tarpeisiinsa vastata heti. Ja rahan kiristäminen on luku sinänsä. Eikös nykyään saa apua ja tule autetuksi, jos itse haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Omaiset Mielenterveystyön Tukena -järjestöstä voisitte saada apua tilanteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohoitoon ei nykyään saa kuin pahimmat tapaukset. Tarkkailua voi jokunen päivä olla,mutta sitten avohoitoon takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen ollut joskus samassa tilanteessa. Ota yhteyttä ensin terveyskeskukseen ja vaadi (nimenomaan vaadi) keskustella asiasta lääkärin kanssa. Varaa vaikka itsellesi aika ja käy asia näin läpi. Toimenpiteitä esim. hoitoonsaamiseksi on todellakin tehtävä, ei kannata jäädä odottamaan.
Pakkohoitoon saaminen on todella hankalaa, mutta tässä tilanteessa näyttää, että henkilö on jo vaarallinen muille ja näin valmius siihen on. Ellei hän oma-aloitteisesti lääkärin suostu, sovit lääkärin kanssa, että ambulanssi hakee, en tiedä, tarvitaatko jopa poliisi tänä päivänä.
Hoitoahan hän tarvitsee. Voit keskustella myös sosiaalihoitajan kanssa, yleensä sairaalasta sellainen löytyy.
Ole tiukkana ja vaadi hoitoon pääsyä, potilas ei sitä osaa.