Lamauttava syyllisyys lapsen kasvattamisesta

Olen niin solmussa tämän asian kanssa. Olen lukenut sitä "Raivoavasta jäähyttjä-äidistä empaattiseksi kasvattajaksi", ja siinä on joitain tosi hyviä juttuja, mutta mä oon niin saatanan kyvytön! Jotkut lapsen käytöksen piirteet ärsyttävät mua niin suunnattomasti, ja toisaalta ajattelen koko ajan, että ne ärsyttävät piirteet johtuvat siitä, että mä en vain osaa.

Mieheni kanssa on tosi vaikea keskustella mistään tällaisista asioista. Hän on periaatteessa ihan empaattinen ihminen, mutta valitsee usein mieluummin pakottamisen ohjailemisen sijaan, ja sitten aina rähjään hänelle siitä. Ei pitäisi tehdä niin, mutta kun mies ei ihan oikeasti osaa puhua mistään "tunneasioista". Mä olen jotenkin luovuttanut, etten ota niitä enää puheeksi, vaan odotan (turhaan), että mieskin jossain vaiheessa tajuaisi, että niistä pitäisi puhua. 

Äh...