Lue keskustelun säännöt.
Pääni ei kestä, kun lapset eivät tottele
07.11.2014 |
En kestä enää tätä. 2,5- ja 4,5-vuotiaat lapseni saavat minut raivon partaalle ja haluaisin jo pahoinpidellä heitä. Olen paiskonut ovia ja rikkonut leluja kun hermot ovat menneet, ja huudan usein niin että ääni on käheä. Kummatkin ovat niin kovapäisiä, että tuntuu, ettei mikään auta ja riitä. Olen yrittänyt nätisti vaikka mitä mutta nuo eivät vaan tottele. Uhmaavat ihan tahallaan ja isompi oikein provosoi ja ärsyttää kun huomaa, että hermostun. Pienempi taas vetää itkupotkuraivarit kun ei saa mitä haluaa.
Näin iltaisin lasten nukuttaminen on niin henkisesti raskasta, että olen ihan loppu. Voisin ihan hyvin valvoa vielä monta tuntia ja saada omaa aikaa, mutta on niin paha mieli lapsille huutamisesta että menen itsekin nukkumaan.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:27"]sun täytyy hakea apua jos et jaksa. Lapsesi käyttäytyvät aivan normaalisti. Jos sä siellä keuhkoot niille niin mitä kuvittelet heidän tekevän? voi hyväjumala näitä äitejä , voi anna heille viisautta hoitaa niitä lapsia mitä ovat tänne synnyttäneet. Anna syliä, rakkautta, hellyyttä ja jämptejä rajoja, jotka ei muutu sinun mielen mukaan.
[/quote]
Olen antanut syliä, rakkautta, hellyyttä ja jämptejä rajoja. Rajat eivät muutu yhtään vaan ovat koko ajan samat. Silti lapset eivät tottele, uhmaavat ja pelleilevät joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästikin uupunut. Yritätkö liikaa? Rehellisesti. Käytätkö kaiken ajan päivästä lapsiisi ja heidän kaitsemiseen? Vinkki: höllää hyvä ihminen. Hanki korvatulpat ensalkuun, niin et jokaiseen pienimpäänkin inahdukseen reagoi. Lapsille tekee ihan hyvää myös huomata, ettei äiti ole KOKOAJAN heitä varten.
Usein kun stressi on päässyt noín pahaksi, ei auta kuin tietyllä tavalla luovuttaa. Nosta jalat ylös. Ana penskojen vöyhöttää. Ei siihen kuole vaikkei kokoajan ole perässä vahtimassa ja komentamassa. Varmaan silläkin ovat niin riiviöitä, kun huomaavat sinun hermojesi olevan riekaleina.
Voimia ja tsemppiä! Sinä olet riittävän hyvä, älä pyri täydellisyyteen. Ota omaa aikaa. Lähde pois ja jätä mies lasten kanssa niin usein kuin mahdollista.
Takavarikoi kaikki lelut. Vie varastoon, jätä vain muutama olennainen lelu. Sieltä palkaksi yksi tavara kerrallaan kun päivä on mennyt hyvin. Myös tarrasysteemi on hyvä. Tarra kun päivä mennyt hyvin. Tietystä määrästä tarroja pikku ylläri.
Raivaa muutenkin koko kotisi niin, ettei siellä ole kuin välttämätön. Luo itselle "tilaa hengittää".
Ulkoilu raittiissa ilmassa takaa lapsille hyvän ruokahalun ja ulkoilu + ruoka takaa hyvän unen. Ulos siis. Ulkoilu Suomessa talvella on välineurheilua, joten panosta varusteisiin. Lämpimiin vaatteisiin, joissa on kuitenkin hyvä liikkua.
Vaikutat selvästi uupuneelta ja kykenemättömältä vanhemmuuteen. Kannattaa ehdottomasti ihan itse ottaa lastensuojeluun yhteyttä, sieltä varmasti saat apua. Sinun täytyy ajatella lastesi parasta ensisijaisesti. Eihän voi olla niin, että lapsesi joutuvat elämään lapsuuden, jossa joutuvat kasvamaan kaltaisesi uupuneen ja epävakaan vanhemman kanssa. Heti maanantaina otat yhteyttä lastensuojeluun, näin on varmasti sekä itsesi että erityisesti lastesi kannalta parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi vielä, että just tuo kaikkien yksittäisten ihmisten ohjeiden noudattaminen ja helvetinmoinen äityden suorittaminen ajaa jokaisen ihmisen loppuun. Kaikkia ohjeita ei voi, pysty eikä tarvitse noudattaa. Tee niinkuin itsestäs hyvältä tuntuu. Saa mennä myös siletä mistä aita on matalin. (tätähän ei kannata kellekään toitottaa ihan oman hyvinvointinsa vuoksi, mutta ei kukaan jaksa ja pysty olemaan täydellinen äiti ja vanhempi 24/7.) Kun itse olen totaalisen väsynyt kaikkiin ja kaikkeen, ajan itseni ja penskani mäkkärin autoluukulle, tilaan sapuskat sieltä ja laitan lastenohjelmat pyörimään loppu päiväksi. Ja kyllä tekee hyvää. Itse voin vaikka torkkua päivänokosia/surffailla netissä/jotain muuta yhtä hyödyllistä.
Ei elämän kuulu olla kärsimystä. Sen kuuluu ja pitää olla kivaa. Kiitos.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 22:27"]sun täytyy hakea apua jos et jaksa. Lapsesi käyttäytyvät aivan normaalisti. Jos sä siellä keuhkoot niille niin mitä kuvittelet heidän tekevän? voi hyväjumala näitä äitejä , voi anna heille viisautta hoitaa niitä lapsia mitä ovat tänne synnyttäneet. Anna syliä, rakkautta, hellyyttä ja jämptejä rajoja, jotka ei muutu sinun mielen mukaan.
[/quote]
Olen antanut syliä, rakkautta, hellyyttä ja jämptejä rajoja. Rajat eivät muutu yhtään vaan ovat koko ajan samat. Silti lapset eivät tottele, uhmaavat ja pelleilevät joka päivä.
[/quote]
Et taida todellakaan tajuta mitä pitäisi tehdä.
Näitä riittää nähtävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja numero 8 siis sama kirjoittaja, kuin numero 5.
itse sanoin ko.käyttäytymisestäni neuvolantädille, ohjasi soittamaan kunnan debressiohoitajalle, tämän teenkin maanantaina. todennäköisesti alan sit käydä jonkinlaisessa käyttäytymisterapiassa opettelemassa uusia käytösmalleja, en tiedä. mutta hulluksi ei leimattu, hyvä kun viimein sain suuni auki ennenkuin tukistan lapsia tai jotain... mä niin tiedän ton tunteen ku illalla aina miettii tekosiaan ja paskamutsifiilis on sanoinkuvaamaton! hae apua, omakin elämänlaatusi paranee!! tsemppiä!!!
sun täytyy hakea apua jos et jaksa. Lapsesi käyttäytyvät aivan normaalisti. Jos sä siellä keuhkoot niille niin mitä kuvittelet heidän tekevän? voi hyväjumala näitä äitejä , voi anna heille viisautta hoitaa niitä lapsia mitä ovat tänne synnyttäneet. Anna syliä, rakkautta, hellyyttä ja jämptejä rajoja, jotka ei muutu sinun mielen mukaan.