miksei saisi olla onnellinen

Omana itsenään? Olen normaalipainon ylärajalla ja ylipainon alarajalla painoluokassani, nätti mutta kouluttamaton (teen pätkätöitä ja yritän päästä opiskelemaan) ja mulla on ihana avomies ja lapsi. Sitten jotkut ajattelee että ei voi olla onnellinen syystä tai toisesta, joko painon tai työttömyyden takia. Miksi? Miksi kuvitellaan, että olisin jotenkin laiska tai aikaansaamaton? Ehkä liikun ja syön terveellisesti mutta mulla on sairauksia joiden takka on turha kuvitella laihduttavansa isoja määriä, joten olen jo vuosia sitten hyväksynyt itteni muodokkaana ja rakastan nykyistä vartaloani. Työtön olen koska mitä tahansa paskatyötä en halua ja haluan opiskella unelma-ammattini, enkä virua jossain paskassa duunissa masentuneena ja valittaa onnettomuutta koko ajan. Miksi ihmiset kuvittelee, että tämä olis jotenki niin kamalaa? Työttömät kuukaudet eletään säästöillä ja miehen tuloilla.

Onko joku yleinen kuvitelma, että ihminen ei voi olla onnellinen jos ei elä just niinkun joku itse elää? Pah sanon mä, kateellisia ja harhaluulosia te olette. Omakotitalo ja vakiduuni ei tuo onnea. Mulle onnen tuo rakkaus ja perhe, sekä lapsen terveys.