Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni on "iloinen" miehensä kuoltua
07.11.2014 |
Pari viikkoa sitten ystäväni mies kuoli onnettomuudessa. Ystäväni on ylipirteä ja järjestelee "innolla" hautajaisia. Kun kuolleesta miehestä puhutaan, hän stressaa vain miltä mies näyttää arkussa. Edesmenneen miehen ystävät ja perhe ihan rikki. Vaimo vaan jaksaa pirtsakkana järjestellä hautajaisia.
Onko tämä jokin tapa surea? Kieltääkö hän tapahtuman? En ole ennen iloista leskeä nähnyt.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:53"]Eiköhän ole jonkinlaisessa shokkitilassa. Romahdus tulee hetkenä minä hyvänsä.
[/quote] Sanoisin samaa. Eikä kyseessä ole mikään pikku juttu, kun näyttää kieltävän asian asian täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan että isäni hautajaiset sujuivat yllättävänkin hyvin ilman kovin suurta tunnemyrskyä. Kun lähdimme muistotilaisuudesta ja istuin autoon, murruin täysin.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:53"]Eiköhän ole jonkinlaisessa shokkitilassa. Romahdus tulee hetkenä minä hyvänsä. [/quote] Sanoisin samaa. Eikä kyseessä ole mikään pikku juttu, kun näyttää kieltävän asian asian täysin.
[/quote]
En usko, että kysymys on välttämättä varsinaisesta kieltämisestä... jotkin ihmiset vaan pystyvät piilottamaan surun sisälleen näyttämättä sitä ulkopuoliselle.
Mä muistan, kun kuolemansairasta isääni hoidin. Mä sain kerran jonkin naurukohtauksen kertoessani kaverilleni miten tylyä kohtelua kuoleva isäni sai lääkäriltään. Mä olin niin väsynyt, raivoissani, surullinen..sekaisin kaikesta, että vaan nauroin. Tajusin itekin miten hullulta vaikutin, mutta en enää hallinnut itseäni. Koko ajan vaan keskityin pitämään itseäni koossa lasten ja äitini vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
On shokissa. Ei osaa vielä käsitellä koko asiaa. Usein hautajaisten jälkeen tulee vasta se tyhjyys ja tajuaa, ettei toinen palaa. Jos havaitset, ettei ystäväsi ajan kuluessakaan tunnu pääsevän seuraavaan surun vaiheeseen, kannattaa huolestua. Jotkut ei osaa surra ja siirtävät tunnetta syrjään, jatkavat kieltovaihetta liian pitkään. Sitten voi tulla suhteettoman isokin romahdus.