Ystäväni on "iloinen" miehensä kuoltua

Ilmiselvästi shokki tai kieltämisvaihe meneillään. Parhaan ystäväni pikkuveli kuoli yllättäen. Ystäväni hoiti suuren osan käytännön asioista, kävi tyhjäämässä veljen asunnon ja järjesteli hautajaisia. Tuki muuta perhettä. Hautajaisissa sitten tapahtui se romahdus.

Ole ystäväsi tukena ja huolehtikaa muiden kanssa, että romahduksen hetkellä on ystäviä lähellä.

Olen ollut huomaavinani, että ne kovaäänisesti vaikeroivat toipuvat yllättävän nopeasti. Hiljaiset ja tällaiset "ahertajat" menevät jossain vaiheessa kappaleiksi. Hautajaisten jälkeen surutyö vasta käynnistyy. 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:55"]

On jonkinlaisessa shokissa ja näemmä yrittää kaikin keinoin pitää itsensä kasassa.. voi olla että hautajaisten jälkeen romahtaa. Jos ei niin kannattaa jutella hänelle että nyt saa jo surra, voi jäädä pinnan alle se suru joka voi purkautua vuosienkin päästä lähes miten vaan

[/quote]

Minä olin keskenmenon myötä tuollainen hilpeä peipponen. Suru oli liian suuri, sen mittakaava paljastui sekunnin murto-osaksi kun näin sairaalassa ison ja pienen pehmoeläimen sylikkäin. Sitten suojaus meni taas päälle. Romahdusta ei tullut koskaan, vaan kuukausien aikana vähitellen verho alkoi nousta siihen tahtiin kuin pystyin asiaa käsittelemään. Se oli hyvin armeliasta.

En alkaisi kauheasti puhutella toista asiasta. Eiköhän hän sen tiedä, että surrakin saa, saattaa paremminkin olla paniikissa, että onko hänessä jotain vikaa kun suru ei tule. Liian helposti tuollainen puhuttelu pahentaa sitä tunnetta, etenkin jos ap ei oikein ymmärrä mistä on kysymys. Pitäisin muuten huolta, että olen saatavilla ja valmis keksimään ohjelmaa, ja että toinen tietää sen.

Ystäväsi tarvitsee nyt oikeaa ystävää, ei sellaista, joka arvostelee sitä, miten hänen kuuluu tässä tilanteessa olla. Todennäköisesti hän on shokissa, yrittää pitää itsensä ja mielensä kiireisenä, jotta totuus ei iske tajuntaan liian lujaa tms. Tai sitten hän ei luota sinuun ja uskalla näyttää oikeita tunteitaan.

Älä kuitenkaan missään nimessä kommentoi hänen olemustaan mitenkään hänelle itselleen tai yhteisille tutuillenne. Se on pahinta mitä voit tehdä, koska se aiheuttaa hänelle turhaa syyllisyyttä. Tiedän tämän, koska olen työskennellyt kriisityössä. Ihmiset, jotka ovat äärirajoilla ja käyttävät viimeisiä keinojaan pysyäkseen itse hengissä, eivät tosiaan kaipaa arvostelua siitä, täyttävätkö he surevan lesken kriteerit vai ei.

Jos haluat auttaa, tarjoa hänelle läsnäoloa ja apua arjen pyörittämisessä tai hautajaisten järjestelyissä.

Minun isäni kuoli vähän yli vuosi sitten ja mieheni kuoli 5v.sitten.Reagoin itte samalla tavalla suruun.Järjestelen asiat kuntoon hautajaisia varten ja perinnön jakoa varten.Kun asiat ovat kunnossa.Niin silloin annan ittelleni luvan romahtaa ja itkeä kunnolla.

Minulle tulee tästä mieleen eräs tuttavani. Hän oli hyvin nuori tapahtuman aikoihin, joten osa meni varmaan nuoruuden ymmärtämättömyyden piikkiin. Tämän tuttavani luokkakaveri kuoli tapaturmaisesti. Tämä tuttavani koki, että tämän kuolleen nuoren äiti, on "liian pirteä" tapauksen jälkeen. Tuttavani perusti arvion pääosin siihen, että kuolleen nuoren äiti oli asiakaspalvelutyössä ja töissä hymyili ammattimaisesti asiakkaille. Tuttavani alkoi sitten pienessä kyläyhteisössä levitellä juoruja siitä, että kuolleen nuoren äiti ei näytä surevan lastaan lainkaan ja ei ehkä välitä koko kuolemasta. Minua tämä järkytti... Nainen menetti ensin lapsensa ja sitten joutui kokemaan syyllisyyttä siitä, että kyläyhteisössä oli päätetty, että hän ei edes rakastanut lastaan tarpeeksi.

Älkää lyökö lyötyjä! Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten itse toimisi äärimmäiseen kriisiin joutuessaan.

Kuulostaa isältäni. Hautajaisten jälkeen totesi, että olisi pitänyt erota jo aiemmin. Emme sattuneesta syystä ole enää tekemisissä.

Ap, jos kyseessä todella on ystäväsi niin hän tarvitsee nyt tukeasi. Shokkivaihe on vielä päällä, romahdus tulee ennemmin tai myöhemmin. Aloituksestasi tuli paha mieli. Älä arvostele,vaan ole tukena, läsnä ja kuuntele.

t: leski

Jokaisen suruprosessi on erilainen. Tuo on täysin normaalia.

Ai, on vieläkin sulle se isokin yllätys että ihmiset reagoi suruun eri tavoin?

Luultavasti romahtaa hautajaisten jälkeen. Siihen asti on elämässä sisältöä ja työtä painettavaksi.

Tapa surra. Ehkä vielä jonkinmoisessa sokissa.

Surea?

Eiköhän ole jonkinlaisessa shokkitilassa. Romahdus tulee hetkenä minä hyvänsä.

Iloinen? Eipä hän taida olla iloinen, ehkä ennemminkin hieman maaninen tms. Jokainen suree tavallaan ja yrittää selviytyä

On jonkinlaisessa shokissa ja näemmä yrittää kaikin keinoin pitää itsensä kasassa.. voi olla että hautajaisten jälkeen romahtaa. Jos ei niin kannattaa jutella hänelle että nyt saa jo surra, voi jäädä pinnan alle se suru joka voi purkautua vuosienkin päästä lähes miten vaan

Ihan selkee shokki ja romahdus tulee hautajaisissa tai het koht hautajaisten jälkeen. Silloin ole hänen luonaan ja tukenaan! Silloin hän on se joka kaipaa olkaa jota vasten itkeä!

Itse olin mummoni kuoleman jälkeen todella pirteän ja iloisen näköinen työpaikalla. Olin kyllä surullinen, mutta se ei näkynyt minussa vaan tulin korostetun pirteäksi.  Että tämäkin on yksi tapa reagoida surullisiin uutisiin. Luultavasti keskittyy hautajaisiin ja "tekee paljon" erilaisia asioita, jotta miehen kuolema olisi helpompi kohdata. Sitten kun ei ole enää mitään tekemistä ja ystäväsi on yksin niin se suru luultavasti tulee enemmän pinnalle ja alkaa kaatua päälle. Tosin kun näet ystäväsi, niin siitä on tuskin mitään merkkejä.

On.

Tulee ihan mieleen Täydellisten naisten Bree :-D