Lue keskustelun säännöt.
Kysyin poikaystävältä miksi hän seurustelee mun kanssa...
07.11.2014 |
Ihan mielenkiinnosta, kun nyt viimeaikoina mennyt aika paljon huonommin kuin aiemmin. Ollaan molemmat parikymppisiä. Tiedän että ollaan nuoria, mutta toivon asiallisia vastauksia. Sain tälläisen listan:
Syitä on mm. Meil on toisinaan kivaa keskenään, sä tiedät paljon asioita ja sulta voi kysyä melkeen mitä vaan. Mä tiedän ja osaan käytännön juttui mis pystyn auttaa. Voin puhuu sulle mistä vaan jos mulle tulee jotain mieleen. Ongelmia /murheita tms. Sä osaat tehdä hyvää ruokaa ja muistat muistuttaa mua erilaisissa asioissa nii kaikki pysyy jotenki järjestyksessä. Mä autan sua kotitöissä sillon ku pyydät ja autan muutenkin jos sul on joku probleema. Oon laihtunu hyvin (vaikka aluksi lihosinkin). Sen takia koska autoit mua parantamaan ruokatottumuksia ja annoskokoja. Ja koska välitän susta ja mul on yleisesti turvallinen olo sun kanssa ku osaat neuvoa hyvin pattitilanteessa.
Tuleeko teillekin tästä sellainen olo, että poikaystäväni on kanssani koska olen hänelle äiti numero kaksi? :D tuntuu vähän siltä, en tiedä pitäisikö huolestua.
Kommentit (37)
Minua hätkähdytti kohta meillä on toisinaan ihan kivaa.
Ap, mieti kommenttia. Minun mielestäni sinun kannattaa miettiä tulevaisuuttasi kyseisen miehen kanssa.
Olet ihanan hoikka. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:49"]
Minua hätkähdytti kohta meillä on toisinaan ihan kivaa.
Ap, mieti kommenttia. Minun mielestäni sinun kannattaa miettiä tulevaisuuttasi kyseisen miehen kanssa.
Olet ihanan hoikka. :)
[/quote] Mitä hittoa? Kenellä on muka AINA kivaa, poislukien paskanpuhujat?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:49"]
Minua hätkähdytti kohta meillä on toisinaan ihan kivaa.
Ap, mieti kommenttia. Minun mielestäni sinun kannattaa miettiä tulevaisuuttasi kyseisen miehen kanssa.
Olet ihanan hoikka. :)
[/quote] Mitä hittoa? Kenellä on muka AINA kivaa, poislukien paskanpuhujat?
[/quote]
Ei kenelläkään mutta ei sitä nyt mennä ääneen sanomaan. Senkin voisi ilmaista "lähes aina, useimmiten, suurimman osan ajasta" jne eikä sanoa että TOISINAAN, joka on kyllä aika harvoin.
Exäni piti minua äidin korvikkeena. Minä siivosin, jos hän hoiti ainoan tehtävänsä kerran viikkoon eli tiskasi niin häntä piti kiittää. Hän sotki kuin mikäkin kakara, ruuat pitkin sänkyä ja pöytiä. Ei löytänyt omia vaatteitaan jos toinen paita oli toisen päällä ja minun piti etsiä silloin hänelle se paita jonka hän halusi. Jos en pessyt heti pyykkiä niin kamala äkkäily. Hän ei osannut maksaa laskuja kun ei muistanut omia pankkitunnuksiaan. Rahaa ei osannut käyttää vaan se meni turhuuksiin sekä kaljaan ja tupakkaan joten minun piti rajoittaa hänen rahan käyttöä ja antaa viikkorahaa ja se oli hänelle ok. Olemme molemmat 21v nyt.
-
No jätin hänet kun kyllästyin olemaan äiti aikuiselle miehelle. Exällä meni luottotiedot heti, käytti kaikki rahansa niin, että koko kuukausi piti pärjätä alle 5e ja edelleen laskut maksamatta. Vuokran taisi maksaa kuukauden viiveellä. Kerran vein tavaroita hänelle ja se kämppä oli täynnä vaatteita ja roskia ja astioita ympäriinsä. Hänen äitinsä pesi pyykit kerran kuussa. Ja kaiken tämän tiedän, koska hän itki asiaa minulle ja syytti minua siitä, että hänen tilanteensa oli huono koska jätin hänet.
-
Nyt minulla on mies joka on "vasta" 19v, mutta hoitaa puolet kotitöistä ja välillä minunkin osuuteni pyytämättä, hoitaa omat rahansa ja laskunsa, tavoitteena opiskella kunnolla, hankkia hyvä työ jotta voi elättää perheen (ihan vain tiedoksi että aijon silti itse käydä myös töissä jos vain töitä riittää) ja on muutenkin hyvä mies, kiltti ja ei pidä minua äidin korvikkeena.
-
Kysyin häneltä juuri miksi hän on kanssani, vastaus:
Koska rakastan sinua just tommosena kun sinä et yritä esittää mitään. Ja mulla on hyvä olla sun kanssas.
Hmmm... Mulla oli muutama vuosi sitten vähän samantapaisia ajatuksia parisuhteeni tilasta. En oikein tiennyt haluanko jatkaa mieheni kanssa ja tosiaan välillä tuntui, että olen hänelle kuin äiti. Mekin oltiin silloin parikymppisiä ja varmaan ihan oikeastikin aika lapsellisia (miehethän tunnetusti tulee vielä pari vuotta perässä). Meillä oli kriisimme, mutta niistä selvittiin ja aina päätettiin vakavan keskustelun päätteeksi jatkaa. Kai se oli sitä yhteen kasvamista tai jotain. Nyt mulla on ihana 27-vuotias mies, joka kantaa vastuunsa yhteisistä asioita (eipä sillä, ei se silti osaa siivota niinkun mä haluaisin) ja johon voin luottaa. Sama mies on silti kyseessä, se on vaan aikuistunut tässä välissä.
Mitä tällä haluan sanoa on se, että aina ei ole helppoa, mutta jos molemmilta löytyy halua sitoutua ja kuunnella toista, niin lopputulos palkitsee. Nykyään monet tuntuu eroavan aika helposti eikä se useinkaan vaihtamalla parane. Tietysti kaikki suhteet on erilaisia eikä kukaan voi sulle sanoa, mitä kannattaa tehdä. Tai sen nyt voin ainakin neuvoa, että keskustelkaa, keskustelkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:49"]
Minua hätkähdytti kohta meillä on toisinaan ihan kivaa.
Ap, mieti kommenttia. Minun mielestäni sinun kannattaa miettiä tulevaisuuttasi kyseisen miehen kanssa.
Olet ihanan hoikka. :)
[/quote]
Hähää, joku yrittää ihan pikkaisen väkisin vääntää jotain eripuraa. :D
Parisuhteessa on myös aikoja, jolloin ei ole yhtään kivaa sen toisen kanssa, se on elämää. Sitten tulee aikoja, jolloin toisen kanssa on tosi kivaa, koko ajan. Sekin kuuluu asiaan.
Jos on enemmän huonoja aikoja, kuin hyviä PITKÄSSÄ AJASSA, niin sitten voi pohtia. Pitkä aika on joku vuosi-vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo vain. Äiti numero 2, jota toisinaan autetaan kotitöissä.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:11"]Hmmm... Mulla oli muutama vuosi sitten vähän samantapaisia ajatuksia parisuhteeni tilasta. En oikein tiennyt haluanko jatkaa mieheni kanssa ja tosiaan välillä tuntui, että olen hänelle kuin äiti. Mekin oltiin silloin parikymppisiä ja varmaan ihan oikeastikin aika lapsellisia (miehethän tunnetusti tulee vielä pari vuotta perässä). Meillä oli kriisimme, mutta niistä selvittiin ja aina päätettiin vakavan keskustelun päätteeksi jatkaa. Kai se oli sitä yhteen kasvamista tai jotain. Nyt mulla on ihana 27-vuotias mies, joka kantaa vastuunsa yhteisistä asioita (eipä sillä, ei se silti osaa siivota niinkun mä haluaisin) ja johon voin luottaa. Sama mies on silti kyseessä, se on vaan aikuistunut tässä välissä.
Mitä tällä haluan sanoa on se, että aina ei ole helppoa, mutta jos molemmilta löytyy halua sitoutua ja kuunnella toista, niin lopputulos palkitsee. Nykyään monet tuntuu eroavan aika helposti eikä se useinkaan vaihtamalla parane. Tietysti kaikki suhteet on erilaisia eikä kukaan voi sulle sanoa, mitä kannattaa tehdä. Tai sen nyt voin ainakin neuvoa, että keskustelkaa, keskustelkaa!
[/quote] <3 Tämä oli ihana lukea. Ot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tollainen mies, rakastaakin vielä. Otin nuorena 23v ja nyt 12 vuoden jälkeen...harmittaa että rakkaus on sokea. Aito kumppanuus, vuorovaikutus yms puuttuu. On kuin kivirekeä vetäisi perässä ja huom. mun mies on mua 6v vanhempi : (
Äh, mobiililla ei toimi kappalejaot. Anteeksi!
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 16:46"]Äh, mobiililla ei toimi kappalejaot. Anteeksi!
T. Ap
[/quote]
saat anteeksi
t. jp
Kirjoitapa tähän vielä miksi SÄ seurustelet sun poikaystävän kanssa. Voi olla helpompi arvioida tota mammahommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana poikaystävä <3 Toivottavasti osaat arvostaa häntä
Mulle tulee ehkä enemmän mieleen hyvä kaverisuhde tai sisaruussuhde.
Tuotahan se oikea kumppanuus juuri on! Ei se ole sitä valtavaa ensihuumaa kuin sen alkurakkuden ajan. Toisen tukemista, ymmärtämistä, auttamista tarvittaessa ja tietysti myös lämpöä, läheisyyttä ja seksiä myös.
Kysyisin tuolta mieheltä keskustelun innoittamana samaa ja vastaukseksi sain. "Koska rakastan sinua ja olen onnellinen yhdessä.... (pieni miettimistauko)... ja teethän sä ihan syötävää ruokaa ja pimppiäkin saa joskus". :D