Olen ylpeä tyttärestäni

Olen varakkaasta suvusta ja mieheni myös. Olen töissä hyvässä asemassa isäni omistamassa yrityksessä jonka tulen myöhemmin perimään. Miehelläni on myös erittäin hyvä työpaikka. Kuulumme näihin "eliitti-ihmisiin". Meillä on kaikkea. Tyttäremme saisi ihan mitä haluisi. Chanelin lompakon, Louis Vuittonin laukun tai vaikka oman poreammeen. 

Hän kuitenkin lahjoittaa rahojaan hyväntekeväisyyteen, tekee vapaaehtoistyötä eikä ole kiinnostunut fiineistä tavoistamme. Mieheni ja koko sukuni ei ymmärrä häntä. Minä olen ylpeä. Itse sukuni painostamana elän tätä snobi-elämää enkä tosin enään osaisi muuta. 

Tyttäreni uskaltaa olla erilainen ja haluaa auttaa muita. Ei voisi parempaa tytärtä toivoa.