Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin pyrkiä yliopistoon opiskelemaan, mutta mieheni vastustaa ajatustani
06.11.2014 |
Haluaisin tosiaan pyrkiä opiskelemaan erästä hyvin työllistävää alaa yliopistossa ja olen yli 30-vuotias ja naimisissa sekä kahden pienen lapsen äiti. Mieheni on sitä mieltä, että minun ei pitäisi "enää" hakea uudelle alalle ja hänen mukaan koulutuskin kestäisi liian kauan (käytännössä noin 5-6 vuotta). Lisäksi hän haluaisi, että olisin nyt lasten kanssa kotona muutamia vuosia ja menisin sitten takaisin töihin, jotka ovat hieman hanttihommamaisia, vaikka sinänsä vaativia. Lukiossa olin hyvä (ysin tai kympin oppilas) niissä aineissa ja aihepiireissä, joita vaaditaan unelma-alani pääsykokeessa. Minulla on jonkin verran säästöjä pahan päivän varalle ja voisin tehdä osa-aikatöitä sekä käyttää tarvittaessa aikuisopintotukea. Myös anoppini oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi enää opiskella enempää. Minulla on tällä hetkellä tutkinto, joka ei työllistä kovin hyvin sekä työpaikka alalta, jolla yt-neuvotteluissa jaetaan irtisanomisia melko runsaasti. Mitä mieltä olette?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai haet kouluun. Kadut kuitenkin, jos et hae. Kyseessä on sinun elämäsi, eikä kuulu miehelle pätkääkään. Hänen pitäisi olla ylpeä ja kannustaa.
Sinuna hakisin opiskelemaan. Alasta riippuen opiskelu voi olla hyvinkin joustavaa ja sopia elämään pienten lasten kanssa. Ajattele työelämääso valmustumisen jälkeen ja sitä, mikä kaduttaa eläkkeellä. Itse aloitin opinnot 37-vuotiaana, nyt olen valmistunut.
aina kannattaa hakea, voihan se olla ettet pääsekään. mutta sitten ei harmita, kun on edes yrittänyt päästä sisääN =)
Se, että olet 20 vuotta sitten lukenut kemiaa, ei ihan riitä lääkiksen pääsykokeeseen. Sinne olet selvästi hakemassa.
Yrittää toki voi, mutta se vaatii jo pääsykoevuonna ihan sikamaisen uhrauksen teidän perheeltänne. Jos mies ei tue sinua yhtään, vaikeaa on. Ei mahdotonta toki silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea. Puolisoni kielsi minulta muutama vuosi sitten juuri noilla perusteluilla (oikean elämän alku viivästyisi taas sen viisi vuotta). No nyt se hakeminen on edessä joka tapauksessa, sen sijaan että hakisin tässä uutta työpaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ihmeessä opiskelemaan! Itse hain keväällä, enkä päässyt. Nyt avoimessa ja uusi haku keväällä. Olen 40v, mies kannustaa ihan täysillä. Vie lapsia viikonloppuisin muualle, että saan lukea ja kannustaa kaikin tavoin, tulee mm. töistä aiemmin, että pääsen tenttiin jne. Olenkin tähän asti hoitanut kotihommat täysin, nyt mun vuoro toteuttaa itseäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ihmeessä opiskelemaan. Ajatteles jos toimisit miehesi toiveen mukaisesti ja muutaman vuoden päästä päätyisittekin eroamaan. Voi olla, että et enää siinä vaiheessa/iässä Enää haluaisikaan opiskella. Saattais vituttaa...
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 19:47"]
Se, että olet 20 vuotta sitten lukenut kemiaa, ei ihan riitä lääkiksen pääsykokeeseen. Sinne olet selvästi hakemassa.
Yrittää toki voi, mutta se vaatii jo pääsykoevuonna ihan sikamaisen uhrauksen teidän perheeltänne. Jos mies ei tue sinua yhtään, vaikeaa on. Ei mahdotonta toki silti.
[/quote]
20 vuotta sitten?
Vaikka ap hakisikin lääkikseen, niin mistä sinä tiedät ap:n kemian taidot?
Kaikille ei lukeminen pääsykokeeseen ole lainkaan vaikeaa, ei lääkiksen pääsykokeeseenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ehdottomasti! Eläkeikäkin juuri nousi, joten sait vähän lisää työvuosiakin siitä! ;)
Jos yhtään ajattelet tulevaisuuttasi, niin tottakai haet yliopistoon opiskelemaan. Suunnitelmasi kuulostaa ihan realistiselta. Harmi, että mies ja anoppi vastustavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun elämä! eli totta kai haet. Raha tai muut asiat mietitte sitten jos pääset sisälle.
Hae vain.
Riippuen alasta voit kokeilla opintoja ehkä myös ensin etäopintoina avoimessa, jos siis olet esim. lasten kanssa kotona nyt tai työn ohella.
Munkin ukko oli kovasti vastaan. Talo oli jo maksettu, vakityö, lapset kouluikäisiä. Uhmasin ukon toivetta, hain ja pääsin yliopistoon. Valmistuin ennätysajassa, kun motivaatio oli kova. Sain heti alan työpaikan, jossa olen jo 6. vuotta. Työaika 25/h vko, parempi palkka ja pitkät lomat...Ihme, ettei ukko enää yhtään valita:)
Omat tärkeät päätökset - niistä täytyy osata pitää kiinni!
Ehkäpä miehesi ja anoppisi haluaa säästää sinut pettymyksiltä, he tuntevat sinut kuitenkin hyvin. Toisaalta jos opiskelu on tapa saada sinut arvostamaan miestäsi kuten hän ansaitsee, ehkä uudet opinnot kannattavat.
Voin kertoa oman tarinani.
Minulla oli ystävä. Kuuntelin ja ymmärsin häntä yli vuosikymmenen. Hänen puheensa alkoivat vähitellen muuttua päättömämmiksi tai sitten kiinnitin niihin enemmän huomiota. Saatuaan ensimmäisen lapsensa, alkoivat hänen juttunsa muuttua välillä hyvinkin omituisiksi. Silloin tein suuren virheen, enkä sanonut hänelle suoraan, kuten ystävän olisi pitänyt: “nyt alkaa karata käsistä, hanki apua”.
Kuuntelin häntä, laitoin hänen sanomansa ja käytöksensä suuren elämänmuutoksen piikkiin, ajattelin että muutamassa vuodessa hän normalisoituu. Siedin tätä, koska hän oli kaikesta huolimatta rakas ystäväni. Kunnes itse koin suuren elämänmuutoksen, hänellä ei yllättäen riittänytkään ymmärrystä minulle. Äitinä hänen olisi luullut tietävän kuinka iso elämänmuutos oman lapsen saaminen on. Miksi hän sai käyttäytyä kuten käyttäytyi, eikä kuitenkaan hyväksynyt “samaa“ minulta? Hän sai sanoa ja möläytellä mitä vaan, mutta muut eivät, edes vahingossa.
Ja heti ensimmäisen eripuran tullessa, oli ihan ok heittää ystävää rukkasilla, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Nyt ymmärrän, mitä hänen eräs toinen entinen ystävänsä tarkoittikaan sanoillaan.
Toivottavasti tästä oli apua pohdinnoissasi! Toivotan kaikkea hyvää Sinun ja perheesi elämään.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 19:47"]
Se, että olet 20 vuotta sitten lukenut kemiaa, ei ihan riitä lääkiksen pääsykokeeseen. Sinne olet selvästi hakemassa.
Yrittää toki voi, mutta se vaatii jo pääsykoevuonna ihan sikamaisen uhrauksen teidän perheeltänne. Jos mies ei tue sinua yhtään, vaikeaa on. Ei mahdotonta toki silti.
[/quote]
Eikö lääkiksen opinnot kestä käytännössä kauemmin kuin 5 vuotta? On yliopistossa muitakin työllistäviä aloja, esim. sosiaalityö.
Alue: Aihe vapaa
Hae ihmeessä opiskelemaan! Sinun työ, sinun päätös!